Monialainen yhteistyö työikäisten rahapeliongelmaisten parissa – sosialityön näkökulma
Hotti, Pia; Vesalainen, Ainokaisa (2023)
2023
Sosiaalityön maisteriohjelma - Master's Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-10-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202309258445
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202309258445
Tiivistelmä
Tämä sosiaalityön pro gradu- tutkielma käsittelee työikäisten (18–64-vuotiaiden) parissa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden kokemuksia monialaisesta yhteistyöstä rahapeliongelmaisten asiakkaiden parissa. Tutkielmamme tavoitteena on selvittää monialaisen yhteistyön toteutumista sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta työikäisten rahapeliongelmaisten auttamisessa. Lisäksi pyrimme löytämään vastauksia siihen, millaisia kokemuksia sosiaalityöntekijöillä on monialaisen yhteistyön erilaisista toimintatavoista työikäisten rahapeliongelmaisten asiakkaiden auttamiseksi.
Tutkimuksemme on laadullinen tutkimus. Tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelemalla työikäisten parissa työskenteleviä sosiaalityöntekijöitä. Haastatteluja tehtiin neljätoista ja ne toteutettiin yksilöhaastatteluina Teams-sovelluksen kautta. Haastattelumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Virikkeenä haastatteluissa toimivat vinjetit, joiden tarkoituksena oli virittää haastateltavat aiheeseen. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tutkielmamme teoreettinen viitekehys esitellään kahdessa pääluvussa, joissa määritellään aiheen kannalta tärkeimmät käsitteet ja teoriataustat. Ensimmäisessä pääluvussa kerrotaan rahapeliongelman haittavaikutuksista, ongelmaan altistavista taustatekijöistä sekä sosiaalityön roolista rahapeliongelmaan vastaamisessa. Toisessa pääluvussa määritellään monialaisuuden taustaa, monialaista yhteistyötä sosiaali- ja terveysalalla sekä asiakaslähtöisyyden merkitystä monialaisessa yhteistyössä.
Sosiaalityöntekijöiden haastattelujen sisällönanalyysin perusteella aineistosta muodostettiin kuusi pääluokkaa rahapeliongelmaisten kanssa tehtävästä monialaisesta yhteistyöstä. Nämä pääluokat olivat yhteistyötahot, lähtökohdat monialaiseen yhteistyöhön, monialaisen verkoston välinen yhteistyö, toimivat käytännöt, vaikeudet yhteistyössä sekä kehittämisehdotukset.
Tutkimuksemme mukaan sosiaalityöntekijöiden työskentely rahapeliongelmaisten asiakkaiden kanssa lähti aina ongelman tunnistamisesta ja esiin tulemisesta sekä sen puheeksiotosta Tämän koettiin tuloksiemme mukaan olevan usein vaikeaa, eikä rahapeliongelma tullut useinkaan työskentelyssä luonnollisesti esiin. Rahapeliongelmaisen asiakkaan kanssa monialaisen verkoston kokoamisen tarpeet lähtivät tutkimuksemme mukaan rahapeliongelmaisen asiakkaan kokonaistilanteen kartoituksesta, asiakkaan luvasta yhteistyön tekemiselle sekä siitä, millaisen toimijan kanssa yhteistyötä tehdään. Monialainen verkosto koottiin pääsääntöisesti eri viranomaisista, ja asiakkaan omaa lähipiiriä otettiin tuloksiemme mukaan vain harvoin työskentelyyn mukaan. Mitä paremmin sosiaalityöntekijä tunsi monialaisen verkoston jäseniä sekä heidän työskentelytapaansa, sitä helpommaksi verkoston kokoon saaminen koettiin.
Tutkimuksessamme nousi esiin erilaisia vaikeuksia monialaisen yhteistyön toteutumisessa rahapeliongelmaisten parissa. Isoimpina vaikeuksina koettiin palveluihin pääsyn vaikeudet sekä ammattilaisten tuntemattomuus toisilleen. Myös kiire, resurssit ja aikataulujen yhteensovittaminen sekä selkeiden rakenteiden puuttuminen koettiin monialaista yhteistyötä hankaloittaviksi tekijöiksi rahapeliongelmaisten kanssa tehtävässä työssä. Sosiaalityöntekijät toivoivat itselleen lisää tietoa ja osaamista rahapeliongelmaisten auttamisesta, monimuotoisempia palveluita rahapeliongelmaisille sekä monialaisen yhteistyön rakenteiden kehittämistä. Huomionarvoista oli myös se, ettei monialaista yhteistyötä tehty juuri yksistään rahapeliongelman vuoksi, vaan se oli yksi osa asiakkaiden monista ongelmista. This social work master´s thesis deals with the experiences of social workers working with working-age (18–64-year-old) people in multidisciplinary cooperation with clients with gambling problems. The aim of our thesis is to explore the implementation of multidisciplinary collaboration from the perspective of social workers in helping working-age people with gambling problems. In addition, we aim to find answers to the question of what experiences social workers have of different approaches to multidisciplinary cooperation in helping working-age clients with gambling problems.
Our research is a qualitative study. The data was collected through interviews with social workers working with working-age people, fourteen interviews were conducted. The interviews were conducted as individual interviews through the Teams application. A semi-structured thematic interview was used as the interview method. The interviews were stimulated by vignettes, which were designed to tune the interviewees into the topic. The data was analysed using material-based content analysis.
The theoretical framework of our thesis consists of two main chapters, which define the main concepts and theoretical background of the topic. The first chapter describes the negative effects of problem gambling, the underlying factors that predispose to the problem and the role of social work in addressing the problem of gambling. The second chapter defines the background to multidisciplinarity, multidisciplinary cooperation in the social and health sector and the importance of client-orientation in multidisciplinary cooperation.
Based on the content analysis of the social workers' interviews, six main categories of multidisciplinary cooperation with people with gambling problems were formed. These main categories were: cooperation partners, starting points for multidisciplinary cooperation, cooperation between the multidisciplinary network, good practices, difficulties in cooperation and suggestions for improvement.
According to our research, social workers' work with clients with gambling problems always started with identifying the problem, bringing it up and talking about it. This was often perceived as difficult, and that the gambling problem often did not come up naturally in the work. According to our research, the need to establish a multidisciplinary network with a client with gambling problems started with an overview of the client´s overall situation, the client's permission to cooperate and the type of actor with which the cooperation is to take place. As a rule, the multidisciplinary network was assembled from different authorities, and the client's own close circle was only rarely involved in the work. The more the social worker knew about the members of the multidisciplinary network and their way of working, the easier it was to get the network together.
Our research revealed various difficulties in implementing multidisciplinary cooperation with people with gambling problems. The main difficulties were difficulties in accessing services and the lack of knowledge between professionals. Rush, resources and coordination of schedules, as well as the lack of clear structures, were also perceived as obstacles to multidisciplinary cooperation in working with people with gambling problems. Social workers expressed a wish for more knowledge and skills in helping people with gambling problems, more diversified services for people with gambling problems and the development of structures for multidisciplinary cooperation. It was also noteworthy that the problem of gambling was not the only reason for multidisciplinary cooperation, but that it was one of the many problems faced by clients.
Tutkimuksemme on laadullinen tutkimus. Tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelemalla työikäisten parissa työskenteleviä sosiaalityöntekijöitä. Haastatteluja tehtiin neljätoista ja ne toteutettiin yksilöhaastatteluina Teams-sovelluksen kautta. Haastattelumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Virikkeenä haastatteluissa toimivat vinjetit, joiden tarkoituksena oli virittää haastateltavat aiheeseen. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tutkielmamme teoreettinen viitekehys esitellään kahdessa pääluvussa, joissa määritellään aiheen kannalta tärkeimmät käsitteet ja teoriataustat. Ensimmäisessä pääluvussa kerrotaan rahapeliongelman haittavaikutuksista, ongelmaan altistavista taustatekijöistä sekä sosiaalityön roolista rahapeliongelmaan vastaamisessa. Toisessa pääluvussa määritellään monialaisuuden taustaa, monialaista yhteistyötä sosiaali- ja terveysalalla sekä asiakaslähtöisyyden merkitystä monialaisessa yhteistyössä.
Sosiaalityöntekijöiden haastattelujen sisällönanalyysin perusteella aineistosta muodostettiin kuusi pääluokkaa rahapeliongelmaisten kanssa tehtävästä monialaisesta yhteistyöstä. Nämä pääluokat olivat yhteistyötahot, lähtökohdat monialaiseen yhteistyöhön, monialaisen verkoston välinen yhteistyö, toimivat käytännöt, vaikeudet yhteistyössä sekä kehittämisehdotukset.
Tutkimuksemme mukaan sosiaalityöntekijöiden työskentely rahapeliongelmaisten asiakkaiden kanssa lähti aina ongelman tunnistamisesta ja esiin tulemisesta sekä sen puheeksiotosta Tämän koettiin tuloksiemme mukaan olevan usein vaikeaa, eikä rahapeliongelma tullut useinkaan työskentelyssä luonnollisesti esiin. Rahapeliongelmaisen asiakkaan kanssa monialaisen verkoston kokoamisen tarpeet lähtivät tutkimuksemme mukaan rahapeliongelmaisen asiakkaan kokonaistilanteen kartoituksesta, asiakkaan luvasta yhteistyön tekemiselle sekä siitä, millaisen toimijan kanssa yhteistyötä tehdään. Monialainen verkosto koottiin pääsääntöisesti eri viranomaisista, ja asiakkaan omaa lähipiiriä otettiin tuloksiemme mukaan vain harvoin työskentelyyn mukaan. Mitä paremmin sosiaalityöntekijä tunsi monialaisen verkoston jäseniä sekä heidän työskentelytapaansa, sitä helpommaksi verkoston kokoon saaminen koettiin.
Tutkimuksessamme nousi esiin erilaisia vaikeuksia monialaisen yhteistyön toteutumisessa rahapeliongelmaisten parissa. Isoimpina vaikeuksina koettiin palveluihin pääsyn vaikeudet sekä ammattilaisten tuntemattomuus toisilleen. Myös kiire, resurssit ja aikataulujen yhteensovittaminen sekä selkeiden rakenteiden puuttuminen koettiin monialaista yhteistyötä hankaloittaviksi tekijöiksi rahapeliongelmaisten kanssa tehtävässä työssä. Sosiaalityöntekijät toivoivat itselleen lisää tietoa ja osaamista rahapeliongelmaisten auttamisesta, monimuotoisempia palveluita rahapeliongelmaisille sekä monialaisen yhteistyön rakenteiden kehittämistä. Huomionarvoista oli myös se, ettei monialaista yhteistyötä tehty juuri yksistään rahapeliongelman vuoksi, vaan se oli yksi osa asiakkaiden monista ongelmista.
Our research is a qualitative study. The data was collected through interviews with social workers working with working-age people, fourteen interviews were conducted. The interviews were conducted as individual interviews through the Teams application. A semi-structured thematic interview was used as the interview method. The interviews were stimulated by vignettes, which were designed to tune the interviewees into the topic. The data was analysed using material-based content analysis.
The theoretical framework of our thesis consists of two main chapters, which define the main concepts and theoretical background of the topic. The first chapter describes the negative effects of problem gambling, the underlying factors that predispose to the problem and the role of social work in addressing the problem of gambling. The second chapter defines the background to multidisciplinarity, multidisciplinary cooperation in the social and health sector and the importance of client-orientation in multidisciplinary cooperation.
Based on the content analysis of the social workers' interviews, six main categories of multidisciplinary cooperation with people with gambling problems were formed. These main categories were: cooperation partners, starting points for multidisciplinary cooperation, cooperation between the multidisciplinary network, good practices, difficulties in cooperation and suggestions for improvement.
According to our research, social workers' work with clients with gambling problems always started with identifying the problem, bringing it up and talking about it. This was often perceived as difficult, and that the gambling problem often did not come up naturally in the work. According to our research, the need to establish a multidisciplinary network with a client with gambling problems started with an overview of the client´s overall situation, the client's permission to cooperate and the type of actor with which the cooperation is to take place. As a rule, the multidisciplinary network was assembled from different authorities, and the client's own close circle was only rarely involved in the work. The more the social worker knew about the members of the multidisciplinary network and their way of working, the easier it was to get the network together.
Our research revealed various difficulties in implementing multidisciplinary cooperation with people with gambling problems. The main difficulties were difficulties in accessing services and the lack of knowledge between professionals. Rush, resources and coordination of schedules, as well as the lack of clear structures, were also perceived as obstacles to multidisciplinary cooperation in working with people with gambling problems. Social workers expressed a wish for more knowledge and skills in helping people with gambling problems, more diversified services for people with gambling problems and the development of structures for multidisciplinary cooperation. It was also noteworthy that the problem of gambling was not the only reason for multidisciplinary cooperation, but that it was one of the many problems faced by clients.