Murteen illuusio lännen punaisessa illassa : Dialogin kääntäminen teoksen Blood Meridian suomennoksessa Veren ääriin
Palomäki, Kaisa-Mari (2023)
2023
Monikielisen viestinnän ja käännöstieteen maisteriohjelma - Master's Programme in Multilingual Communication and Translation Studies
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-11-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202310259064
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202310259064
Tiivistelmä
Tutkimukseni käsittelee murteen käyttöä kaunokirjallisuuden suomennoksessa. Selvitän, millaisia asenteita suomalaisilla on murteiden käyttöä kohtaan sekä puheessa että kaunokirjallisuuden dialogissa. Cormac McCarthyn Blood Meridian -romaanin (1985) dialogissa käytetty Yhdysvaltojen eteläosavaltioiden murre on Kaijamari Sivillin suomennoksessa Veren ääriin (2012) käännetty suomen itämurteille. Koska romaani on vakava, se on hyvä tutkimuskohde selvitettäessä, voiko suomennoksessa käyttää murretta tekemättä koko romaania naurettavaksi tai muuten sopimattomaksi.
Muiden kuin valtamurteiden käyttöön suhtaudutaan sekä Yhdysvalloissa että Suomessa ennakkoluuloisesti. Suomen yleiskielen pohjautuessa länsimurteisiin vaikuttavat itämurteet eksoottisilta ja jopa huvittavilta. Suomennetun kaunokirjallisuuden kielellä on myös tiukat tasovaatimukset: yleiskielen käytöstä poikkeavaa dialogia arvostellaan huomattavasti enemmän kuin suomeksi kirjoitettujen romaanien puhekielistä dialogia. Mikäli kääntäjällä ei ole kompetenssia murteen kirjoittamisessa, on riskinä myös dialogin väärältä kuulostaminen.
Romaanissa Blood Meridian puhekielen ja murteen puhujat eroavat yleispuhekieltä käyttävistä hahmoista, joten dialogin kääntäminen murteelle ja yleispuhekielelle suomennoksessa on alkuteokselle uskollinen ratkaisu. Suomennoksessa käytetty itämurre vastaa monella tavalla eteläosavaltioiden murretta. Dialogin murteenomaisuus on saavutettu lisäämällä dialogiin murrepiirteitä, kuten yleisgeminaatiota ja välivokaaleja, eikä murresanastoa juurikaan käytetä. Romaani myös säilyttää vakavan luonteensa itämurteiden käytöstä huolimatta, eli murteita on mahdollista käyttää romaanisuomennoksissa asianmukaisesti, eikä murteen käyttö itsessään välttämättä tee suomennoksesta asiatonta.
Muiden kuin valtamurteiden käyttöön suhtaudutaan sekä Yhdysvalloissa että Suomessa ennakkoluuloisesti. Suomen yleiskielen pohjautuessa länsimurteisiin vaikuttavat itämurteet eksoottisilta ja jopa huvittavilta. Suomennetun kaunokirjallisuuden kielellä on myös tiukat tasovaatimukset: yleiskielen käytöstä poikkeavaa dialogia arvostellaan huomattavasti enemmän kuin suomeksi kirjoitettujen romaanien puhekielistä dialogia. Mikäli kääntäjällä ei ole kompetenssia murteen kirjoittamisessa, on riskinä myös dialogin väärältä kuulostaminen.
Romaanissa Blood Meridian puhekielen ja murteen puhujat eroavat yleispuhekieltä käyttävistä hahmoista, joten dialogin kääntäminen murteelle ja yleispuhekielelle suomennoksessa on alkuteokselle uskollinen ratkaisu. Suomennoksessa käytetty itämurre vastaa monella tavalla eteläosavaltioiden murretta. Dialogin murteenomaisuus on saavutettu lisäämällä dialogiin murrepiirteitä, kuten yleisgeminaatiota ja välivokaaleja, eikä murresanastoa juurikaan käytetä. Romaani myös säilyttää vakavan luonteensa itämurteiden käytöstä huolimatta, eli murteita on mahdollista käyttää romaanisuomennoksissa asianmukaisesti, eikä murteen käyttö itsessään välttämättä tee suomennoksesta asiatonta.