Yhteisiä tavoitteita, erilaisia keinoja : Teoriaohjaava sisällönanalyysi työmarkkinajärjestöjen ja puolueiden työvoimapoliittisista linjauksista

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee kahden työmarkkinakeskusjärjestön ja kolmen eduskuntapuolueen linjauksia neljään työvoimapoliittiseen toimenpiteeseen. Tutkielmassa tarkasteltavat työvoimapoliittiset toimenpiteet ovat paikallinen sopiminen, ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha, työn verotus ja työperäinen maahanmuutto. Tutkielmaa ohjaa kolme tutkimuskysymystä: 1) Mitä samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia on puolueiden ja työmarkkinajärjestöjen työvoimapoliittisissa linjauksissa? 2) Kuvaako Stein Rokkanin kolmiomalli suomalaisten puolueiden ja työmarkkinajärjestöjen välisiä siteitä työvoimapolitiikan osalta? 3) Millaiset ovat puolueiden ja työmarkkinajärjestöjen ideologiset etäisyydet sosioekonomisella ja -kulttuurisella ulottuvuudella niiden työvoimapoliittisten toimenpidelinjausten perusteella?

Tässä tutkimuksessa työmarkkinajärjestöjä edustaa työnantajapuolelta Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) ja työntekijäpuolelta Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö (SAK). Työmarkkinajärjestöjen ohella kiinnostuksen kohteina ovat myös puolueet. Tutkimuksessa tarkastellaan lisäksi kolmea suurinta (2023) eduskuntapuoluetta: Kansallista Kokoomusta, Perussuomalaisia sekä Suomen Sosialidemokraattista Puoluetta.

Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu poliittisista ristiriitaulottuvuuksista sekä Stein Rokkanin puolueiden ja eturyhmien välisiä sidonnaisuuksia kuvaavasta kolmiomallista. Teoria poliittisista ristiriitaulottuvuuksista rakentuu Seymour M. Lipsetin ja Stein Rokkanin havaitsemista poliittisista jakolinjoista, ja sittemmin Arend Lijphartin määrittelemistä ulottuvuuksista, joista Heikki Paloheimo on johtanut Suomen poliittista järjestelmää kuvaavat jakolinjat. Tutkielmassa käytettäviksi jakolinjoiksi olen valinnut sosioekonomisen sekä sosiokulttuurisen jakolinjan. Teoreettisena pohjana käytettävä Stein Rokkanin kolmiomalli puolestaan kuvaa hyvin puolueiden ja eturyhmien välisiä siteitä etenkin Pohjoismaisissa puoluejärjestelmissä. Kolmikärkisessä mallissa yksi kärki edustaa pääomaa, toinen työväestöä ja kolmas kärki maaseutua. Tässä tutkielmassa mielenkiinnon kohteena on erityisesti kolmion pääoma ja työväestö kärjet. Teorian yhteydessä on myös oleellista avata tutkimuksen kannalta oleellinen korporatismin käsite ja tarkastella sitä Suomen kontekstissa. Teoriaosuuden jälkeen olen halunnut avata etujärjestöjen ja puolueiden sidonnaisuuksia, lobbauksen käsitettä, työvoimapolitiikan toimintaympäristöä sekä esittelen tutkielmassa tarkasteltavat työvoimapoliittiset toimenpiteet. Tutkielman aineistona toimii työmarkkinajärjestöjen ja puolueiden kirjalliset ja viralliset dokumentit. Lopuksi pyrin vastaamaan tutkimuskysymyksiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmin.

Keskeisinä tuloksina tutkielmassa havaitaan, että toimijat ovat jokseenkin samanmielisiä työvoimapoliittisista suuremmista päämääristä, kuten paremman työelämän ja korkean työllisyyden tavoitteista. Keinot tavoitteiden saavuttamiseksi kuitenkin vaihtelevat ja työmarkkinajärjestöjen sekä puolueiden työvoimapoliittisia toimenpiteitä koskevista linjauksista havaitaan tasapuolisesti sekä samankaltaisuuksia, että eroavaisuuksia. Esimerkiksi keinot lisätä paikallista sopimista, sekä ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan ja työn verotuksen mahdolliset muutostarpeet ovat esimerkkejä toimijoita jakaneista asiakysymyksistä. Rokkanin kolmiomallin työntekijä ja pääoma kärjet kuvaavat verrattain hyvin linjauksista havaittuja yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia. Toimijoiden työvoimapoliittiset linjaukset mukailevat myös niiden odotettua sijoittumista poliittisille jakolinjoille.