TYÖNÄ VARHAISKASVATUS : Ammattilaisten puhetta suomalaisesta varhaiskasvatuksesta

Abstract

Tämän väitöskirjatutkimuksen tavoitteena on tarkastella varhaiskasvatusta työnä ja tunnistaa tulkintoja, joita varhaiskasvatuksen ammattilaiset tekevät työstään. Varhaiskasvatus on merkittävä julkinen investointi, jonka vaikutukset kohdistuvat sekä yksilöihin että yhteiskuntaan. Alan ammattilaisten puheen tutkiminen syventää ymmärrystä sekä varhaiskasvatuksen toteuttamisesta että laajemmin suomalaisen varhais- kasvatusinstituution toiminnasta.

Tutkimukseni ankkuroituu sosiaaliseen konstruktionismiin perustuvaan näkemykseen varhaiskasvatustyön todellisuuden jatkuvasta muotoutumisesta ihmisten välisessä toiminnassa ja vuorovaikutuksessa. Tässä prosessissa varhaiskasvatuksen ammattilaiset hyödyntävät erilaisia työtään määrittäviä julkisia ja paikallisia keskusteluita. Paikannan tutkimuksessani keskeisiksi varhaiskasvatusta ja sen parissa tehtävää työtä määrittäviksi keskusteluiksi varhaiskasvatuksen kansallisista ja paikallisista linjauksista tuotetun puheen sekä historiallisesti muotoutuneet tulkinnat varhaiskasvatuksen ammatillisista ideaaleista. Lisäksi varhaiskasvatustyötä kehystää naisvaltaisten alojen merkityksestä ja asemasta käytävä julkinen keskustelu.

Tutkimusaineisto kerättiin kolmesta kaupunkimaisesta suomenkielisestä kun- nasta. Se koostuu fokusryhmäkeskusteluista, joihin osallistui yhteensä 40 varhaiskasvatuksen ammattilaista: 12 varhaiskasvatuksen opettajaa, 12 varhaiskasvatuksen lastenhoitajaa ja 16 päiväkodin johtajaa. Aineiston diskursiivinen analyysi perustui eri- laisten ilmaisutapojen ja kielellisten keinojen tarkasteluun, joiden avulla ammattilaiset rakensivat vaihtelevia tulkintoja varhaiskasvatuksen työelämän ilmiöistä.

Tutkimukseni osoittaa, että lähtökohtaisesti varhaiskasvatuksen ammattilaiset kokevat työnsä merkitykselliseksi. He haluavat rakentaa pedagogisesti suunnitelmallista ja tavoitteellista päiväkotiarkea ja kokevat tekevänsä työnsä hyvin, jos toiminnassa mahdollistuu lapsen ja lapsiryhmän sensitiivinen kohtaaminen. Varhaiskasvatustyön toteuttamista muokkaavat kuitenkin monet toisiaan sivuavat keskustelut. Ne konkretisoituvat keskenään jännitteisinä tulkintoina työn tavoitteellisuudesta, työn tehokkuudesta ja työnteon joustavuudesta. Nämä samanaikaiset, mutta ristiriitaiset odotukset muovaavat varhaiskasvatuksen ammattilaisten työtä heijastuen erityisesti tulkintoihin kasvatustyöhön liittyvästä ammatillisesta autonomiasta. Tutkimukseni mukaan varhaiskasvatuksen ammattilaisilla on ammatilliseen autonomiaan perustuva vapaus valita pedagogiset työtavat, joilla pyritään varhaiskasvatukselle asetettuihin tavoitteisiin. Autonomian toteutumisen ehtona on kuitenkin henkilöstöresurssin tehokkaan hyödyntämisen ja pedagogisen työn yhdistäminen. Varhaiskasvatuksen ammattilaiset ovat sisäistäneet velvoitteen ylläpitää päiväkotiarjen sujuvuutta ja sensitiivistä, lapsen tarpeiden äärelle pysähtyvää työotetta huolimatta resurssien käytön tehostamisen aiheuttamasta kuormituksesta. Puhuessaan työn haasteista he kuvaavat päiväkotikohtaisten ratkaisujen ja toimintakäytäntöjen maailmaa, mutta suhde varhaiskasvatusta järjestävän organisaation ylempiin päätöksentekotasoihin tuotetaan kerronnassa etäisenä.

Tutkimukseni tulokset osoittavat naisvaltaisiin aloihin liittyvien joustavuus- ja tehokkuusodotusten muokkaavan varhaiskasvatustyötä, sillä alan ammattilaisten keskeiseksi tehtäväksi vaikuttaa muotoutuvan toistuva tasapainottelu työn sisällöllisten tavoitteiden saavuttamisen ja käytettävissä olevien resurssien hallinnan välillä. Nämä havainnot liittyvät laajempaan keskusteluun suomalaisten työmarkkinoiden rakenteesta ja naisvaltaisilla aloilla tehdyn ansiotyön asemasta, joka heijastuu myös alan palkkaukseen.

Tutkimus vahvistaa käsitystä siitä, että varhaiskasvatuksen laadun varmistamiseksi tarvitaan varhaiskasvatusorganisaatioiden eri toimijatasojen välistä vuoropuhelua yhteisen ymmärryksen saavuttamiseksi tavoitteellisen varhaiskasvatustyön tekemisen edellytyksistä.

Lisäksi varhaiskasvatuksen painopisteiden määrittymistä selkiyttäisi kansallinen ja paikallinen keskustelu, jossa tiedostetaan lisääntyneiden tehostamisodotusten vaikutukset varhaiskasvatusinstituution toimintakykyyn. Varhaiskasvatustyön veto- ja pitovoiman vahvistaminen on kansallinen intressi, joka kaipaa laajaa politiikkakeskustelua pääosin naisten tekemän, yhteiskuntaa uusintavan työn merkityksestä ja arvosta.

The dissertation examines early childhood education and care (ECEC) as work and aims to identify interpretations made by professionals in the field regarding the nature and objectives of their work. ECEC is a significant public investment that im- pacts both individuals and society. By examining the discussion between professionals, we can deepen the understanding of both the implementation of ECEC and the broader functioning of the Finnish ECEC institution.

The research is based on a social constructionist perspective, which observes the reality of ECEC work as continually shaped through interpersonal actions and inter- actions. In this process, ECEC professionals utilize various discussions to adapt and refine their work. According to the study, ECEC work is shaped by conversations arising from national and local policies on ECEC as well as by the historical interpretations of professional ideals within the ECEC field. In addition, the work is framed by the public debate on the importance and role of female-dominated professions. The research data were collected from three Finnish-speaking municipalities. They consist of focus group discussions involving a total of 40 early childhood education and care professionals: 12 ECEC teachers, 12 child-carers, and 16 ECEC center directors. The data were analyzed discursively by examining the linguistic means used by professionals to construct varied interpretations of working life phenomena in the ECEC field.

The research demonstrates that fundamentally, early childhood education professionals find their work meaningful. They aim to create pedagogically planned and goal-oriented ECEC and consider their work successful when it allows for sensitive interactions with individual children and groups of children. However, the implementation of ECEC work is shaped by overlapping discussions that create tensions among interpretations of the goals, efficiency, and flexibility of work.

These simultaneous yet contradictory expectations influence the way professional autonomy is perceived in the context of educational work. The research demonstrates that early childhood education professionals have the freedom to select pedagogical methods in line with the objectives of ECEC. However, the actual exercise of this autonomy is conditional on the interpretations made by local ECEC providers regarding the efficient utilization of personnel resources. Based on the research, ECEC professionals have embraced the responsibility for upholding the continuous flow of daily routines and a responsive approach to children's needs, despite the difficulties posed by efforts to optimize resource utilization. When discussing the challenges of their work, ECEC professionals describe solutions and practices in the daycare center, while their relationship with higher decision-making levels within the ECEC organization is depicted as distant.

These results indicate that expectations of flexibility and efficiency associated with the female-dominated profession shape ECEC work. Professionals must continually balance the work-related goals with the management of resources. The findings align with the broader discussion surrounding the structure of the Finnish labor market and the position of professions primarily occupied by women, which consequently affects salaries within the ECEC field.

The research emphasizes that ensuring the quality of early childhood education involves conversations between various levels of early childhood education organizations. This dialogue is essential for establishing a shared understanding of the conditions needed to create and maintain impactful ECEC work. Furthermore, it would be helpful to have intense discussions at both the national and local levels to identify and prioritize the key aspects of ECEC. These discussions should acknowledge how heightened efficiency expectations can affect the ability of the ECEC institution to function successfully. Strengthening the appeal and retention of ECEC work is a matter of national importance. It calls for a broad policy discussion that primarily focuses on the significance and value of work that contributes to the renewal of society.