Toisen tason toimittajien hallinnan mahdollisuudet valmistavassa teollisuudessa

Abstract

Viime vuosikymmeninä yritysten toimitusketjut ovat maailmanlaajuisesti pidentyneet ja kohdanneet useita haasteita. Haasteiden ratkaisemiseksi on tutkittu paljon toimitusketjujen hallintaa, mutta usein vain ensimmäisen tason toimittajien osalta, jättäen huomiotta monitasoiset toimitusketjut. Tässä tapaustutkimuksessa toimitusketjun hallinta ulotetaankin toiseen toimitusketjun tasoon ja tarkastellaan toisen tason toimittajien hallintaa kohdeyrityksessä. Tutkimuksen tavoitteena on arvioida toisen tason toimittajien hallinnan tilaa, selvittää sen parhaita käytäntöjä ja löytää siihen liittyviä hyötyjä ja haasteita kohdeyrityksen kontekstissa.

Kirjallisuuskatsauksessa tunnistettiin kaksi tapaa toisen tason toimittajien hallinnan nykytilan arvoimiseksi: ostajasta sekä ensimmäisen ja toisen tason toimittajista koostuvan triadin tilan tarkastelu sekä toisen tason toimittajien hallintatavan arviointi. Tarkastelluista artikkeleista löytyneitä toisen tason toimittajien hallinnan käytäntöjä taas ovat esimerkiksi tiedon monipuolinen jakaminen, toisen tason toimittajien valvonta vierailuiden avulla sekä hintojen neuvottelu suoraan toisen tason toimittajan kanssa. Kirjallisuudesta löydetään myös muutamia toisen tason toimittajien hallinnan hyötyjä, kuten mahdollisuus vaikuttaa raaka-aineiden ominaisuuksiin, kun taas haasteena mainitaan tarve johtamisresursseille.

Tutkimus toteutettiin yhden menetelmän kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineistona työssä toimivat yhdeksän haastattelua, joista neljä tehtiin kohdeyrityksen sisällä, kahdessa haastateltiin sen ensimmäisen tason toimittajia ja kolmessa toisen tason toimittajia. Tutkimusstrategiana puolestaan oli tapaustutkimus, jossa tapauksina toimivat kolme kohdeyrityksen hankintakategoriaa. Työn aineisto analysoitiin koodaamalla kahdessa osassa.

Työn merkittävimmät tulokset liittyvät toisen tason toimittajien hallinnan käytäntöihin ja niistä saataviin hyötyihin ja haasteisiin. Kohdeyritys voisi saada kustannussäästöjä, pienentää hiilijalanjälkeään sekä päästä käsiksi uusiin teknologioihin, mikäli tekisi tuotekehityksessä yhteistyötä toisen tason toimittajiensa kanssa. Lisäksi yhteistyö ongelmatilanteissa voisi parantaa materiaalien saatavuutta. Näihin käytäntöihin liittyen ei tullut esiin haasteita, joskin jokainen työssä esitelty käytäntö vaatisi johtamisresursseja. Hintojen sopiminen suoraan toisen tason toimittajien kanssa saattaisi tuoda kustannussäästöjä, mutta tästä ei saatu tarpeeksi näyttöä, vaan aihetta täytyy tutkia lisää. Haasteena erityisesti suorassa hintojen sopimisessa, mutta myös muissa käytännöissä, voi olla ensimmäisen tason toimittajien suhtautuminen.

Myös työn suurin tieteellinen kontribuutio tulee toisen tason toimittajien hallinnan käytäntöjen ja hyötyjen identifioimisesta. Aihetta on toistaiseksi tutkittu vain vähän ja työssä löytyikin käytäntöjä ja hyötyjä, joita kirjallisuudessa ei ole aiemmin tullut esiin. Tutkimuksen yleistettävyys on kuitenkin rajallista, onhan se toteutettu tapaustutkimuksena. Lisäksi tulokset perustuvat vain yhdeksän haastatellun ihmisen mielipiteisiin, eikä niitä ole testattu empiirisesti. Aiheesta tarvitaankin paljon lisää tutkimusta, esimerkiksi toisen tason toimittajien hallinnan vaikutukset saatavuuteen tai kustannuksiin olisivat mielenkiintoisia jatkotutkimuksen aiheita.