Eletty, opittu, kamppailtu : Itsenäistyvien nuorten kansalaisuuden rakentuminen institutionaalisessa järjestelmässä
Kallio, Jenni (2023)
Kallio, Jenni
Tampere University
2023
Yhteiskuntatutkimuksen tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2023-12-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3106-1
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3106-1
Tiivistelmä
Neljästä osatutkimuksesta koostuvassa väitöskirjassani tarkastelen kansalaisuuden rakentumista yhteiskunnassa, kansalaisuuteen kiinnittyviä normatiivisuuksia sekä kansalaisuuteen liittyviä sisään- ja ulossulkemisen mekanismeja itsenäistyvien nuorten näkökulmasta. Tutkimukseni konteksti on yhteiskunnan palveluista ja viranomaisista muodostuva institutionaalinen järjestelmä, joka ohjaa nuoria aikuisia kohti itsenäistä elämää, ja toisaalta kontrolloi heitä määritellessään, millainen kansalaisuus on yhteiskunnassa hyväksyttävää ja toivottavaa. Tutkimukseni tuottaa uutta tietoa palvelujärjestelmästä ja lisää ymmärrystä kansalaisuudesta yhteiskunnallisena ilmiönä institutionaalisessa järjestelmässä asioineiden nuorten aikuisten kokemusten kautta tulkittuna. Heidän omat arkipäiväiset pyrkimyksensä kansalaisina jäävät usein tunnistamatta ja heidän kansalaisuuttaan määrittävien normatiivisten odotusten varjoon. Tulkitsen kansalaisuutta elettynä kansalaisuutena, jossa keskeistä on arkipäivässä ja sosiaalisessa toiminnassa toteutuva kansalaisuus. Tämä mahdollistaa myös itsenäis- tyvien nuorten kriittisen kansalaisuuden esiin tuomisen, kun he neuvottelevat asemastaan ja mahdollisuuksistaan yhteiskunnassa.
Tutkimukseni aineisto koostuu 17–27-vuotiaiden itsenäistyvien nuorten elämänkulkuhaastatteluista (N=36), joista osa on toteutettu pitkittäistutkimuksena sekä Digiraati-alustalla kerätystä keskusteluaineistosta (N=11). Tutkimukseen osallistuneet nuoret ovat hakeneet itsenäistymiseen tukea Suomen Punaisen Ristin Nuorten turvataloilta ja muista yhteiskunnan palveluista.
Tutkimukseni osoittaa, että normatiiviselta itsenäistymisen polulta poikkeavin tavoin itsenäistyvien nuorten kansalaisuuden moninaisuutta ja nuorten kansalaisuudelle antamia merkityksiä ei tunnisteta riittävästi institutionaalisessa järjestelmässä. Tämä johtaa siihen, että heitä ei kyetä tunnustamaan kansalaisina, joilla velvollisuuksien ohella on myös oikeuksia. Heidän tuen, hoidon ja suojelun tarpeisiinsa ei aina vastata, mikä johtaa institutionaalisen laiminlyönnin kokemuksiin. Institutionaalisessa järjestelmässä syntyy myös kansalaisuuden tunnistamisen ongelmia, jotka liittyvät kansalaisuuden normatiivisten odotusten ja itsenäistyvien nuorten itse määrittelemän kansalaisuuden väliseen ristiriitaan. Institutionaalinen järjestelmä kohdistaa nuoriin valtaa ja sosiaalista kontrollia, joka voi johtaa institutionaalisesti tuotettuun haavoittuvuuteen, ja palvelujärjestelmän käytännöt voivat vaikeuttaa itsenäistyvien nuorten mahdollisuuksia tavoitella yhteiskunnassa arvostetun kansalaisuuden määreitä.
Tutkimukseni osoittaa, että itsenäistyvät nuoret tulkitsevat yhteiskuntaan osallistumista ja kiinnittymistä perinteisesti ymmärrettyä poliittista osallistumista laajempana kansalaispätevyytenä. He pyrkivät itse määrittelemänsä yhteiskunnallisen osallistumisen, arkipäivässä toteutuvien kansalaisuuden tekojen sekä yhteisöllisissä suhteissa saavutettavien kuulumisen kokemusten avulla kiistämään normatiivisen kansalaisuuden tulkinnan kapeutta ja uudelleenmäärittelemään itseään yhteiskunnan jäseninä ja aktiivisina toimijoina. Tämän toimijuuden tunnustaminen edellyttää institutionaalisen järjestelmän tehtävän reflektoimista sekä kansalaisuuden uudelleentulkintaa itsenäistyvien nuorten kokemukset huomioon ottavilla tavoilla.
Tutkimukseni aineisto koostuu 17–27-vuotiaiden itsenäistyvien nuorten elämänkulkuhaastatteluista (N=36), joista osa on toteutettu pitkittäistutkimuksena sekä Digiraati-alustalla kerätystä keskusteluaineistosta (N=11). Tutkimukseen osallistuneet nuoret ovat hakeneet itsenäistymiseen tukea Suomen Punaisen Ristin Nuorten turvataloilta ja muista yhteiskunnan palveluista.
Tutkimukseni osoittaa, että normatiiviselta itsenäistymisen polulta poikkeavin tavoin itsenäistyvien nuorten kansalaisuuden moninaisuutta ja nuorten kansalaisuudelle antamia merkityksiä ei tunnisteta riittävästi institutionaalisessa järjestelmässä. Tämä johtaa siihen, että heitä ei kyetä tunnustamaan kansalaisina, joilla velvollisuuksien ohella on myös oikeuksia. Heidän tuen, hoidon ja suojelun tarpeisiinsa ei aina vastata, mikä johtaa institutionaalisen laiminlyönnin kokemuksiin. Institutionaalisessa järjestelmässä syntyy myös kansalaisuuden tunnistamisen ongelmia, jotka liittyvät kansalaisuuden normatiivisten odotusten ja itsenäistyvien nuorten itse määrittelemän kansalaisuuden väliseen ristiriitaan. Institutionaalinen järjestelmä kohdistaa nuoriin valtaa ja sosiaalista kontrollia, joka voi johtaa institutionaalisesti tuotettuun haavoittuvuuteen, ja palvelujärjestelmän käytännöt voivat vaikeuttaa itsenäistyvien nuorten mahdollisuuksia tavoitella yhteiskunnassa arvostetun kansalaisuuden määreitä.
Tutkimukseni osoittaa, että itsenäistyvät nuoret tulkitsevat yhteiskuntaan osallistumista ja kiinnittymistä perinteisesti ymmärrettyä poliittista osallistumista laajempana kansalaispätevyytenä. He pyrkivät itse määrittelemänsä yhteiskunnallisen osallistumisen, arkipäivässä toteutuvien kansalaisuuden tekojen sekä yhteisöllisissä suhteissa saavutettavien kuulumisen kokemusten avulla kiistämään normatiivisen kansalaisuuden tulkinnan kapeutta ja uudelleenmäärittelemään itseään yhteiskunnan jäseninä ja aktiivisina toimijoina. Tämän toimijuuden tunnustaminen edellyttää institutionaalisen järjestelmän tehtävän reflektoimista sekä kansalaisuuden uudelleentulkintaa itsenäistyvien nuorten kokemukset huomioon ottavilla tavoilla.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4928]