Eletty, opittu, kamppailtu : Itsenäistyvien nuorten kansalaisuuden rakentuminen institutionaalisessa järjestelmässä

Abstract

Neljästä osatutkimuksesta koostuvassa väitöskirjassani tarkastelen kansalaisuuden rakentumista yhteiskunnassa, kansalaisuuteen kiinnittyviä normatiivisuuksia sekä kansalaisuuteen liittyviä sisään- ja ulossulkemisen mekanismeja itsenäistyvien nuorten näkökulmasta. Tutkimukseni konteksti on yhteiskunnan palveluista ja viranomaisista muodostuva institutionaalinen järjestelmä, joka ohjaa nuoria aikuisia kohti itsenäistä elämää, ja toisaalta kontrolloi heitä määritellessään, millainen kansalaisuus on yhteiskunnassa hyväksyttävää ja toivottavaa. Tutkimukseni tuottaa uutta tietoa palvelujärjestelmästä ja lisää ymmärrystä kansalaisuudesta yhteiskunnallisena ilmiönä institutionaalisessa järjestelmässä asioineiden nuorten aikuisten kokemusten kautta tulkittuna. Heidän omat arkipäiväiset pyrkimyksensä kansalaisina jäävät usein tunnistamatta ja heidän kansalaisuuttaan määrittävien normatiivisten odotusten varjoon. Tulkitsen kansalaisuutta elettynä kansalaisuutena, jossa keskeistä on arkipäivässä ja sosiaalisessa toiminnassa toteutuva kansalaisuus. Tämä mahdollistaa myös itsenäis- tyvien nuorten kriittisen kansalaisuuden esiin tuomisen, kun he neuvottelevat asemastaan ja mahdollisuuksistaan yhteiskunnassa.

Tutkimukseni aineisto koostuu 17–27-vuotiaiden itsenäistyvien nuorten elämänkulkuhaastatteluista (N=36), joista osa on toteutettu pitkittäistutkimuksena sekä Digiraati-alustalla kerätystä keskusteluaineistosta (N=11). Tutkimukseen osallistuneet nuoret ovat hakeneet itsenäistymiseen tukea Suomen Punaisen Ristin Nuorten turvataloilta ja muista yhteiskunnan palveluista.

Tutkimukseni osoittaa, että normatiiviselta itsenäistymisen polulta poikkeavin tavoin itsenäistyvien nuorten kansalaisuuden moninaisuutta ja nuorten kansalaisuudelle antamia merkityksiä ei tunnisteta riittävästi institutionaalisessa järjestelmässä. Tämä johtaa siihen, että heitä ei kyetä tunnustamaan kansalaisina, joilla velvollisuuksien ohella on myös oikeuksia. Heidän tuen, hoidon ja suojelun tarpeisiinsa ei aina vastata, mikä johtaa institutionaalisen laiminlyönnin kokemuksiin. Institutionaalisessa järjestelmässä syntyy myös kansalaisuuden tunnistamisen ongelmia, jotka liittyvät kansalaisuuden normatiivisten odotusten ja itsenäistyvien nuorten itse määrittelemän kansalaisuuden väliseen ristiriitaan. Institutionaalinen järjestelmä kohdistaa nuoriin valtaa ja sosiaalista kontrollia, joka voi johtaa institutionaalisesti tuotettuun haavoittuvuuteen, ja palvelujärjestelmän käytännöt voivat vaikeuttaa itsenäistyvien nuorten mahdollisuuksia tavoitella yhteiskunnassa arvostetun kansalaisuuden määreitä.

Tutkimukseni osoittaa, että itsenäistyvät nuoret tulkitsevat yhteiskuntaan osallistumista ja kiinnittymistä perinteisesti ymmärrettyä poliittista osallistumista laajempana kansalaispätevyytenä. He pyrkivät itse määrittelemänsä yhteiskunnallisen osallistumisen, arkipäivässä toteutuvien kansalaisuuden tekojen sekä yhteisöllisissä suhteissa saavutettavien kuulumisen kokemusten avulla kiistämään normatiivisen kansalaisuuden tulkinnan kapeutta ja uudelleenmäärittelemään itseään yhteiskunnan jäseninä ja aktiivisina toimijoina. Tämän toimijuuden tunnustaminen edellyttää institutionaalisen järjestelmän tehtävän reflektoimista sekä kansalaisuuden uudelleentulkintaa itsenäistyvien nuorten kokemukset huomioon ottavilla tavoilla.

In my doctoral dissertation, which consists of four research articles, I examine the construction of citizenship in society, the normativeness associated with citizenship, and the mechanisms of inclusion and exclusion related to citizenship from the perspective of young adults becoming independent. The context of my research is the institutional system of services and authorities in society that steers young adults towards an independent life and, on the other hand, controls them in determining what kind of citizenship is acceptable and desirable in society. Thus, my dissertation produces information about the institutional system and increases understanding of citizenship as a social phenomenon interpreted through young adults’ institutional encounters. Their own aspirations as citizens often go unrecognized and are over-shadowed by the normative expectations that define their citizenship. In my research I interpret citizenship as lived citizenship, in which young adults’ daily and mundane experiences of citizenship and societal belonging are central, and which also makes it possible to examine their critical views about citizenship when they negotiate their rights, responsibilities and possibilities in society.

The data consists of life course interviews (N=36) of young adults aged 17–27, some of which have been carried out as a longitudinal study. The data also consists of discussion material collected on the Digital Council (N=11). All the young adults who participated in the study have sought support for independence related issues from the Youth Shelters run by Finnish Red Cross and from other social and health services.

My research shows that young adults becoming independent interpret opportunities for participation and belonging in society as citizenship capabilities that go beyond traditionally understood political participation. Moreover, the diversity of citizenship and the meanings given to citizenship by young adults who deviate from the normative path of independence are not sufficiently recognized in the institutional system. As a result, they are not recognized as citizens who, in addition to duties, also have rights as citizens. Their needs for support, care and protection are not always met, leading to experiences of institutional neglect. In the institutional system, problems with the identification of citizenship also arise, which are associated with the conflict between the normative expectations of citizenship and the self-defined citizenship of young adults. The practices and rules of the institutional system may make it more difficult for young adults to pursue the normative attributes of citizenship that are valued in society, but the institutional system also targets social control to young adults, which can lead to institutionally produced vulnerability.

My research shows that young adults seek to negotiate the narrowness of the interpretation of normative citizenship through societal participation, mundane acts of citizenship and through social relations, where they can experience belonging and feel themselves as valued members of society, and to redefine themselves as political actors and active members of society.