Prospective Bronchiolitis Cohort Study : Interleukin 17 gene polymorphisms in bronchiolitis, post-bronchiolitis asthma and lung function
Holster, Annukka (2023)
Holster, Annukka
Tampere University
2023
Lääketieteen ja biotieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine and Life Sciences
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2023-11-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3098-9
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3098-9
Tiivistelmä
Tausta: Viruksen aiheuttama bronkioliitti eli ilmatiehyttulehdus on imeväisikäisen alempien hengitysteiden tulehdus, ja se on myös yleisin syy imeväisikäisen sairaalahoitoon. Toistuvat hengenahdistukset ovat yleisiä bronkioliitin jälkeisinä vuosina. Sairaalahoitoisen bronkioliitin jälkeen on kuvattu keuhkojen toimintahäiriöitä, ja pitkäaikaisseurantatutkimusten perusteella bronkioliitin sairastaneilla lapsilla on suurentunut riski sairastua myöhemmin astmaan. Yksilön perimällä on suuri vaikutus sekä bronkioliitin vaikeusasteeseen, että bronkioliitin jälkeiseen astmasairastavuuteen. Interleukiini (IL)-17A ja -17F ovat tulehdusta pääsääntöisesti voimistavia sytokiineja, jotka on aiempien tutkimusten perusteella yhdistetty tulehduksiin ja astmaan. Variaatiot geeneissä, jotka koodittavat IL-17A (IL17A) ja IL-17F (IL17F) tuotantoa, saattavat olla yhteyksissä bronkioliitin vaikeusasteeseen ja bronkioliitin jälkeiseen astmasairastavuuteen.
Tavoitteet: Tämän väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli tutkia IL17 geenien (IL17A rs2275913, IL17A rs4711998, IL17A rs8193036, IL17F rs763780, IL17F rs11465553 ja IL17F rs7741835) yksittäisten nukleotidien polymorfismien yhteyttä alle puolivuotiaana sairastetun bronkioliitin vaikeusasteeseen tai bronkioliitin aiheuttajavirukseen, sekä yhteyttä sairastetun bronkioliitin jälkeiseen astman esiintyvyyteen esikoulu- ja kouluiässä. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin IL17A ja IL17F geenipolymorfismien vaikutusta keuhkofunktioon sairastetun bronkioliitin jälkeen. Tavoitteena oli myös selvittää IL17A ja IL17F geenipolymorfismin esiintymistä bronkioliittiin sairastuneilla lapsilla verrattuna yleisesti suomalaiseen väestöön käyttäen verrokkeina saatavilla olevia geenitietokantoja.
Menetelmät: Tutkimukseen otettiin mukaan 166 aiemmin tervettä, täysiaikaisena syntynyttä alle kuuden kuukauden ikäistä imeväistä, jotka joutuivat bronkioliitin vuoksi sairaalahoitoon. Bronkioliitin vaikeusastetta kuvaavat tekijät, kuten sairaalahoidon tarve tai sen kesto, tai mahdollinen lisähapen tai -ravitsemuksen tarve tai sen kesto, kirjattiin ylös sairaalahoidon aikana. Bronkioliitin virusetiologia määritettiin nenänielun imulimanäytteistä. Bronkioliitin jatkoseurantakäynnit järjestettiin 5-7- ja 11-13 vuoden ikäisenä, jolloin selvitettiin mahdolliset astma- ja/tai allergiadiagnoosit, inhaloitavien hengitysteitä avaavien lääkkeiden tai inhaloitavien kortisonilääkkeiden tarve tai mahdollisten astmaan viittaavien oireiden esiintyminen. Keuhkojen toimintaa testattiin impulssioskillometrialla 5-7 vuoden käynnillä ja spirometrialla 11-13 vuoden käynnillä. Verinäytteet geneettisiä tutkimuksia varten kerättiin sekä sairaalahoidon aikana että myöhemmillä kontrollikäynneillä.
Tulokset: Bronkioliittikohortin lapsilla ei esiintynyt tutkittujen IL17 geenien polymorfismeja enempää kuin suomalaisella kontrolliväestöllä. Tutkittujen IL17A tai IL17F geenien polymorfismeilla ei ollut yhteyttä bronkioliitin vaikeusasteeseen, bronkioliitin aiheuttajavirukseen, eikä myöskään astman esiintyvyyteen 5-7 vuoden iässä. Sen sijaan myöhemmi 11-13-vuotiaana bronkioliittikohortin IL17A rs2275913 valtagenotyyppillä havaittiin tilastollisesti merkitsevä, hieman yli 3- kertainen riski sairastua astmaan verrattuna saman IL17A geenipolymorfismin varianttigenotyyppiin. Tämän lisäksi sama IL17A rs2275913 valtagenotyyppi assosioitui rasituksen provoimaan hengitysteiden vastuksen lisääntymiseen 5-7 vuoden iässä. Muita poikkeavia keuhkofunktiolöydöksiä ei havaittu esikouluiässä tai kouluiässä millään IL17A tai IL17F geenipolymorfismilla. 11-13 vuoden iässä IL17F rs763780 varianttigenotyyppiin yhdistyi inhaloitavien kortikosteroidien lisääntynyt käyttö kontrollikäyntien välissä 5-13-vuotiaana.
Yhteenveto: Tutkimus antoi alustavia havaintoja siitä, että IL17A rs2275913 ja IL17F rs763780 geenipolymorfismit voivat assosioitua bronkioliitin jälkeiseen astmaan kouluiässä, mutta ei aikaisemmin. Tämän lisäksi IL17A rs2275913 geenipolymorfismi näytti liittyvän bronkioliitin jälkeisen keuhkofunktion alenemaan esikouluiässä, mutta ei enää myöhäisemmällä iällä.
Tavoitteet: Tämän väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli tutkia IL17 geenien (IL17A rs2275913, IL17A rs4711998, IL17A rs8193036, IL17F rs763780, IL17F rs11465553 ja IL17F rs7741835) yksittäisten nukleotidien polymorfismien yhteyttä alle puolivuotiaana sairastetun bronkioliitin vaikeusasteeseen tai bronkioliitin aiheuttajavirukseen, sekä yhteyttä sairastetun bronkioliitin jälkeiseen astman esiintyvyyteen esikoulu- ja kouluiässä. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin IL17A ja IL17F geenipolymorfismien vaikutusta keuhkofunktioon sairastetun bronkioliitin jälkeen. Tavoitteena oli myös selvittää IL17A ja IL17F geenipolymorfismin esiintymistä bronkioliittiin sairastuneilla lapsilla verrattuna yleisesti suomalaiseen väestöön käyttäen verrokkeina saatavilla olevia geenitietokantoja.
Menetelmät: Tutkimukseen otettiin mukaan 166 aiemmin tervettä, täysiaikaisena syntynyttä alle kuuden kuukauden ikäistä imeväistä, jotka joutuivat bronkioliitin vuoksi sairaalahoitoon. Bronkioliitin vaikeusastetta kuvaavat tekijät, kuten sairaalahoidon tarve tai sen kesto, tai mahdollinen lisähapen tai -ravitsemuksen tarve tai sen kesto, kirjattiin ylös sairaalahoidon aikana. Bronkioliitin virusetiologia määritettiin nenänielun imulimanäytteistä. Bronkioliitin jatkoseurantakäynnit järjestettiin 5-7- ja 11-13 vuoden ikäisenä, jolloin selvitettiin mahdolliset astma- ja/tai allergiadiagnoosit, inhaloitavien hengitysteitä avaavien lääkkeiden tai inhaloitavien kortisonilääkkeiden tarve tai mahdollisten astmaan viittaavien oireiden esiintyminen. Keuhkojen toimintaa testattiin impulssioskillometrialla 5-7 vuoden käynnillä ja spirometrialla 11-13 vuoden käynnillä. Verinäytteet geneettisiä tutkimuksia varten kerättiin sekä sairaalahoidon aikana että myöhemmillä kontrollikäynneillä.
Tulokset: Bronkioliittikohortin lapsilla ei esiintynyt tutkittujen IL17 geenien polymorfismeja enempää kuin suomalaisella kontrolliväestöllä. Tutkittujen IL17A tai IL17F geenien polymorfismeilla ei ollut yhteyttä bronkioliitin vaikeusasteeseen, bronkioliitin aiheuttajavirukseen, eikä myöskään astman esiintyvyyteen 5-7 vuoden iässä. Sen sijaan myöhemmi 11-13-vuotiaana bronkioliittikohortin IL17A rs2275913 valtagenotyyppillä havaittiin tilastollisesti merkitsevä, hieman yli 3- kertainen riski sairastua astmaan verrattuna saman IL17A geenipolymorfismin varianttigenotyyppiin. Tämän lisäksi sama IL17A rs2275913 valtagenotyyppi assosioitui rasituksen provoimaan hengitysteiden vastuksen lisääntymiseen 5-7 vuoden iässä. Muita poikkeavia keuhkofunktiolöydöksiä ei havaittu esikouluiässä tai kouluiässä millään IL17A tai IL17F geenipolymorfismilla. 11-13 vuoden iässä IL17F rs763780 varianttigenotyyppiin yhdistyi inhaloitavien kortikosteroidien lisääntynyt käyttö kontrollikäyntien välissä 5-13-vuotiaana.
Yhteenveto: Tutkimus antoi alustavia havaintoja siitä, että IL17A rs2275913 ja IL17F rs763780 geenipolymorfismit voivat assosioitua bronkioliitin jälkeiseen astmaan kouluiässä, mutta ei aikaisemmin. Tämän lisäksi IL17A rs2275913 geenipolymorfismi näytti liittyvän bronkioliitin jälkeisen keuhkofunktion alenemaan esikouluiässä, mutta ei enää myöhäisemmällä iällä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4932]