"Kunhan dubatun lisäksi tarjotaan alkuperäiskielinen versio" : Suomenkielisten verkkokeskustelijoiden näkemykset aikuisyleisölle dubbaamisesta

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, millaisia asenteita suomenkielisissä verkkokeskusteluissa ilmenee erityisesti aikuisyleisölle dubbaamista kohtaan ja millaisia käsityksiä niissä esitetään dubbauksesta. Suhtautumista eri audiovisuaalisen kääntämisen muotoihin on tutkittu muualla, mutta Suomessa asenteiden tutkimus on keskittynyt lähinnä ruututeksteihin, koska suomeksi dubataan lähinnä lapsille. Näkemyksiin audiovisuaalisen kääntämisen eri muodoista vaikuttaa paljon se, mikä niistä on vakiintunut omalle kielialueelle, joskin vaikutusta on myös yksilöllisillä tekijöillä, kuten sillä, kenelle tekstimuotoiset ruututekstit ja puheena kuultava dubbaus ovat saavutettavia ja kenelle eivät. Suomessa ruututekstit saatetaan kokea alttiina virheille, mutta toisaalta ne on koettu myös ainoana oikeana tapana kääntää aikuisille suunnattuja elokuvia ja sarjoja, kuten Kauniiden ja rohkeiden dubbauskokeilu aikoinaan osoitti.

Kun Netflix julkaisi ensisijaisesti aikuisyleisölle suunnatun elokuvan Don’t Look Up suomeksi dubattuna, tapaus herätti keskustelua dubbaamisesta erityisesti aikuisyleisölle. Keräsin tutkimusaineistoni neljästä tämän dubbauksen innoittamasta verkkokeskustelusta, jotka on käyty Ylen verkkosivuilla ja Redditissä. Keskustelut analysoin pääasiassa aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.

Yli puolet kommenteista välitti negatiivista asennetta dubbausta kohtaan. Loput välittivät joko positiivista, neutraalia tai monensuuntaista asennetta. Erityisen tärkeänä Netflixin tarjoamissa dubbauksissa koettiin niiden valinnaisuus. Suurin osa kommentoijista ei mieluusti itse katsoisi dubattua sisältöä, mutta esimerkiksi se tiedostettiin, että erilaiset vaihtoehdot tekevät elokuvasta saavutettavan useammalle. Dubbaus- ja tekstitysmaiden erilaisten käännöstottumusten vaikutus tiedostettiin, mutta suomenkielinen dubbaus miellettiin koomisena ja lähinnä lapsille sopivana. Dubbausta kritisoitiin muun muassa epäautenttisuudesta, käytetyn kielen epäuskottavuudesta ja väistämättä epätäydellisestä visuaalisesta synkroniasta.

Dubbauksen yleinen laatu ja esimerkiksi näyttelijäsuoritusten taso Suomessa koettiin huonoksi, vaikka myös onnistuneita dubbauksia nimettiin. Laadun katsottiin olevan sidoksissa muun muassa resursseihin, joita kaikki eivät kuitenkaan halunneet dubbaukselle lisätä, koska pitivät tekstitystä ensisijaisena käännösmuotona. Keskustelu nimenomaan Don’t Look Upin dubbauksesta heijasteli yleisen tason käsityksiä, joskin negatiivisista yleiskuvauksista huolimatta osa piti dubbausta onnistuneena ja sen yksittäiset piirteet, kuten näyttelijävalinnat ja -suoritukset, jakoivat mielipiteitä. Myös miksauksen merkitys toimivan dubbauksen kannalta nousi esiin. Kuvatut näkemykset ovat kuitenkin sellaisten verkkokeskustelijoiden esittämiä, jotka eivät mielellään katso dubattua sisältöä, joten olisi tärkeä selvittää myös, mitä dubbauksen varsinaiset käyttäjät pitävät tärkeänä.