Parlamentaarisen immuniteetin tarkoitus ja toteutuminen Suomessa : Vihapuheen yhteys parlamentaariseen immuniteettiin
Heikkilä, Sofia (2023)
2023
Hallintotieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-10-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202310058669
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202310058669
Tiivistelmä
Tutkielmassa selvitetään, mikä on parlamentaarisen immuniteetin oikeudellinen tarkoitus ja miten se käytännössä toteutuu Suomessa.
Tutkielmassa on selvitetty, miten parlamentaarisen immuniteetin soveltamista tulisi tulkita kansallisten oikeusnormien ja tuomioistuinkäytännön valossa sekä kansainvälisten instrumenttien suositusten mukaisesti. Parlamentaarisen immuniteetin laajuudesta päättäminen on perinteisesti jätetty Euroopan maiden itsensä päätettäväksi, mutta erityisesti viime aikoina vihapuheen yleistyessä ja sen haitallisten vaikutusten realisoituessa parlamentaariseen immuniteettiin on alettu suhtautua kriittisemmin.
Tutkielman tutkimuskysymykset ovat:
1. Mikä on parlamentaarisen immuniteetin tarkoitus Suomen oikeusjärjestyksessä?
2. Miten tämä tarkoitus toteutuu olemassa olevissa oikeusnormeissa?
Parlamentaarinen immuniteetti liittyy olennaisesti sananvapausrikoksiin ja vihapuheeseen, koska politiikka on sananvapauden ydinaluetta. Erityisen usein ilmenevä sananvapausrikos poliittisessa keskustelussa on kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Siksi tarkastelen tutkielmassa kiihottamisrikoksen tunnusmerkistöä ja säännöksen sanamuotoja. Parlamentaarista immuniteettia ei ole tarkoitettu rikollisten ilmaisujen suojaksi, joten sitä tarkastellessa on otettava huomioon myös perus- ja ihmisoikeusmyönteinen laintulkinta.
Tutkielmassa on käyty läpi EIT:n oikeuskäytäntöä ja kotimaisia oikeustapauksia koskien parlamentaarista immuniteettia sekä poliittisen keskustelun yleistä sananvapautta. Lähemmässä tarkastelussa ovat tapaukset Suomen historiassa, joissa on harkittu kansanedustajan syytesuojan poistamista rikosepäilyn vuoksi. Tapaustarkastelun avulla on mahdollista hahmottaa, missä yleisen poliittisen sananvapauden raja tulee vastaan ja parlamentaarisen immuniteetin soveltaminen alkaa. Kansanedustajan syytesuojaa ei ole vielä Suomessa kertaakaan nostettu, joten syytesuojan nostamisen perusteita pohditaan muun muassa asiantuntijalausuntojen ja EIT:n käytännön avulla.
Tutkielman pääongelma on perusoikeuspunninta kansanedustajan sananvapauden ja alisteisessa asemassa olevien vähemmistöryhmien perus- ja ihmisoikeuksien välillä. Euroopassa ja erityisesti Pohjois-Euroopassa on usein sovellettu laajaa sananvapautta, mutta ääriliikkeiden yleistyessä ja vihaisten ilmaisujen lisääntyessä sääntelyä ja sen toimeenpanoa on syytä tarkastella uudelleen.
Tutkielmassa on selvitetty, miten parlamentaarisen immuniteetin soveltamista tulisi tulkita kansallisten oikeusnormien ja tuomioistuinkäytännön valossa sekä kansainvälisten instrumenttien suositusten mukaisesti. Parlamentaarisen immuniteetin laajuudesta päättäminen on perinteisesti jätetty Euroopan maiden itsensä päätettäväksi, mutta erityisesti viime aikoina vihapuheen yleistyessä ja sen haitallisten vaikutusten realisoituessa parlamentaariseen immuniteettiin on alettu suhtautua kriittisemmin.
Tutkielman tutkimuskysymykset ovat:
1. Mikä on parlamentaarisen immuniteetin tarkoitus Suomen oikeusjärjestyksessä?
2. Miten tämä tarkoitus toteutuu olemassa olevissa oikeusnormeissa?
Parlamentaarinen immuniteetti liittyy olennaisesti sananvapausrikoksiin ja vihapuheeseen, koska politiikka on sananvapauden ydinaluetta. Erityisen usein ilmenevä sananvapausrikos poliittisessa keskustelussa on kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Siksi tarkastelen tutkielmassa kiihottamisrikoksen tunnusmerkistöä ja säännöksen sanamuotoja. Parlamentaarista immuniteettia ei ole tarkoitettu rikollisten ilmaisujen suojaksi, joten sitä tarkastellessa on otettava huomioon myös perus- ja ihmisoikeusmyönteinen laintulkinta.
Tutkielmassa on käyty läpi EIT:n oikeuskäytäntöä ja kotimaisia oikeustapauksia koskien parlamentaarista immuniteettia sekä poliittisen keskustelun yleistä sananvapautta. Lähemmässä tarkastelussa ovat tapaukset Suomen historiassa, joissa on harkittu kansanedustajan syytesuojan poistamista rikosepäilyn vuoksi. Tapaustarkastelun avulla on mahdollista hahmottaa, missä yleisen poliittisen sananvapauden raja tulee vastaan ja parlamentaarisen immuniteetin soveltaminen alkaa. Kansanedustajan syytesuojaa ei ole vielä Suomessa kertaakaan nostettu, joten syytesuojan nostamisen perusteita pohditaan muun muassa asiantuntijalausuntojen ja EIT:n käytännön avulla.
Tutkielman pääongelma on perusoikeuspunninta kansanedustajan sananvapauden ja alisteisessa asemassa olevien vähemmistöryhmien perus- ja ihmisoikeuksien välillä. Euroopassa ja erityisesti Pohjois-Euroopassa on usein sovellettu laajaa sananvapautta, mutta ääriliikkeiden yleistyessä ja vihaisten ilmaisujen lisääntyessä sääntelyä ja sen toimeenpanoa on syytä tarkastella uudelleen.