Päästölaskenta ja hiilineutraalius rakennusliikkeessä

Abstract

Ilmastovastuullisuus on kasvava teema rakennusalan liiketoiminnassa, ja yhä useampi rakennusliike laskee toimintansa kasvihuonekaasupäästöjä ja pyrkii vähentämään niitä. Pidemmällä aikavälillä osa yrityksistä tavoittelee hiilineutraaliutta toiminnassaan. Samaan aikaan alan yritystason päästölaskennan käytännöt ovat vasta kehittymässä, ja harvalla rakennusliikkeellä on kyvykkyyttä laskea laajemmin toimintansa koko arvoketjun aiheuttamia päästöjä. Muutama hiilineutraaliutta tavoittelevista rakennusliikkeistä on jo laatinut hiilitiekarttoja tavoitteensa saavuttamiseksi, mutta suurimmalle osalle asia on vielä uusi.

Tämän työn tavoitteina oli tutkia yritystason päästölaskennan prosessia rakennusliikkeen näkökulmasta, ja laajemmin luoda ymmärrystä hiilineutraaliudesta sekä siitä, millä toimilla rakennusliike voi lähteä tavoittelemaan hiilineutraaliutta toiminnassaan. Aihepiiriä taustoitettiin kirjallisuusselvityksessä tarkastelemalla ilmastonmuutosta ja ilmastotavoitteita rakennusalalla yleisellä tasolla, sekä tarkemmin hiilineutraaliutta ja päästölaskentaa rakennusalalla ja erityisesti rakennusliikkeiden näkökulmasta. Kirjallisuuden ohella aihetta tutkittiin alan asiantuntijoita haastattelemalla, sekä tekemällä vertailuanalyysiä suurimpien rakennusliikkeiden yritystason päästölaskennasta ja päästövähennystoimista.

Työssä kuvataan yrityksen hiilineutraaliuden tavoittelun prosessi yleisellä tasolla, sekä käsitellään prosessin jokaista vaihetta myös tarkemmalla tasolla. Yritystasolla hiilineutraaliuden tavoittelulle ei ole selkeää, vakiintunutta määritelmää, mutta kirjallisuuden perusteella työssä päädyttiin tarkastelemaan seuraavanlaista prosessia: yritys laskee mahdollisimman laajasti koko arvoketjunsa päästöt, vähentää niitä 1,5 asteen vähennyspolun mukaisesti ja kompensoi jäljelle jäävät, ydinliiketoiminnan kannalta välttämättömät päästöt pitkäaikaisilla hiilensidontaan perustuvilla poistoilla. Päästöjen laskeminen koko arvoketjun laajuudessa tarkoittaa rakennusliikkeiden kohdalla sitä, että laskennassa huomioidaan rakennettavien rakennusten elinkaaren päästöt rakennusmateriaaleista käytönaikaiseen energiankulutukseen ja lopulta rakennusten purkumateriaalien käsittelyyn. Rakennuksen elinkaaren päästölaskenta, jolle on olemassa muun muassa Ympäristöministeriön luoma laskentamenetelmä, eroaa kuitenkin prosessina yritystason päästölaskennasta, jota useimmiten tehdään GHG-protokollan ohjeen mukaisesti, eikä GHG-protokollan mukaiselle rakennusliikkeiden päästölaskennalle ole olemassa vakiintunutta, selkeää prosessia tai laajuutta. Tämäkään työ ei sellaista tarjoa, vaan käsittelee aihetta eri näkökulmista, esitellen eri lähteiden näkemyksiä asiaan. Päästöjen vähentämisen osalta työn tuloksena muodostettiin rakennuksen elinkaaren päästöjä vähentäviä toimenpide-ehdotuksia, joita rakennusliikkeillä on usein mahdollisuus hankkeissaan toteuttaa, ja lisäksi koottiin yhteen rakentamisvaiheen päästöjä vähentäviä toimenpiteitä, sillä rakennusliikkeet voivat toiminnassaan suorimmin vaikuttaa omien työmaidensa päästöihin, vaikka ne eivät kovin suurta osaa rakennuksen elinkaaripäästöistä muodostakaan.

Työn tuloksia on mahdollista hyödyntää rakennusliikkeiden yritystason päästölaskennan kehittämisessä ja hiilitiekartan laadinnassa. Työ tarjoaa lisäksi vertailuanalyysin tuloksena ajantasaista tietoa Suomessa toimivien suurten rakennusliikkeiden yritystason päästölaskennasta ja päästövähennystoimista, ja rakennusliikkeet voivat peilata omaa toimintaansa vertailun tuloksiin.