Lapsiperheiden palvelutarpeen arviointi Keski-Suomen hyvinvointialueella
Kinnunen, Maija (2023)
Kinnunen, Maija
2023
Sosiaalityön maisteriohjelma - Master's Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-10-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202309138150
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202309138150
Tiivistelmä
Sosiaali- ja terveyspalveluiden ja pelastustoimen uudistuksen jälkeen Suomeen muodostui 21 hyvinvointialuetta, joista yksi on Keski-Suomen hyvinvointialue. Uudistuksen tavoitteena oli taata yhdenvertaiset ja yhdenmukaiset palvelut koko hyvinvointialueelle. Keski-Suomen hyvinvointialueella lapsiperheiden palvelut ovat jakautuneet neljään eri toiminta-alueeseen, joita ovat keskinen, itäinen, läntinen ja pohjoinen alue. Ei ole saatavilla koottua tietoa siitä, miten lapsiperheiden palvelutarpeen arviointia toteutetaan näillä neljällä eri alueella. Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitän, miten lapsiperheiden palvelutarpeen arviointia toteutetaan Keski-Suomen hyvinvointialueella.
Tutkielman taustoituksena toimii relevantti lainsäädäntö sekä muu olemassa oleva lähdeaineisto palvelutarpeen arvioinnista. Tutkielman aineisto kerättiin sähköisellä Forms-kyselyllä Keski-Suomen hyvinvointialueen sosiaalityöntekijöiltä, jotka tekevät lapsiperheiden palvelutarpeen arviointeja. Kyselyssä yläkäsitteinä oli arvioinnin alkaminen, arvioinnin sisältö ja tekijä, moniammatillisuus ja arvioinnin päättyminen. Vastauksia saapui annetussa määräajassa yhteensä yhdeksän kappaletta. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan analyysin keinoin. Aluksi analyysi eteni aineisto-lähtöisesti ja lopuksi otettiin mukaan tutkielman taustoitus.
Aineiston perusteella alueet nimettiin työparityötä, tiimityötä sekä menetelmiä ja moniammatillisuutta korostaviksi alueiksi. Lapselle tehtävä palvelutarpeen arviointi toteutuu alueilla melko samankaltaisena, mutta alueiden välillä oli havaittavissa myös eroavaisuuksia. Kiireellisyysarvioissa otetaan huomioon samanlaisia asioita ja arvioinnin tekemättä jättämisen syyt ovat samankaltaisia kaikilla alueilla. Myös arvioinnin sisällössä on havaittavissa yhtäläisyyksiä, kuten tapaamispaikat ja tapaamisten määrät. Lastensuojelutarpeen selvityksen tekee kaikilla alueilla sosiaalityöntekijä ja lapsi tavataan lähes aina. Lisäksi muiden perheen jäsenten tuen tarvetta arvioidaan kaikilla alueilla. Kaikilla alueilla yhteenveto laaditaan lähes aina ja asiakas saa sen jälkikäteen postissa. Asiakas pystyy vaikuttamaan yhteenvetoon vasta jälkikäteen, ottamalla yhteyttä selvityksen tehneeseen työntekijään. Aineiston perusteella eroja alueiden välillä on siinä, kuka ilmoituksen tai yhteydenoton käsittelee ja miten kiireellisiin asioihin reagoidaan. Arvioinnin sisällössä on myös eroja. Merkittävin ero on siinä, kuinka pian ensimmäinen tapaaminen perheen kanssa järjestetään. Joillain alueilla ensimmäinen tapaaminen on noin viikon kuluessa, kun toisella alueella se saattaa olla vasta kahden kuukauden päästä. Kerätystä aineistosta kävi ilmi, että menetelmien käytössä oli suurta vaihtelua alueiden välillä ja menetelmien käyttö on työntekijä kohtaista. Arvioinnin vastuutyöntekijä vaihteli alueittain. Kaikilla alueilla erityisen haastavaksi kuvautui lapsen erityisen tuen arviointi, koska sen määrittely on lainsäädännössä epäselvää. Palveluiden tilapäisyyttä, toistuvuutta ja pitkäaikaisuutta arvioitiin vaihtelevasti ja yhteenvedon sisällössä oli eroavaisuuksia.
Keski-Suomen hyvinvointialueella on paljon yhdenmukaistettavaa ja pohdittavaa lapsiperheiden palvelutarpeen arvioinnin osalta, jotta sote-uudistuksen tavoite yhdenvertaisista ja yhdenmukaisista palveluista toteutuu. Kuitenkin tulee kriittisesti pohtia sitä, onko arviointeja mahdollista tai edes tarpeellista täysin yhdenmukaistaa koko Keski-Suomen hyvinvointialueella.
Tutkielman taustoituksena toimii relevantti lainsäädäntö sekä muu olemassa oleva lähdeaineisto palvelutarpeen arvioinnista. Tutkielman aineisto kerättiin sähköisellä Forms-kyselyllä Keski-Suomen hyvinvointialueen sosiaalityöntekijöiltä, jotka tekevät lapsiperheiden palvelutarpeen arviointeja. Kyselyssä yläkäsitteinä oli arvioinnin alkaminen, arvioinnin sisältö ja tekijä, moniammatillisuus ja arvioinnin päättyminen. Vastauksia saapui annetussa määräajassa yhteensä yhdeksän kappaletta. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan analyysin keinoin. Aluksi analyysi eteni aineisto-lähtöisesti ja lopuksi otettiin mukaan tutkielman taustoitus.
Aineiston perusteella alueet nimettiin työparityötä, tiimityötä sekä menetelmiä ja moniammatillisuutta korostaviksi alueiksi. Lapselle tehtävä palvelutarpeen arviointi toteutuu alueilla melko samankaltaisena, mutta alueiden välillä oli havaittavissa myös eroavaisuuksia. Kiireellisyysarvioissa otetaan huomioon samanlaisia asioita ja arvioinnin tekemättä jättämisen syyt ovat samankaltaisia kaikilla alueilla. Myös arvioinnin sisällössä on havaittavissa yhtäläisyyksiä, kuten tapaamispaikat ja tapaamisten määrät. Lastensuojelutarpeen selvityksen tekee kaikilla alueilla sosiaalityöntekijä ja lapsi tavataan lähes aina. Lisäksi muiden perheen jäsenten tuen tarvetta arvioidaan kaikilla alueilla. Kaikilla alueilla yhteenveto laaditaan lähes aina ja asiakas saa sen jälkikäteen postissa. Asiakas pystyy vaikuttamaan yhteenvetoon vasta jälkikäteen, ottamalla yhteyttä selvityksen tehneeseen työntekijään. Aineiston perusteella eroja alueiden välillä on siinä, kuka ilmoituksen tai yhteydenoton käsittelee ja miten kiireellisiin asioihin reagoidaan. Arvioinnin sisällössä on myös eroja. Merkittävin ero on siinä, kuinka pian ensimmäinen tapaaminen perheen kanssa järjestetään. Joillain alueilla ensimmäinen tapaaminen on noin viikon kuluessa, kun toisella alueella se saattaa olla vasta kahden kuukauden päästä. Kerätystä aineistosta kävi ilmi, että menetelmien käytössä oli suurta vaihtelua alueiden välillä ja menetelmien käyttö on työntekijä kohtaista. Arvioinnin vastuutyöntekijä vaihteli alueittain. Kaikilla alueilla erityisen haastavaksi kuvautui lapsen erityisen tuen arviointi, koska sen määrittely on lainsäädännössä epäselvää. Palveluiden tilapäisyyttä, toistuvuutta ja pitkäaikaisuutta arvioitiin vaihtelevasti ja yhteenvedon sisällössä oli eroavaisuuksia.
Keski-Suomen hyvinvointialueella on paljon yhdenmukaistettavaa ja pohdittavaa lapsiperheiden palvelutarpeen arvioinnin osalta, jotta sote-uudistuksen tavoite yhdenvertaisista ja yhdenmukaisista palveluista toteutuu. Kuitenkin tulee kriittisesti pohtia sitä, onko arviointeja mahdollista tai edes tarpeellista täysin yhdenmukaistaa koko Keski-Suomen hyvinvointialueella.