Työolojen merkitys työurien pidentämisessä : Yli 50-vuotiaiden postilaisten kokemuksia hyvinvoinnin paranemisesta työuran päätyttyä

Abstract

Ikääntyvien kasvava määrä yhdessä elinajan pitenemisen kanssa ovat nostaneet työurien pidentämisen keskeiseksi tavoitteeksi yhteiskuntapolitiikassa. Työurien pidentämiseen on implementoitu niin työvoima- kuin eläkepoliittisia keinoja, joiden tavoitteena on vähentää työttömyyttä ja työkyvyttömyyttä sekä ehkäistä varhaista eläköitymistä. Toisaalta työttömyyttä, työkyvyttömyyttä ja eläkeaikomuksia selittävät terveydelliset tekijät, jotka osaltaan linkittyvät työelämään. Heikkoja työoloja pidetään sekä tahallisen että tahattoman työmarkkinoilta poistumisen syynä ja seurauksena, jolloin korostuu työnantajien rooli. Työnantajan tärkeimpiä tehtäviä on luoda työhyvinvoinnin keinoin ikääntyviä työntekijöitä tukevat työskentelyolosuhteet, joilla työn tekemisestä tehdään terveellistä ja houkuttelevaa. Mikäli puutteet työhyvinvoinnissa tekevät työttömyydestä terveellisempää, on hyvin haastavaa onnistua tavoitteessa pidentää työuria. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena onkin korostaa työhyvinvoinnin tärkeyttä työurien pidentämisen ja ikääntyvien työntekijöiden hyvinvoinnin näkökulmasta, sekä tarjota ikääntyvien työntekijöiden kokemusten kautta uusia näkökulmia työsuhteen päättymisen jälkeiseen aikaan.

Tämän pro gradu -tutkielman aineisto on tuotettu yhteistyössä 16 yli 50-vuotiaan Postin entisen työntekijän kanssa. Laadullisen haastatteluaineiston on tuottanut Kohti kaksitahti-Suomea? -hanke vuosien 2016 ja 2017 aikana. Haastattelut toteutettiin kertomushaastattelua noudatellen ja kysymysten teemat liittyivät työuraan Postilla, yhteistoimintaneuvotteluihin ja irtisanomisiin, uraan ja yksityiselämään, elämään työttömyyden kanssa, hyvinvointiin, tulevaisuuteen, työllistymiseen sekä työurien pidentämiskeskusteluun. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millä tavalla entiset Postin työntekijät kuvaavat muutoksia hyvinvoinnissaan työuran päätyttyä, ja miten muutokset liitetään työsuhteen päättymiseen ja työoloihin Postilla. Aineiston analysoimiseen käytetään tutkimusmetodina teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä hyödyntäen WHO:n kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin määritelmää.

Tulokset ilmentävät työoloihin liittyviä muutoksia niin psyykkisessä, fyysisessä kuin sosiaalisessa hyvinvoinnissa. Muutokset hyvinvoinnissa koettiin lähinnä positiivisina, ja ne korostuivat psyykkisessä hyvinvoinnissa. Positiiviset muutokset fyysisessä hyvinvoinnissa liittyivät vapaa-ajan lisääntymisen myötä terveellisempien elintapojen parempaan omaksumiseen sekä työn fyysisesti kuormittavien tekijöiden pois jäämisen myötä fyysisten kipujen loppumiseen. Positiiviset psyykkiset muutokset hyvinvoinnissa yhdistettiin sen sijaan työn psyykkisiin kuormitustekijöihin, joiden poisjääminen lisäsi työuran päätyttyä onnellisuuden tunteita sekä positiivisia ajatuksia tulevaisuudesta. Sosiaaliseen hyvinvointiin liittyvät positiiviset muutokset yhdistettiin lisääntyneeseen vapaa-aikaan perheen ja läheisten kanssa. Negatiivisia muutoksia hyvinvoinnissa koettiin selvästi vähemmän ja ne liittyivät lähinnä taloudellisten resurssien rajallisuuteen, jonka vaikutukset ulottuivat fyysiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Negatiiviset muutokset psyykkisessä hyvinvoinnissa liitettiin stressiin uuden työn hausta sekä kielteisiin ajatuksiin itsestä.

Tutkielman keskeisenä havaintona voidaan todeta, että työntekijät kokivat heikkojen työolojen vaikuttaneen negatiivisesti heidän kokonaisvaltaiseen hyvinvointiinsa, mikä puolestaan paransi kokemuksia hyvinvoinnista työsuhteen päätyttyä. Tämä tulos heijastelee subjektiivisten kokemusten kautta työttömyyden olevan terveellisempää kuin työskentely heikoissa työolosuhteissa. Ikääntyvien työntekijöiden työhyvinvointia tulisikin edistää muun muassa oikeudenmukaisella johtamisella, työn muokkaamisella sekä informatiivisilla käytännöillä. Tulosten perusteella voidaan todeta työhyvinvoinnin ja hyvinvointia tukevien työolojen olevan avainasemassa ikääntyvien työntekijöiden hyvinvoinnin edistämisessä ja yhteiskuntapoliittisten työurien pidentämistä tähtäävien tavoitteiden saavuttamisessa. Jatkossa tarvitaan lisää tutkimusta siitä, kuinka suuri vaikutus työoloilla on hyvinvointiin sekä siitä, kuinka työnantajien ymmärrystä työolojen merkityksestä voitaisiin lisätä. Lisäksi tulisi löytää keinoja työhyvinvointitoimien vaikuttavuuden arviointiin, jonka seurauksena pystyttäisiin myös kehittämään vaikuttavampia keinoja työolosuhteiden parantamiseen.