Ikääntyneiden työntekijöiden työkyvyn tukeminen ikäjohtamisen avulla : Case Oikeusrekisterikeskus
Tervo, Jutta (2023)
Tervo, Jutta
2023
Hallintotieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-10-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202309208316
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202309208316
Tiivistelmä
Tämä tutkimus tarkastelee ikääntyneiden työntekijöiden työkyvyn tukemista ikäjohtamisen avulla sekä työntekijänäkökulmasta että esihenkilönäkökulmasta. Tutkimuksen päätutkimuskysymyksenä on ”Miten ikäjohtamisen avulla voidaan vaikuttaa ikääntyneiden työntekijöiden työkyvyn tukemiseen?”. Päätutkimuskysymystä tukee kolme alatutkimuskysymystä, jotka ovat: ”Millaisia ammatillisia haasteita ja vahvuuksia ikääntyneillä työntekijöillä työelämässä on?” ja ”Millaisia kokemuksia ikääntyneillä työntekijöillä on ikäjohtamisesta?” sekä ”Miten kohdeorganisaatiossa koetaan ikäjohtamisen vastuun jakautuvan eri osapuolien välillä?”.
Teoreettinen viitekehys rakentuu ikäjohtamisen, työkyvyn, ikääntyneen työntekijän ja työuran pidentämisen käsitteistön sekä niihin liittyvän kirjallisuuden ympärille. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jonka tapausorganisaationa on Oikeusrekisterikeskus. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluiden avulla haastattelemalla kuutta organisaation työntekijää sekä neljää organisaation esihenkilöä. Aineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisen analyysin avulla.
Tutkimustulosten mukaan ikäjohtaminen käsitteenä oli tuttu entuudestaan sekä haastatelluille työntekijöille että esihenkilöille. Osa haastatelluista kuitenkin koki ikäjohtamisen tarkoittavan vain ikääntyneiden työntekijöiden johtamista, kun taas osa koki ikäjohtamisen tarkoittavan kaikenikäisten työntekijöiden johtamista. Tutkimustulokset osoittavat, että työntekijöiden yksilöllisyyden huomioimisen koetaan olevan onnistuneen ikäjohtamisen keskiössä. Yksilöllisyyden huomioiminen puolestaan edellyttää vuorovaikutusta työntekijöiden ja esihenkilöiden välillä. Ikäjohtamisen vastuun koetaan jakautuvan koko organisaatiolle, sillä organisaation johto sanoittaa ikäjohtamisen tärkeyttä ja henkilöstöhallinto luo edellytyksiä ikäjohtamiselle. Esihenkilöiden rooli ikäjohtamisessa puolestaan näyttäytyy työntekijöiden kuuntelemisena sekä vahvuuksien ja heikkouksien huomioimisena päivittäisjohtamisessa. Työntekijöiden tulee puolestaan olla avoimia omista voimavaroistaan esihenkilölle, jotta tarvittaessa työn vaatimuksia ja työntekijän voimavaroja voidaan sovittaa yhteen ikäjohtamisen keinoin.
Tutkimustulokset osoittavat, että osaaminen, kokemus sekä itseluottamus näyttäytyvät ikääntyneiden työntekijöiden vahvuuksina. Uuden oppimisen hidastuminen puolestaan nousi keskiöön tarkasteltaessa ikääntyneen työntekijän heikkouksia. Tutkimustulokset osoittavat, että räätälöidyt tehtävänkuvat sekä liukuva työaika tukevat osaltaan ikääntyneiden työntekijöiden työkykyä. Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista tutkia ikäjohtamisen ja nuorten työntekijöiden työelämään kiinnittymisen välistä yhteyttä.
Teoreettinen viitekehys rakentuu ikäjohtamisen, työkyvyn, ikääntyneen työntekijän ja työuran pidentämisen käsitteistön sekä niihin liittyvän kirjallisuuden ympärille. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jonka tapausorganisaationa on Oikeusrekisterikeskus. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluiden avulla haastattelemalla kuutta organisaation työntekijää sekä neljää organisaation esihenkilöä. Aineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisen analyysin avulla.
Tutkimustulosten mukaan ikäjohtaminen käsitteenä oli tuttu entuudestaan sekä haastatelluille työntekijöille että esihenkilöille. Osa haastatelluista kuitenkin koki ikäjohtamisen tarkoittavan vain ikääntyneiden työntekijöiden johtamista, kun taas osa koki ikäjohtamisen tarkoittavan kaikenikäisten työntekijöiden johtamista. Tutkimustulokset osoittavat, että työntekijöiden yksilöllisyyden huomioimisen koetaan olevan onnistuneen ikäjohtamisen keskiössä. Yksilöllisyyden huomioiminen puolestaan edellyttää vuorovaikutusta työntekijöiden ja esihenkilöiden välillä. Ikäjohtamisen vastuun koetaan jakautuvan koko organisaatiolle, sillä organisaation johto sanoittaa ikäjohtamisen tärkeyttä ja henkilöstöhallinto luo edellytyksiä ikäjohtamiselle. Esihenkilöiden rooli ikäjohtamisessa puolestaan näyttäytyy työntekijöiden kuuntelemisena sekä vahvuuksien ja heikkouksien huomioimisena päivittäisjohtamisessa. Työntekijöiden tulee puolestaan olla avoimia omista voimavaroistaan esihenkilölle, jotta tarvittaessa työn vaatimuksia ja työntekijän voimavaroja voidaan sovittaa yhteen ikäjohtamisen keinoin.
Tutkimustulokset osoittavat, että osaaminen, kokemus sekä itseluottamus näyttäytyvät ikääntyneiden työntekijöiden vahvuuksina. Uuden oppimisen hidastuminen puolestaan nousi keskiöön tarkasteltaessa ikääntyneen työntekijän heikkouksia. Tutkimustulokset osoittavat, että räätälöidyt tehtävänkuvat sekä liukuva työaika tukevat osaltaan ikääntyneiden työntekijöiden työkykyä. Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista tutkia ikäjohtamisen ja nuorten työntekijöiden työelämään kiinnittymisen välistä yhteyttä.