Etätöitä ja epävirallisuutta : Etätöiden tuoma muutos työyhteisön jäsenyyteen ja epävirallisen oppimiseen

Abstract

Tämän pro gradu -tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia kokemuksia ja tuntemuksia nykyajan tietotyöläisillä on epävirallisen tiedon oppimisessa etätöissä ja siitä, miten etätyön kasvanut määrä on vaikuttanut heidän matkaansa työyhteisönsä jäseniksi.

Covid-19-pandemian jäljiltä työskentely etätöissä on muuttunut entistä yleisemmäksi, mutta vähemmän huomiota on kiinnitetty siihen, miten lisääntynyt etätyöskentely on vaikuttanut epävirallisen tiedon oppimiseen ja yksittäisen työntekijän matkaan työyhteisön jäseneksi. Tutkimus on toteutettu haastattelututkimuksena ja haastateltavat olivat etä- ja lähityötä tekeviä tietotyöläisiä, jotka olivat lähivuosien aikana vaihtaneet joko työpaikkaa tai -tehtävää. Tehdyt kahdeksan haastattelua tehtiin yksilöhaastatteluina ja tallennettiin etäyhteyksien avulla. Analyysi toteutettiin aineistolähtöisesti ja ohjaavana teoriana toimi fenomenologinen ja hermeneuttinen tutkimusote, joka tarkastelee yksilön subjektiivisia kokemuksia.

Tämän tutkimuksen keskeisiä käsitteitä olivat epävirallinen oppiminen ja työyhteisön jäsenyys. Molempia käsitteitä tarkasteltiin sosiaalisena oppimisprosessina etätyön luomien rajoitteiden kautta. Tutkimusta on ohjannut aikaisempi epäviralliseen oppimiseen, etätyöskentelyyn ja työyhteisön jäsenyyteen liittyvä kasvatus- ja yhteiskuntatieteellinen tutkimus.

Tutkimustulosten perusteella haastateltavat kokivat, että lisääntynyt etätyö heikentää mahdollisuuksia epäviralliseen oppimiseen, edistää siiloutumista työyhteisössä ja hankaloittaa työntekijän matkaa työyhteisön jäseneksi. Haastateltavat kokivat, että organisaatioissa näiden vaikutusten vähentäminen jää työntekijöiden itseorganisoitujen toimien varaan. Tämän tutkimuksen havaintoja voidaan käyttää hyödyksi suunnittelemalla organisaatioiden etätyökäytäntöjä sekä uusien työntekijöiden perehdytyksen suunnittelussa.