Hyvinvointidata hoidon tukena psykiatrisilla potilailla: Terveydenhuollon ammattilaisten ajatuksia

Abstract

Terveydenhuollon resurssipulan ja mielenterveyskriisin ollessa merkittäviä yhteiskunnallisia haasteita, on tarve uusille työtaakkaa helpottaville ja hoitotuloksia parantaville ratkaisuille suuri. Teknologiaa hyödynnetään mielenterveyshoidossa vasta rajallisesti, joten siihen kohdistuu runsaasti odotuksia. Jotta uusista teknologisista ratkaisuista saadaan mahdollisimman suuri hyöty, on tärkeää ymmärtää terveydenhuollon ammattilaisten ajatuksia uudesta teknologiasta ja sen hyvistä ja huonoista puolista. Puettavan teknologian mittaaman hyvinvointidatan kuten sykkeen ja unen laadun on osoitettu antavan tietoa mielialahäiriötä sairastavan potilaan oireista ja sairauden vaiheista. On kuitenkin vielä epäselvää, miten tällaista dataa voidaan tehokkaasti käyttää hoidon tukena ja mitä hyötyjä ja haittoja tähän liittyy. Tässä työssä on selvitetty terveydenhuollon ammattilaisten ajatuksia puettavasta teknologiasta mielialahäiriöitä sairastavien potilaiden hoidon tukena. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kahdenkeskeisillä puolistukturoidulla teemahaastattelulla viittä terveydenhuollon ammattilaista Seinäjoen keskussairaalalla. Haastateltavat olivat lääkäreitä, psykologeja ja hoitajia, jotka työskentelevät psykiatristen potilaiden kanssa. Haastatteluissa käsiteltiin ammattilaisten nykyisiä työtapoja, toiveita ja ideoita uuden teknologian suhteen, ja näkemyksiä puettavan teknologian käytöstä mielialahäiriöitä sairastavien potilaiden hoidossa. Haastatteluaineisto litteroitiin ja käsiteltiin sisällönanalyysilla. Tässä käytettiin apuna koodausmenetelmää. Puettavasta teknologiasta odotettavissa olevat hyödyt ja haitat käsiteltiin omina kokonaisuuksinaan, ja lisäksi aineistosta tunnistettiin muita keskeisiä odotuksia. Ammattilaisten mainitsemat hyödyt keskittyvät objektiivisemman datan saatavuuteen ja vuorovaikutuksen kehittymiseen. Objektiivisempi tieto kasvattaa ammattilaisen ja potilaan ymmärrystä potilaan tilanteesta ja tarjoaa työkaluja hoidon yksilöllisen vaikuttavuuden seurantaan. Ammattilaisen ja potilaan välinen vuorovaikutus kehittyy, kun puettavien laitteiden mittaama data tekee asiantuntijapuheesta ymmärrettävämpää ja helpottaa keskustelun aloittamista ja ylläpitämistä vastaanotolla. Tämä on merkittävää, sillä ammattilaiset korostivat vuorovaikutusta ja keskustelua tärkeimpänä työkalunaan. Haittoja ja esteitä käytölle ovat teknologian roolin ylikorostuminen ja motivaation puute ja rajalliset resurssit. Jos teknologiaa pidetään potilasta merkittävämpänä tiedonantajana tai siihen käytetään merkittävä osa ajasta vastaanotolla, se vähentää ammattilaisen ja potilaan välistä vuorovaikutusta. Data voi myös aiheuttaa syyllisyyden tai sairauden tunteita potilaassa ja pahentaa teknologiariippuvaisuutta. Potilailla on moninaisia syitä olla haluamatta ranneketta käyttöönsä, ja ammattilaisten motivaatio- ja resurssihaasteet liittyvät uuden järjestelmän opettelemiseen muutenkin teknologisesti vaativassa sairaalaympäristössä. Lisäksi havaittiin ammattilaisten odottavan potilaiden soveltuvuuden arvioimisen puettavien laitteiden käyttäjiksi olevan kohtuullisen helppoa erityisesti, kun kyseessä on tuttu potilas. Ammattilaiset toivoivat, että datan laatu järjestelmässä olisi parempaa, kuin mikä heidän käsityksensä oli kuluttajamarkkinoilla olevista puettavista laitteista. Samalla haastatellut mainitsivat, että pitkän aikavälin seurannassa data voi olla myös suuntaa antavaa. Tutkimus kuvaa terveydenhuollon ammattilaisten ajatuksia puettavaa teknologiaa kohtaan sen käyttöönoton alkuvaiheessa. Tulevaisuudessa olisi arvokasta ymmärtää paremmin myös potilaiden ajatuksia aiheesta.