TYÖNÄ VARHAISKASVATUS : Ammattilaisten puhetta suomalaisesta varhaiskasvatuksesta
Hjelt, Hanna (2023)
Hjelt, Hanna
Tampereen yliopisto
2023
Kasvatus ja yhteiskunta -tohtoriohjelma - Doctoral Programme of Education and Society
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2023-11-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3137-5
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3137-5
Tiivistelmä
Tämän väitöskirjatutkimuksen tavoitteena on tarkastella varhaiskasvatusta työnä ja tunnistaa tulkintoja, joita varhaiskasvatuksen ammattilaiset tekevät työstään. Varhaiskasvatus on merkittävä julkinen investointi, jonka vaikutukset kohdistuvat sekä yksilöihin että yhteiskuntaan. Alan ammattilaisten puheen tutkiminen syventää ymmärrystä sekä varhaiskasvatuksen toteuttamisesta että laajemmin suomalaisen varhais- kasvatusinstituution toiminnasta.
Tutkimukseni ankkuroituu sosiaaliseen konstruktionismiin perustuvaan näkemykseen varhaiskasvatustyön todellisuuden jatkuvasta muotoutumisesta ihmisten välisessä toiminnassa ja vuorovaikutuksessa. Tässä prosessissa varhaiskasvatuksen ammattilaiset hyödyntävät erilaisia työtään määrittäviä julkisia ja paikallisia keskusteluita. Paikannan tutkimuksessani keskeisiksi varhaiskasvatusta ja sen parissa tehtävää työtä määrittäviksi keskusteluiksi varhaiskasvatuksen kansallisista ja paikallisista linjauksista tuotetun puheen sekä historiallisesti muotoutuneet tulkinnat varhaiskasvatuksen ammatillisista ideaaleista. Lisäksi varhaiskasvatustyötä kehystää naisvaltaisten alojen merkityksestä ja asemasta käytävä julkinen keskustelu.
Tutkimusaineisto kerättiin kolmesta kaupunkimaisesta suomenkielisestä kun- nasta. Se koostuu fokusryhmäkeskusteluista, joihin osallistui yhteensä 40 varhaiskasvatuksen ammattilaista: 12 varhaiskasvatuksen opettajaa, 12 varhaiskasvatuksen lastenhoitajaa ja 16 päiväkodin johtajaa. Aineiston diskursiivinen analyysi perustui eri- laisten ilmaisutapojen ja kielellisten keinojen tarkasteluun, joiden avulla ammattilaiset rakensivat vaihtelevia tulkintoja varhaiskasvatuksen työelämän ilmiöistä.
Tutkimukseni osoittaa, että lähtökohtaisesti varhaiskasvatuksen ammattilaiset kokevat työnsä merkitykselliseksi. He haluavat rakentaa pedagogisesti suunnitelmallista ja tavoitteellista päiväkotiarkea ja kokevat tekevänsä työnsä hyvin, jos toiminnassa mahdollistuu lapsen ja lapsiryhmän sensitiivinen kohtaaminen. Varhaiskasvatustyön toteuttamista muokkaavat kuitenkin monet toisiaan sivuavat keskustelut. Ne konkretisoituvat keskenään jännitteisinä tulkintoina työn tavoitteellisuudesta, työn tehokkuudesta ja työnteon joustavuudesta. Nämä samanaikaiset, mutta ristiriitaiset odotukset muovaavat varhaiskasvatuksen ammattilaisten työtä heijastuen erityisesti tulkintoihin kasvatustyöhön liittyvästä ammatillisesta autonomiasta. Tutkimukseni mukaan varhaiskasvatuksen ammattilaisilla on ammatilliseen autonomiaan perustuva vapaus valita pedagogiset työtavat, joilla pyritään varhaiskasvatukselle asetettuihin tavoitteisiin. Autonomian toteutumisen ehtona on kuitenkin henkilöstöresurssin tehokkaan hyödyntämisen ja pedagogisen työn yhdistäminen. Varhaiskasvatuksen ammattilaiset ovat sisäistäneet velvoitteen ylläpitää päiväkotiarjen sujuvuutta ja sensitiivistä, lapsen tarpeiden äärelle pysähtyvää työotetta huolimatta resurssien käytön tehostamisen aiheuttamasta kuormituksesta. Puhuessaan työn haasteista he kuvaavat päiväkotikohtaisten ratkaisujen ja toimintakäytäntöjen maailmaa, mutta suhde varhaiskasvatusta järjestävän organisaation ylempiin päätöksentekotasoihin tuotetaan kerronnassa etäisenä.
Tutkimukseni tulokset osoittavat naisvaltaisiin aloihin liittyvien joustavuus- ja tehokkuusodotusten muokkaavan varhaiskasvatustyötä, sillä alan ammattilaisten keskeiseksi tehtäväksi vaikuttaa muotoutuvan toistuva tasapainottelu työn sisällöllisten tavoitteiden saavuttamisen ja käytettävissä olevien resurssien hallinnan välillä. Nämä havainnot liittyvät laajempaan keskusteluun suomalaisten työmarkkinoiden rakenteesta ja naisvaltaisilla aloilla tehdyn ansiotyön asemasta, joka heijastuu myös alan palkkaukseen.
Tutkimus vahvistaa käsitystä siitä, että varhaiskasvatuksen laadun varmistamiseksi tarvitaan varhaiskasvatusorganisaatioiden eri toimijatasojen välistä vuoropuhelua yhteisen ymmärryksen saavuttamiseksi tavoitteellisen varhaiskasvatustyön tekemisen edellytyksistä.
Lisäksi varhaiskasvatuksen painopisteiden määrittymistä selkiyttäisi kansallinen ja paikallinen keskustelu, jossa tiedostetaan lisääntyneiden tehostamisodotusten vaikutukset varhaiskasvatusinstituution toimintakykyyn. Varhaiskasvatustyön veto- ja pitovoiman vahvistaminen on kansallinen intressi, joka kaipaa laajaa politiikkakeskustelua pääosin naisten tekemän, yhteiskuntaa uusintavan työn merkityksestä ja arvosta.
Tutkimukseni ankkuroituu sosiaaliseen konstruktionismiin perustuvaan näkemykseen varhaiskasvatustyön todellisuuden jatkuvasta muotoutumisesta ihmisten välisessä toiminnassa ja vuorovaikutuksessa. Tässä prosessissa varhaiskasvatuksen ammattilaiset hyödyntävät erilaisia työtään määrittäviä julkisia ja paikallisia keskusteluita. Paikannan tutkimuksessani keskeisiksi varhaiskasvatusta ja sen parissa tehtävää työtä määrittäviksi keskusteluiksi varhaiskasvatuksen kansallisista ja paikallisista linjauksista tuotetun puheen sekä historiallisesti muotoutuneet tulkinnat varhaiskasvatuksen ammatillisista ideaaleista. Lisäksi varhaiskasvatustyötä kehystää naisvaltaisten alojen merkityksestä ja asemasta käytävä julkinen keskustelu.
Tutkimusaineisto kerättiin kolmesta kaupunkimaisesta suomenkielisestä kun- nasta. Se koostuu fokusryhmäkeskusteluista, joihin osallistui yhteensä 40 varhaiskasvatuksen ammattilaista: 12 varhaiskasvatuksen opettajaa, 12 varhaiskasvatuksen lastenhoitajaa ja 16 päiväkodin johtajaa. Aineiston diskursiivinen analyysi perustui eri- laisten ilmaisutapojen ja kielellisten keinojen tarkasteluun, joiden avulla ammattilaiset rakensivat vaihtelevia tulkintoja varhaiskasvatuksen työelämän ilmiöistä.
Tutkimukseni osoittaa, että lähtökohtaisesti varhaiskasvatuksen ammattilaiset kokevat työnsä merkitykselliseksi. He haluavat rakentaa pedagogisesti suunnitelmallista ja tavoitteellista päiväkotiarkea ja kokevat tekevänsä työnsä hyvin, jos toiminnassa mahdollistuu lapsen ja lapsiryhmän sensitiivinen kohtaaminen. Varhaiskasvatustyön toteuttamista muokkaavat kuitenkin monet toisiaan sivuavat keskustelut. Ne konkretisoituvat keskenään jännitteisinä tulkintoina työn tavoitteellisuudesta, työn tehokkuudesta ja työnteon joustavuudesta. Nämä samanaikaiset, mutta ristiriitaiset odotukset muovaavat varhaiskasvatuksen ammattilaisten työtä heijastuen erityisesti tulkintoihin kasvatustyöhön liittyvästä ammatillisesta autonomiasta. Tutkimukseni mukaan varhaiskasvatuksen ammattilaisilla on ammatilliseen autonomiaan perustuva vapaus valita pedagogiset työtavat, joilla pyritään varhaiskasvatukselle asetettuihin tavoitteisiin. Autonomian toteutumisen ehtona on kuitenkin henkilöstöresurssin tehokkaan hyödyntämisen ja pedagogisen työn yhdistäminen. Varhaiskasvatuksen ammattilaiset ovat sisäistäneet velvoitteen ylläpitää päiväkotiarjen sujuvuutta ja sensitiivistä, lapsen tarpeiden äärelle pysähtyvää työotetta huolimatta resurssien käytön tehostamisen aiheuttamasta kuormituksesta. Puhuessaan työn haasteista he kuvaavat päiväkotikohtaisten ratkaisujen ja toimintakäytäntöjen maailmaa, mutta suhde varhaiskasvatusta järjestävän organisaation ylempiin päätöksentekotasoihin tuotetaan kerronnassa etäisenä.
Tutkimukseni tulokset osoittavat naisvaltaisiin aloihin liittyvien joustavuus- ja tehokkuusodotusten muokkaavan varhaiskasvatustyötä, sillä alan ammattilaisten keskeiseksi tehtäväksi vaikuttaa muotoutuvan toistuva tasapainottelu työn sisällöllisten tavoitteiden saavuttamisen ja käytettävissä olevien resurssien hallinnan välillä. Nämä havainnot liittyvät laajempaan keskusteluun suomalaisten työmarkkinoiden rakenteesta ja naisvaltaisilla aloilla tehdyn ansiotyön asemasta, joka heijastuu myös alan palkkaukseen.
Tutkimus vahvistaa käsitystä siitä, että varhaiskasvatuksen laadun varmistamiseksi tarvitaan varhaiskasvatusorganisaatioiden eri toimijatasojen välistä vuoropuhelua yhteisen ymmärryksen saavuttamiseksi tavoitteellisen varhaiskasvatustyön tekemisen edellytyksistä.
Lisäksi varhaiskasvatuksen painopisteiden määrittymistä selkiyttäisi kansallinen ja paikallinen keskustelu, jossa tiedostetaan lisääntyneiden tehostamisodotusten vaikutukset varhaiskasvatusinstituution toimintakykyyn. Varhaiskasvatustyön veto- ja pitovoiman vahvistaminen on kansallinen intressi, joka kaipaa laajaa politiikkakeskustelua pääosin naisten tekemän, yhteiskuntaa uusintavan työn merkityksestä ja arvosta.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4865]