Digitoimijuus terveydenhuollon ammattilaisen työssä

Abstract

Digivälineet ovat viimeisen vuosikymmenen aikana integroituneet kiinteäksi osaksi terveydenhuollon ammattilaisen työtä. Uusien teknologioiden hyödyntämisen uskotaan olevan ratkaisu sekä sosiaali- ja terveysalan työvoimapulaan että laadukkaiden hyvinvointipalvelujen turvaamiseen heikentyvästä huoltosuhteesta huolimatta. Vastoin yleisiä odotuksia digiteknologian tuomista eduista tuottavuuskehitys ja ammattilaisten kokemukset digiteknologian käytöstä eivät ole olleet odotetun positiivisia. Tarvitaan lisää ymmärrystä siitä, milloin digiteknologia hyödyttää työn sujuvuutta ja milloin se puolestaan vaikeuttaa työn tavoitteiden saavuttamista. Tässä kolmesta tutkimusartikkelista ja yhteenvetoluvusta koostuvassa väitöskirjatutkimuksessa tarkastelen, miten digiteknologia saadaan hallintaan niin, että keskiössä säilyvät sekä ammattilaisen arvo työnsä osaajana että terveydenhuollon päätavoite eli asiakastarpeisiin vastaava laadukas ja oikea-aikainen terveydenhuollon palvelu. Hyödynnän tutkimuksessani sisällönanalyysia selvittääkseni, millainen digivälineen ja ammattilaisen välinen dynamiikka säätelee terveydenhuollon ammattilaisten kykyä selviytyä ja ohjata digivälineiden käyttöä työssään. Tätä dynamiikkaa kuvaan käsitteellä digitoimijuus.

Käytän väitöskirjani tutkimusaineistona kolmea erilaista aineistoa terveydenhuollon ammattilaisten kokemuksista: 1) kyselyaineiston avovastauksia, 2) fokusryhmähaastatteluja sekä 3) yksilöhaastatteluja. Tämän monipuolisen aineiston avulla tutkin, miten digitoimijuus ilmenee terveydenhuollon ammattilaisen työssä. Aineistoilla saadaan esiin terveydenhuollon toimijoiden omia näkökulmia digiteknologian käyttöön, ja tarkastelukulmana on ammattilaisten toimijuus digivälineiden käyttäjinä työelämän kontekstissa.

Yhteisenä nimittäjänä näissä kolmessa artikkelissa on ammattilaisten näkökulma digiteknologian käyttämiseen terveydenhuollon työssä. Analyysini osoittavat <i>ensiksi</i>, että teknologian käytön ja etäpalvelujen hyötynä terveydenhuollon toimijat näkevät erityisesti ammattilaisen työn sujuvuuden lisääntymisen. Haittoina he tuovat esiin asiakkaan ja ammattilaisen kasvotusten kohtaamisen vähenemisen ja ongelmat teknologian käytössä. Teknologian aiheuttama muutos ammattilaisten työhön koetaan ristiriitaisena: yhtäältä teknologia mahdollistaa työn yksilöllisemmän muokkaamisen ja toisaalta se pirstaloi työtä. (osatutkimus 1). <i>Toiseksi</i> analyysini osoittavat, että terveydenhuollon toimijoiden näkökulmasta digiosaaminen on laaja-alainen, viidestä ulottuvuudesta koostuva kokonaisuus. Nämä ulottuvuudet ovat: asiakastyöosaaminen digipalveluissa, sähköisten työvälineiden käyttö- ja metataidot, digitaalisen tiedon hallinta, digityön ammattieettinen osaaminen ja teknologian käytön kehittämisosaaminen omassa organisaatiossa. (osatutkimus 2). <i>Kolmanneksi</i> analyysini osoittavat, että eri toimijatahot (hoitaja, johtaja, teknologian kehittäjä) mieltävät toisistaan eroavilla tavoilla digitaalisen toiminnanohjausjärjestelmän rajoitteet ja hyödyt hoivatyölle ja sen johtamiselle. Havaitut erot toimijatahojen välillä liittyvät käytön kontekstiin, käyttäjän tavoitteisiin sekä asiakaskohtaamisten ja järjestelmän toimintalogiikan väliseen epäjatkuvuuteen. (osatutkimus 3). Väitöskirjani osatutkimusten tulokset havainnollistavat toisiaan täydentävistä näkökulmista ammattilaisten tarpeita muovata digiteknologiaa omaan työhönsä sopivaksi. Tutkimukseni johtopäätöksenä esitän, että terveydenhuollon ammattilaisten digitoimijuuden ymmärtäminen edellyttää sekä digiosaamisen että ammatillisten tavoitteiden ja työn kontekstin huomioimista. Ammattilaiset eivät arvioi käyttämäänsä digiteknologiaa vain osaamisen tai käytettävyyden näkökulmasta, vaan ensisijaisesti suhteessa siihen, miten digiväline tukee tai rajoittaa ammatillisten tavoitteiden saavuttamista työkontekstissa. Terveydenhuollon ammattilaisten digitoimijuuden suunnitelmallinen vahvistaminen on avain digivälineiden hyödyntämiseen.

Väitöskirjatutkimukseni täydentää terveydenhuollon ammattilaisten digiosaamista ja ammattilaisten digivälineen käyttöä koskevaa tutkimuskirjallisuutta erityisesti työterveyshuollon ja vanhustyön kontekstissa. Analyysini pohjalta ehdotan, että digitoimijuuden käsitettä tulisi hyödyntää enemmän digivälineiden ja terveydenhuollon ammattilaisten välisen suhteen tutkimuksessa.

Over the past decade, digital tools have become an integral part of the work of healthcare professionals. The use of new technologies is seen as a solution to both the shortage of social and healthcare workers and the need to ensure quality welfare services despite a declining dependency ratio. Contrary to the general expectations of the benefits of digital technology, productivity development and professionals' experiences of using digital technology have not been so positive. There is a need to better understand when digital technology is beneficial to the flow of work, and when technological applications make achieving work objectives more difficult. In this dissertation, which consists of three research articles and a summary chapter, I explore how digital technology can be managed in a way that maintains the focus on both the value of the professional as an expert in their field and the main goal of healthcare––high quality and timely services that meet client needs. I use content analysis to examine the dynamics between the digital tool and the professional, which regulate the ability of healthcare professionals to cope with and manage the use of digital tools in their work. I describe this dynamic using the concept of digital agency.

The research material of my dissertation study consisted of three different types of data: 1) open-ended questionnaire responses, 2) focus group interviews, and 3) individual interviews. Using this diverse data, I explored how digital agency occurs in the work of healthcare professionals. The data illustrated healthcare professionals' perspectives on the use of digital technology, with a focus on their agency as users of digital tools in a work context.

Thus, the common denominator in these three articles is the professionals’ perspective on the use of digital technology in healthcare. First, my analyses showed that the healthcare practitioners perceived benefits in using technology and remote services, especially in terms of increased professional workflow. The disadvantages that they perceived were the reduction of face-to-face encounters between the client and the professional and problems in the use of technology. The changes in the work of the professionals brought about by technology were perceived as a contradiction in terms––on the one hand, technology enables more personalized work, but on the other hand, it fragments work (Article 1). Second, my analyses showed that from the perspective of health care practitioners, digital competence is a broad concept, consisting of five dimensions: digital customer service, technical and meta-skills for using digital tools, digital knowledge management, digital professional ethics, and the development of technology use skills within one’s own organization (Article 2). Third, my analyses showed that different actors (caregivers, managers, technology developers) have different perceptions of the limitations and benefits of having a digital enterprise resource planning (ERP) system for care work and its management. The differences I observed between these actors are related to the context of use, the user's goals, and the discontinuity between client encounters and the system's operational logic. (Article 3). The results of the articles illustrate, from complementary perspectives, the need for professionals to shape digital technology to suit their own work. Based on my analyses of the data, I argue that understanding the digital agency of healthcare professionals requires consideration of digital competence, professional goals and the work context. The professionals evaluated the digital technologies they use not only in terms of only competence or usability, but also, and primarily, in relation to how digital tools support or constrain the achievement of their professional goals in the work context. Systematically strengthening the digital agency of healthcare professionals is key to taking full advantage of digital tools.

My doctoral dissertation contributes to the research on healthcare professionals' digital competence and professionals' use of digital tools in the context of occupational health and elderly care. Based on my analysis, I suggest that the concept of digital agency should pay a greater role in research on the relationship between digital tools and healthcare professionals.