Naisten tuen tarpeet vankilasta vapautuessa

Abstract

Tämä sosiaalityön Pro gradu- tutkielma käsittelee vankitaustaisten naisten tuen tarpeita silloin kun vapautuminen vankilasta koittaa. Tutkielman tavoitteena on selvittää vankitaustaisten naisten tuen tarpeita heidän omien kokemustensa näkökulmasta. Pyrin löytämään tutkielmastani sellaisia naiserityisiä tuen tarpeita, joita olisi tarpeen huomioida tilanteissa, joissa vankitaustaisten naisten parissa työskennellään tai kun kohdataan vankitaustaisia naisia.

Tämä tutkielma on laadullinen tutkimus, jossa aineisto on kerätty haastattelemalla yhdeksää vankitaustaista naista, joilla on kokemuksia vankilasta vapautumisesta. Tämän lisäksi näillä haastatelluilla on kokemuksia niistä tuen tarpeista, joita vapautuminen on heidän kohdallaan vaatinut. Haastattelut on toteutettu yksilöhaastatteluin. Haastatteluista kolme on toteutettu kasvokkain haastattelemalla ja kuusi haastatteluista on toteutettu etäyhteyden avulla. Haastattelumenetelmänä on käytetty puolistrukturoitua teemahaastattelua, siten että haastattelut ovat edenneet haastateltavien näkökulmien ja tuen tarpeiden pohjalta. Haastatteluista muodostunut aineisto on analysoitu aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tuloksissa olen tarkastellut tutkimuskysymystäni naiserityisestä näkökulmasta.

Tutkielmani teoreettinen viitekehys koostuu kahdesta eri pääluvusta, joissa käsittelen tutkielmani kannalta tärkeimmät käsitteet. Ensimmäisessä pääluvussa kuvaan naisvankeja, heidän erityispiirteitään ja yhteiskuntaan integroitumisen mahdollisuuksiaan sekä desistanssia. Toisessa pääluvussa käsittelen vankitaustaisten naisten marginaalisuutta naiserityisestä näkökulmasta.

Vankitaustaisten naisten haastatteluista nousi tutkimuskysymyksen näkökulmasta seitsemän eri pääluokkaa niistä tuen tarpeista, joita vankitaustaiset naiset kokivat tärkeäksi huomioida vapautumisen onnistumisen näkökulmasta. Jaottelin nämä tuen tarpeet kahteen eri ryhmään, joita käsittelen omina lukuinaan. Aineistosta nousseita tuen tarpeita oli vankitaustaisten naisten tarve psyykkiseen tukeen, tuen tarve asumiseen, taloudelliseen tukeen sekä naisten väliseen vertaistukeen. Näiden lisäksi sosiaalisten suhteiden merkitys ja toiminnan merkitys arjessa olivat olennaisia tekijöitä aineiston pohjalta. Nämä tuen tarpeet tulkitsen yksilöiden tarvitsemina tuen tarpeina. Tuloksissa toisena näkökulmana käsittelin tarpeita, joita vankitaustaiset naiset kokivat tarpeelliseksi palvelujärjestelmän sekä yhteiskunnan taholta. Haastatteluiden tuloksena voidaan todeta, että tuen tarpeiksi voidaan nimetä sosiaalihuollon sekä terveydenhuollon merkitys naisten tuen tarpeita arvioitaessa sekä suunnitelmallisen työskentelyn tarve silloin, kun vankilasta vapaudutaan.

Tutkielmani pohjalta voidaan todeta, että vankitaustaisten naisten tuen tarpeet ovat moninaisia ja niihin on kiinnitettävä yhteiskunnassamme enemmän huomiota. Naisten välinen vertaistuki sekä psyykkisen tuen tarve nousivat naiserityisestä näkökulmasta esille. Haasteita vankitaustaisten naisten kohdalla tuotti vaikeus saada palveluita, palveluiden näkökulmasta vaikeus vastata vankitaustaisten naisten tarpeisiin sekä yhteiskunnan tuottama leima, joka vaikutti niin palveluihin hakeutumiseen kuin palveluiden saatavuuteen, ja heidän tuen tarpeisiin sekä omanarvon tunteeseen. Tutkielmani perusteella yhteiskunnassa olisi tarpeen huomioida vankitaustaisten naisten tuen tarpeet naiserityisestä näkökulmasta. Vankitaustaisten naisten kanssa työskentelyssä tarvitaan monialaista ja suunnitelmallista työskentelyä. Tämän lisäksi sosiaalihuollon roolia vapautumisen valmistelussa pitäisi vahvistaa. Niillä naisilla, joilla sosiaalihuollon palvelut olivat mukana jo lähtökohtaisesti, oli palveluiden ja tuen tarpeisiin vastaaminen ollut vahvempaa. Kolmannen sektorin toimijoille nostettiin suuri merkitys vankitaustaisten naisten vapautumisen tukemisessa sekä elämänmuutoksessa.