”Silloin tuntee itsensä todella huonoksi ihmiseksi” : Narratiivinen analyysi ylivelkaantuneiden tarinoista ja häpeän merkityksistä niissä

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan ylivelkaantumisen polkuja ja ylivelkaantumiseen liittyvää häpeää ylivelkaantuneiden kertomien tarinoiden kautta. Tutkielman tavoitteena on muodostaa nykyajan suomalaisesta ylivelkaantumisesta kuva, jossa toisaalta tunnistetaan ylivelkaantumiseen liittyviä yleisiä teemoja, mutta myös pyritään tuomaan esiin ylivelkaantumiseen liittyvä tilannekohtaisuus. Ylivelkaantunut kokee usein taloudellisesta tilanteestaan häpeää. Tässä tutkielmassa tuo kyseinen häpeä nähdään muodostuvan suomalaisen kulttuurin osana, sillä Suomessa on pitkä historia velkaantumisen välttelyssä ja velkaantumisen pitämisessä huonona valintana, ja toisaalta häpeän nähdään liittyvän henkilökohtaiseen kokemukseen siitä, ettei pärjää uusliberalistisessa kulutusyhteiskunnassa.

Tutkielman aineistona toimii Velkaantuminen ja häpeä 2019-2020 -kirjoitusaineisto, jonka on kerännyt Itä-Suomen yliopistosta Anne Syrjänen. Aineistosta analyysiin valikoitui 19 kirjoitusvastausta. Kirjoituksia analysoitiin narratiivisen tutkimusotteen menetelmillä, erityisesti juonianalyysiä käyttäen. Analyysissä keskityttiin siihen, millaisia tarinoita vastaajat kertoivat ylivelkaantumisestaan ja millaisen merkityksen häpeä sai näissä tarinoissa. Analyysin tuloksena oli kolme tarinamallia: ylivelkaantumisen selviytymistarina, loppumattoman velan tarina ja tarina nuoresta ihmisestä luottoyhteiskunnassa.

Aineiston analyysi osoittaa, että ylivelkaantunut kokee häpeää, kun hän ei ylivelkaantumisensa vuoksi pysty vastaamaan aikuisuuteen liitettyihin odotuksiin toimia yhteiskunnassa itsenäisenä, täysivaltaisena ja aktiivisena kansalaisena. Häpeä eristää kokijansa hänen sosiaalisesta verkostostaan ja on kokemuksena myös ruumiillinen. Pitkään jatkuessaan häpeäkokemuksesta tulee sisäistetty, ja kokemus huonommuudesta säilyy jopa veloista selviytymisen jälkeen. Ylivelkaantumiseen saatavan avun tulisi olla helposti saavutettavissa ja sitä tulisi tarjota mahdollisesti matalan kynnyksen palveluna tilanteeseen liittyvän häpeän vuoksi. Ylivelkaantuneen olisi myös tärkeä saada osallisuuden kokemuksia apua hakiessaan, sen sijaan että hän kokee olevansa vain erilaisten toimenpiteiden kohteena. Sosiaalityön ja muiden ylivelkaantuneiden kanssa työskentelevien tahojen tulisi puuttua ylivelkaantumiseen myös ennaltaehkäisevästi: ylivelkaantumisongelman puhkeaminen näyttäisi liittyvän läheisesti erilaisiin elämänmuutoksiin, kuten omilleen muuttamiseen, lasten saamiseen, avioerotilanteisiin ja eläkkeelle tai työttömäksi jäämiseen. Näissä tilanteissa olisi hyvä tarjota yksilöille lisää tietoa taloudenhallinnasta ja talouteen nykypäivänä liittyvistä riskeistä.

This Master’s Thesis examines the paths of over-indebtedness and the shame associated with over-indebtedness through the stories told by the over-indebted. The aim of the thesis is to form a picture of contemporary over-indebtedness in Finland, which on one hand identifies general themes related to over-indebtedness, but also aims to bring out the specific situations of over-indebtedness. Over-indebted people often feel ashamed of their financial situation. In this thesis, the shame in question is seen as a part of the Finnish culture, because Finland has a long history of avoiding debt and considering it a bad choice to take, and on the other hand, the shame is seen to be related to the personal experience of not being able to do well in a neoliberal consumer society.

The data of the thesis is the writing material “Debt and Shame 2019-2020”, which was gathered by Anne Syrjänen from the University of Eastern Finland. From the material, 19 written responses were selected for analysis. The writings were analyzed using the methods of narrative research, specifically using the concept of story models. The analysis focused on what kind of stories the respondents told about their over-indebtedness and what meaning shame took on in these stories. The analysis resulted in three story models: a story of surviving over indebtedness, a story of endless debt and a story of a young person in a credit society.

The analysis of the data shows that the over-indebted person feels shame when, because of their over-indebtedness, they are unable to meet the expectations associated with adulthood to function in society as an independent, full-fledged and active citizen. Shame isolates its experiencer from their social network and is also a bodily experience. If it goes on for a long time, the experience of shame becomes internalized, and the experience of inferiority remains even after the debts have been overcome. Help for over-indebtedness should be easily accessible and should be offered as a possibly low-threshold service due to the shame associated with the situation. It would also be important for the over-indebted person to have experiences of inclusion when applying for help, instead of feeling that they are only the target of various measures. Social work and other entities working with over-indebted people should intervene in over-indebtedness also preventively: the onset of the over-indebtedness problem seems to be closely related to various life changes, such as moving home, having children, divorce situations and retirement or becoming unemployed. In these situations, it would be good to offer individuals more information about financial management and the risks associated with the economy today.