”Kai minä olen myös perheeni voimavara” : Vanhemman arjen toimijuus kumppanin mielenterveyden haasteiden varjossa
Hurtig, Julia (2023)
2023
Sosiaalityön maisteriohjelma - Master's Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-11-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202310249041
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202310249041
Tiivistelmä
Tässä sosiaalityön pro gradu -tutkielmassa tutkitaan vanhemman arjen toimijuuden rakentumista lapsiperheessä, kun arkeen vaikuttaa kumppanin mielenterveyden haasteet. Tutkielman tehtävä on lisätä ymmärrystä mielenterveyden haasteiden vaikutuksista lapsiperheen arkeen ja vanhemman arjen toimijuuden rakentumisen lähtökohtiin. Tutkielman tavoite on, että mielenterveyden haasteista kärsivien henkilöiden perheenjäseniä, erityisesti perheen toista vanhempaa ymmärrettäisiin ja osattaisiin tukea nykyistä paremmin.
Tutkimuksen teoreettinen taustoitus jakautuu kahteen päälukuun. Ensimmäinen pääluku sisältää teoreettisia jäsennyksiä lapsiperhearjesta, toimivasta perheestä ja vanhemmuudesta, sekä mielenterveyden haasteiden vaikutuksista lapsiperheen ilmapiiriin sekä vanhemmuuteen aikaisempien tutkimusten perusteella. Toinen pääluku muodostaa tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen: arjen toimijuuden määritelmän.
Tämän laadullisen tutkimuksen aineisto koostuu kuudesta kirjoitetusta kertomuksesta. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Teoreettisena viitekehyksenä toimii arjen toimijuuden määritelmä. Tutkimus noudattaa sosiaalisen konstruktionismin orientaatiota.
Tutkimustulosten mukaan kumppanin mielenterveyden haasteet vaikuttavat kaikkiin lapsiperhearjen osa-alueisiin: kotiin, arjen rutiineihin, arjessa vaikuttaviin sosiaalisiin suhteisiin, sekä perheen resursseihin niin talouden kuin vanhemman voimavarojen näkökulmasta. Nämä muutokset arjessa kuvautuvat vanhempien kirjoituksissa pääasiassa negatiivisina, arkea kuormittavina haasteina. Mielenterveyden haasteista kärsivän kumppanin toimintakyvyn madaltuessa, lapsiperheen arjen kannatteleminen jää pääasiassa vanhemman vastuulle. Vanhemman arjen toimijuus pyrkii tavallisen arjen saavuttamiseen ja sen ylläpitämiseen odottamattomissa ja ajallisesti ennalta määrittelemättömissä, haastavissa olosuhteissa. Vanhemman arjen toimijuus pyrkii luomaan kodista turvallisen tilan perheelle, ylläpitämään arjen rutiineja, vaalimaan merkittävinä pitämiään sosiaalisia suhteita, sekä hakemaan tarvitsemaansa apua ja tukea arjesta selviytymiseen. Vanhemman arjen toimijuus ei kuitenkaan perustu tulosten mukaan vain kriisiytyneen perhearjen sietämiseen, vaan myös arjen mielekkääksi tekemiseen ja siinä viihtymiseen.
Vanhemman arjen toimijuus rakentuu tulosten mukaan toimijuuden ja tarvitsevuuden rajamaille. Arki tuo toimijuuden tutkimisen käytännönläheiselle tasolle, jokapäiväiseen elämään. Sen avulla tulee näkyväksi se, miten sosiaaliset ongelmat, sosiaalipoliittiset ratkaisut, palvelujärjestelmän keinot ja yksilöiden ominaisuudet vaikuttavat toimijuuden rakentumiseen kokonaisvaltaisesti. Vanhemman arjen toimijuus on asetettu kohtuuttomaan tilanteeseen ja se tarvitsee yhteiskunnan ja palvelujärjestelmän tukea.
Tutkimuksen teoreettinen taustoitus jakautuu kahteen päälukuun. Ensimmäinen pääluku sisältää teoreettisia jäsennyksiä lapsiperhearjesta, toimivasta perheestä ja vanhemmuudesta, sekä mielenterveyden haasteiden vaikutuksista lapsiperheen ilmapiiriin sekä vanhemmuuteen aikaisempien tutkimusten perusteella. Toinen pääluku muodostaa tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen: arjen toimijuuden määritelmän.
Tämän laadullisen tutkimuksen aineisto koostuu kuudesta kirjoitetusta kertomuksesta. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Teoreettisena viitekehyksenä toimii arjen toimijuuden määritelmä. Tutkimus noudattaa sosiaalisen konstruktionismin orientaatiota.
Tutkimustulosten mukaan kumppanin mielenterveyden haasteet vaikuttavat kaikkiin lapsiperhearjen osa-alueisiin: kotiin, arjen rutiineihin, arjessa vaikuttaviin sosiaalisiin suhteisiin, sekä perheen resursseihin niin talouden kuin vanhemman voimavarojen näkökulmasta. Nämä muutokset arjessa kuvautuvat vanhempien kirjoituksissa pääasiassa negatiivisina, arkea kuormittavina haasteina. Mielenterveyden haasteista kärsivän kumppanin toimintakyvyn madaltuessa, lapsiperheen arjen kannatteleminen jää pääasiassa vanhemman vastuulle. Vanhemman arjen toimijuus pyrkii tavallisen arjen saavuttamiseen ja sen ylläpitämiseen odottamattomissa ja ajallisesti ennalta määrittelemättömissä, haastavissa olosuhteissa. Vanhemman arjen toimijuus pyrkii luomaan kodista turvallisen tilan perheelle, ylläpitämään arjen rutiineja, vaalimaan merkittävinä pitämiään sosiaalisia suhteita, sekä hakemaan tarvitsemaansa apua ja tukea arjesta selviytymiseen. Vanhemman arjen toimijuus ei kuitenkaan perustu tulosten mukaan vain kriisiytyneen perhearjen sietämiseen, vaan myös arjen mielekkääksi tekemiseen ja siinä viihtymiseen.
Vanhemman arjen toimijuus rakentuu tulosten mukaan toimijuuden ja tarvitsevuuden rajamaille. Arki tuo toimijuuden tutkimisen käytännönläheiselle tasolle, jokapäiväiseen elämään. Sen avulla tulee näkyväksi se, miten sosiaaliset ongelmat, sosiaalipoliittiset ratkaisut, palvelujärjestelmän keinot ja yksilöiden ominaisuudet vaikuttavat toimijuuden rakentumiseen kokonaisvaltaisesti. Vanhemman arjen toimijuus on asetettu kohtuuttomaan tilanteeseen ja se tarvitsee yhteiskunnan ja palvelujärjestelmän tukea.