Polioon sairastuneiden lasten hoito Pyynikin kulkutautisairaalassa 1950-luvulla

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma koostuu kahdesta osasta; artikkelikäsikirjoituksesta ”Polioon sairastuneiden lasten hoito Pyynikin kulkutautisairaalassa 1950-luvulla” (Salonen, Kaunonen & Elomaa-Krapu) ja lisäosasta, jossa esitellään historiantutkimusmenetelmän käyttöä osana hoitotieteellisestä tutkimusta. Artikkelikäsikirjoituksen pohjana toimineen tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, miten Pyynikin kulkutautisairaalan hoitokertomuksissa kuvattiin polioon sairastuneiden lasten hoitoa 1950-luvulla. Tutkimus toteutettiin laadullisena hoitotieteellisenä historiantutkimuksena, jossa historiantutkimusmenetelmää käytettiin osana hoitotieteen tutkimusta.

Tutkimuksen pääaineistona toimi alkuperäiset polioon sairastuneiden lasten hoitokertomukset (n=20) Pyynikin kulkutautisairaalan arkistosta, aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla ja hermeneuttista lukutapaa käyttäen. Historiantutkimusmenetelmän mukaisesti muuna ymmärrystä syventävänä aineistona toimi 1950-luvun sairaanhoidon oppikirjat ja Suomen Polioliiton nettisivuilta löytyvät polion sairastaneiden suomalaisten kirjoittamat henkilökohtaiset tarinat. Ymmärrystä syvennettiin myös tutustumalla Suomen 1950-luvun hoitotyön filosofiaan, lasten asemaan ja ajalliseen kulttuuriin.

Polio, eli lapsihalvaus, on viruksen aiheuttama sairaus, joka tarttuu herkimmin alle 5-vuotiaisiin lapsiin. Poliovirus tarttuu herkästi hengitysteiden tai suun kautta. Tartunta on yleensä oireeton, mutta flunssan kaltaisia oireita kuten kuumetta, väsymystä, huonovointisuutta, niskan tai selän jäykkyyttä, ja raajakipua saattaa esiintyä. Virus voi levitä suolistosta keskushermostoon, vaurioittaen lihasten toiminnasta vastaavia hermosoluja ja aiheuttaen lihasten halvaantumista sekä mahdollisesti surkastumista. Polioviruksen hoitoon ei ole lääkettä, mutta rokotteilla tartunta voidaan ehkäistä. Poliorokote kehitettiin vasta 1950-luvulla ja Suomessa ensimmäiset poliorokotukset annettiin vuonna 1957. Ennen rokotusten kehittämistä hoito perustui pitkälti oireenmukaiseen hoitoon ja yritys-erehdys-taktiikkaan.

Tämän tutkimuksen tulosten mukaan polioon sairastuneiden lasten hoito 1950-luvulla Pyynikin kulkutautisairaalassa koostui perushoitotyöstä ja lääkehoidosta. Perushoitotyöhön sisältyi oirekuvan selvittäminen, oireiden tarkkailu, oireenmukainen yleishoito ja toipumisen edistäminen. Lääkehoitoon sisältyi veriarvoja korjaavat lääkkeet, ruuansulatuskanavan toimintaa parantavat lääkkeet, hermoston kautta vaikuttavat lääkkeet ja antibiootit.

Tutkimuksen tavoitteena on lisätä tietoutta polioon sairastuneiden lasten hoidosta ja hoitokulttuurista 1950- luvulta. Tutkimuksen tuottama tieto auttaa ymmärtämään polioon sairastuneiden lasten kokemuksia, sekä heidän lapsuuttaan. Terveydenhuollossa tavataan edelleen lapsena polion sairastaneita potilaita, jotka kärsivät polion myöhäisoireyhtymästä ja maailmalla esiintyy edelleen poliovirusta vaikuttaen tämän päivän lasten elämään. Kasvava maahanmuutto voi tuoda Suomeen polioon sairastuneita lapsia, joiden kokemuksia voidaan ymmärtää tämän tutkimuksen tarjoaman tutkimustiedon avulla. Tutkimus myös tuottaa uutta tietoa 1950-luvun sairaanhoidosta ja kirjaamisesta, sekä auttaa hahmottamaan kirjaamisen kehittymistä hoitotyössä.

Tämän tutkimuksen avulla tuotetaan myös tietoa historiantutkimusmenetelmän käytöstä osana hoitotieteellistä tutkimusta, mikä saattaa alentaa kynnystä käyttää historiantutkimusmenetelmää tulevaisuudessa. Suomessa hoitotieteellistä historiantutkimusta on tehty vähän ja tutkimuskohteena ovat olleet yleisimmin muutokset hoitotyön johtamisessa sekä koulutuksessa. Syynä historiantutkimusmenetelmän käyttöön osana hoitotieteellistä tutkimusta saattaa olla historiantutkimusmenetelmän tuntemattomuus.

This master’s thesis consists of two parts; an article manuscript of “The care of children with poliomyelithis in Pyynikki infectious hospital in the 1950s” (Salonen, Kaunonen & Elomaa-Krapu) and a supplementary part which focuses on how historical research van be used in nursing science research. The purpose of article manuscript was to describe how children with polio were cared for at Pyynikki infectious hospital in the 1950s according to the treatment reports. The study was carried out as a qualitative historical nursing science research.

The main research material was the authentic treatment reports (n=20) of children diagnosed with poliomyelithis at the Pyynikki infectious disease hospital in the 1950s. The main research material was collected in the summer of 2022 from the archives of Pyynikki infectious disease hospital and the archives of Hatanpää hospital stored at the Tampere city archives. The data were analysed using inductive content analysis and a historical-hermeneutic method. In accordance with the historical research method medical textbooks from the 1950s and stories written by Finnish patients who suffered from poliomyelithis in their childhood, served as other material to deepen understanding. The understanding of the research subject was also deepened by familiarizing with the nursing philosophy of Finland in the 1950s, the child’s role in the family dynamic and the overall culture of the 1950s Finland.

Poliomyelithis is disease caused by a virus and it mostly affects children under the age of 5 years old. The poliovirus is highly contagious, and it spreads through faecal-oral route. The infection might not cause any symptoms, or commonly the symptoms resemble basic flue symptoms such as fever, fatigue, nausea, neck or spinal stiffness, as well as pain in the limbs. Sometimes the virus spreads from the intestine to the nervous system damaging the muscular nerves causing paralysis. There is no medicine to treat poliomyelithis, but vaccines can prevent infection. The first polio vaccine was not developed until the 1950s, and the first vaccinations in Finland were given in 1957. Before the development of poliovaccinations, treatment was largely based on symptoms and trial-and-error technic.

According to the findings of this study the care of children with poliomyelithis in Pyynikki infectious disease hospital in the 1950s consisted of basic care and pharmacological treatment. The basic care included investigation of symptoms, observation of symptoms, general caring based on symptoms and recovery promotion. The pharmacological treatment included blood work correctional medication, medication that enhance the digestive system, medication that impact through the nervous system and antibiotics.

The aim of this research was to increase awareness of the treatment of children with polio and nursing culture in the 1950s. The findings of this study offer information that can be used in better understanding what children with polio have experienced. Patients who have suffered from poliomyelithis are still apart of today’s healthcare as they suffer from post-polio syndrome. The growth of immigration in Finland may bring new pediatric patients with polio to the healthcare system. The findings of this study may help better understand these children and what they are going through. This research also offers an insight on nursing and the recording of treatment records in the 1950s.

This research also produced information on the use of historical research method as part of nursing science research. This may lower the threshold to use the historical research method in the future. There has been a little amount of historical research in nursing science in Finland. The research has most often focused on the changes in nursing management and education. The reason for not using historical research as part of nursing science research may be the lack of knowledge about using the two research methods together.