Vuorovaikutuksen merkitys kriisinhallintatehtävistä viestittäessä

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia vuorovaikutuksen merkitystä kriisinhallintatehtävistä viestittäessä. Sotilaallisen kriisinhallinnan viestintää ei ole tutkittu Puolustusvoimien toimesta koskaan aikaisemmin, eikä aiempaa tutkimusta ole myöskään vuorovaikutuksen merkityksestä muiden maiden asevoimien viestinnässä. Tutkimusongelmaa lähestytään kolmen tutkimuskysymyksen kautta: Minkälainen on kriisinhallintatehtävien viestinnän vuorovaikutteisuuden tilanne, miten viestintää ja sen vuorovaikutusta voisi kehittää ja mitkä olisivat käytännössä parhaat toimintatavat vuorovaikutuksen toteuttamiselle. Tutkimus paitsi täyttää valtavan tutkimusaukon, se myös auttaa Puolustusvoimia tuottamaan hakijoille mahdollisimman tarkoituksenmukaista viestintää, sekä kehittämään kokonaisvaltaisesti kriisinhallinnan rekrytointiprosessin vuorovaikutusta.

Tutkimus on toteutettu laadullisella tutkimusmenetelmällä. Tutkimukseen haastateltiin viittä UNIFIL-operaatiossa eri tehtävissä palvelevaa rauhanturvaajaa eri taustoista. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina, jotka mahdollistivat keskustelun kysymysrungon ulkopuolelta. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Lähtökohtana aineiston analyysille oli induktiivinen analyysi, jossa aineiston ulkopuolisen teorian sijaan analyysin lähtökohtana on aineiston piirteet. Tämän lisäksi aineistoa katsottiin median ilmaisuvoimaisuuden teorian läpi.

Tutkimustulokset osoittavat, että vuorovaikutuksella on suuri vaikutus kriisinhallintatehtävistä viestittäessä. Puolustusvoimien viestinnän vuorovaikutteisuuden tilannetta tutkittaessa vuorovaikutuksen merkitys korostui hakuprosessin kaikissa vaiheissa. Vaikka tutkimustulosten mukaan hakijat kokivat vuorovaikutuksen tärkeäksi, oli kynnys aloitteen tekemisille silti tulosten mukaan korkea. Tulosten pohjalta tämän voidaan päätellä johtuvan osapuolien erilaisista asemista vuorovaikutussuhteessa ja Puolustusvoimista organisaationa. Toisessa tutkimuskysymyksessä tulokset osoittavat, että hakijat hakeutuvat korkeasta vuorovaikutuksen kynnyksestä johtuen vuorovaikutukseen muiden kuin Puolustusvoimien kanssa. Vuorovaikutusta pystytään kehittämään tätä havaintoa hyödyntäen esimerkiksi henkilöimällä Puolustusvoimia organisaationa sekä lisäämällä viestinnän avoimuutta.

Käytännön kehittämistä kartoittavan tutkimuskysymyksen tulokset osoittavat, että luontaisin tapa vuorovaikutuksen luomiseksi on sosiaalinen media. Tuloksissa sosiaalisen median kanavista esiin nousi erityisesti Instagram ja sen eri ominaisuudet. Tutkimuskysymyksiä yhdistettäessä voidaan tulosten pohjalta päätellä Instagramin olevan alustoista suosituin, koska se on ominaisuuksiensa ansiosta myös vuorovaikutteisin alusta. Tulosten pohjalta voidaan päätellä vuorovaikutuksella olevan suuri merkitys viestinnässä, mutta alustan ja käytössä olevien kanavien merkitys on pienempi kuin vuorovaikutuksen kynnyksen laskemisella.