Mies, äiti tai muu : Vapaaehtoisesti lapsettomien naisten ja kohdullisten henkilöiden sukupuolen jäsentämisen tavoista
Väliaho, Tanja (2023)
Väliaho, Tanja
2023
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-10-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202309208350
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202309208350
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkoitukseni oli selvittää, millaisin puhetavoin varhaisessa aikuisiässä vapaaehtoisen lapsettomuuden valinneet naiset tai queer-sukupuoliset kohdulliset henkilöt jäsensivät sukupuolta, sekä millaisia merkityksiä vapaaehtoiselle lapsettomuudelle annettiin suhteessa sukupuoleen. Sukupuoli vaikuttaa keskeisesti siihen, miten ihminen asemoidaan elämässään. Sen nähdään yleisesti ennakoivan tietynlaisia fysiologisia, psyykkisiä ja kognitiivisia piirteitä sekä käyttäytymismalleja. Sukupuoli kehystetään usein vastakohtaisten käyttäytymiskoodistojen eli sukupuolinormien kautta. Länsimaisten sukupuolinormien valossa miehet nähdään maskuliinisina, rationaalisina ja vahvoina, kun taas naiset feminiinisinä, emotionaalisina ja pehmeinä – äidillisinä.
Tutkielman teoreettisena selkärankana toimi queer-teoria, jonka mukaan sukupuoli näyttäytyy yksilöllisen identiteettikategorian sijaan yhteiskunnallisena ja kulttuurisena eriarvoistavana valtarakenteena. Yhdessä reproduktion ja pronatalismin käsitteiden kanssa hahmottelin lisääntymistä ja vapaaehtoista lapsettomuutta sukupuolierityisenä kysymyksenä. Työni metodologisena lähtökohtana toimi feministinen metodologia. Tutkielman aineisto koostui keväällä 2023 toteutetuista seitsemästä (7) teemahaastattelusta, joista viisi (5) haastateltavaa identifioituivat cisnaisiksi ja kaksi (2) kohdullisiksi queer-sukupuolisiksi henkilöiksi. Tutkimusmenetelmänä käytin kriittistä diskurssianalyysiä, jonka kautta hahmottelin sukupuoleen liitettyjä puhetapoja sekä näiden valtaan kytkeytyvää luonnetta.
Tutkimusaineistosta kävi ilmi, kuinka vapaaehtoisesti lapsettomien puhetavoissa sukupuolta jäsennettiin osin vastakohtaisilla tavoilla sekä yksityisenä että poliittisena asiana. Yksityisenä kysymyksenä sukupuoli kehystettiin essentialistisesti yksilöä koskettavana biologisena ja deterministisenä entiteettinä. Toisaalta sukupuoli ymmärrettiin myös henkilökohtaisena kokemuksena ja performaationa. Sukupuolen poliittisuutta korostavassa puhetavassa sukupuolta jäsennettiin valtaan linkittyvänä asiana. Diskursseissa korostui muun muassa tulkinta sukupuolesta lähtökohdattomana genealogisena ominaisuutena tai patriarkaalisena andosentrisenä rakenteena, johon haluttiin aktivistisesti vaikuttaa. Myös lisääntymistä jäsennettiin sukupuolten eriarvoisuuteen linkittyvänä kysymyksenä, jolloin vapaaehtoiseen lapsettomuuteen osaltaan liitettiin merkityksiä sukupuolinormien laajentamisesta ja cisnormatiivisuuden haastamisesta.
Kokonaisuudessaan vapaaehtoisesti lapsettomat naiset ja kohdulliset queer-sukupuoliset jäsensivät sukupuolta sekä essentialististen ja determinististen että konstruktionisten ja queerien tulkintojen ambivalenttisen vuoropuhelun kautta. Diskurssien välinen ambivalenssi selittyy cis- ja heteronormatiivisuudelle annetun valtadiskurssin jalansijalla, joka läpäisee usein tiedostamatta myös yksilötason todellisuuden jäsentämisprosesseja.
Vaikka sukupuolen jäsentämisen diskurssit sisälsivät moninaisia elementtejä, kokonaisuudessaan puhetavoissa korostui uskomus henkilökohtaisten sukupuolikäsitysten olevan normatiivista moninaisempia, jota myös vapaaehtoisen lapsettomuuden nähtiin performoivan. Vapaaehtoinen lapsettomuus edusti kuitenkin sukupuolen mukaan eri asioita: naisille vapaaehtoinen lapsettomuus näyttäytyi epänormatiivisena ja marginalisoivana valintana, kun taas queer-sukupuolisten vapaaehtoinen lapsettomuus kehystyi sukupuolistuneena normina.
Tutkielmani valossa lisääntyminen sekä cis- ja heteronormatiivinen ydinperhe näyttäytyy edelleen vahvana kulttuurisena instituutiona, jolloin sukupuoli piirtyy vallan ja hierarkioiden tuotteena. Kulttuurisessa lisääntymisdiskurssissa keskiössä on harvoin yksilö tai tämän toiveet, sen sijaan suurempaa roolia näyttelevät yhteiskunnalliset agendat, perinteet ja normatiivisuudet. Tällöin sukupuolen sallitut positiot määritetään kulttuurisissa puhetavoissa usein lisääntymisen välineellistämänä. Sukupuolen jäsentämistä lisääntymisen kautta voidaan queeristi asettua haastamaan vapaaehtoisella lapsettomuudella.
Tutkielman teoreettisena selkärankana toimi queer-teoria, jonka mukaan sukupuoli näyttäytyy yksilöllisen identiteettikategorian sijaan yhteiskunnallisena ja kulttuurisena eriarvoistavana valtarakenteena. Yhdessä reproduktion ja pronatalismin käsitteiden kanssa hahmottelin lisääntymistä ja vapaaehtoista lapsettomuutta sukupuolierityisenä kysymyksenä. Työni metodologisena lähtökohtana toimi feministinen metodologia. Tutkielman aineisto koostui keväällä 2023 toteutetuista seitsemästä (7) teemahaastattelusta, joista viisi (5) haastateltavaa identifioituivat cisnaisiksi ja kaksi (2) kohdullisiksi queer-sukupuolisiksi henkilöiksi. Tutkimusmenetelmänä käytin kriittistä diskurssianalyysiä, jonka kautta hahmottelin sukupuoleen liitettyjä puhetapoja sekä näiden valtaan kytkeytyvää luonnetta.
Tutkimusaineistosta kävi ilmi, kuinka vapaaehtoisesti lapsettomien puhetavoissa sukupuolta jäsennettiin osin vastakohtaisilla tavoilla sekä yksityisenä että poliittisena asiana. Yksityisenä kysymyksenä sukupuoli kehystettiin essentialistisesti yksilöä koskettavana biologisena ja deterministisenä entiteettinä. Toisaalta sukupuoli ymmärrettiin myös henkilökohtaisena kokemuksena ja performaationa. Sukupuolen poliittisuutta korostavassa puhetavassa sukupuolta jäsennettiin valtaan linkittyvänä asiana. Diskursseissa korostui muun muassa tulkinta sukupuolesta lähtökohdattomana genealogisena ominaisuutena tai patriarkaalisena andosentrisenä rakenteena, johon haluttiin aktivistisesti vaikuttaa. Myös lisääntymistä jäsennettiin sukupuolten eriarvoisuuteen linkittyvänä kysymyksenä, jolloin vapaaehtoiseen lapsettomuuteen osaltaan liitettiin merkityksiä sukupuolinormien laajentamisesta ja cisnormatiivisuuden haastamisesta.
Kokonaisuudessaan vapaaehtoisesti lapsettomat naiset ja kohdulliset queer-sukupuoliset jäsensivät sukupuolta sekä essentialististen ja determinististen että konstruktionisten ja queerien tulkintojen ambivalenttisen vuoropuhelun kautta. Diskurssien välinen ambivalenssi selittyy cis- ja heteronormatiivisuudelle annetun valtadiskurssin jalansijalla, joka läpäisee usein tiedostamatta myös yksilötason todellisuuden jäsentämisprosesseja.
Vaikka sukupuolen jäsentämisen diskurssit sisälsivät moninaisia elementtejä, kokonaisuudessaan puhetavoissa korostui uskomus henkilökohtaisten sukupuolikäsitysten olevan normatiivista moninaisempia, jota myös vapaaehtoisen lapsettomuuden nähtiin performoivan. Vapaaehtoinen lapsettomuus edusti kuitenkin sukupuolen mukaan eri asioita: naisille vapaaehtoinen lapsettomuus näyttäytyi epänormatiivisena ja marginalisoivana valintana, kun taas queer-sukupuolisten vapaaehtoinen lapsettomuus kehystyi sukupuolistuneena normina.
Tutkielmani valossa lisääntyminen sekä cis- ja heteronormatiivinen ydinperhe näyttäytyy edelleen vahvana kulttuurisena instituutiona, jolloin sukupuoli piirtyy vallan ja hierarkioiden tuotteena. Kulttuurisessa lisääntymisdiskurssissa keskiössä on harvoin yksilö tai tämän toiveet, sen sijaan suurempaa roolia näyttelevät yhteiskunnalliset agendat, perinteet ja normatiivisuudet. Tällöin sukupuolen sallitut positiot määritetään kulttuurisissa puhetavoissa usein lisääntymisen välineellistämänä. Sukupuolen jäsentämistä lisääntymisen kautta voidaan queeristi asettua haastamaan vapaaehtoisella lapsettomuudella.