Tapaustutkimus pirkanmaalaisen ravintola-alan yrityksen työntekijöiden työn imusta

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia työn imun kokemusta eräässä pirkanmaalaisessa ravintola-alan yrityksessä. Työn imu on työhyvinvoinnin ilmiö, jolla on tutkimuksissa osoitettu olevan useita myönteisiä vaikutuksia työntekijälle, työnantajalle sekä yhteiskunnalle. Sen teoreettisena pohjana toimii työn vaatimusten ja voimavarojen malli, jonka mukaan työn voimavarat synnyttävät työn imua ja vaatimukset puolestaan heikentävät sitä. Tässä monimenetelmäisessä tapaustutkimuksessa selvitettiin, millaiseksi työntekijät kokevat työn imunsa sekä mitkä tekijät synnyttävät työn imua tai estävät sen syntymistä. Lisäksi tarkasteltiin, millaisia yhteyksiä työn imun määrällisesti arvioidun kokemuksen ja sanallisen työn imun kokemuksen väliltä löytyy. Tutkimuksen kvantitatiivinen aineisto kerättiin valmiilla työn imu menetelmällä tutkitun yrityksen työntekijöiltä (n=20). Kvalitatiivista aineistoa varten haastateltiin neljää eritasoista työn imua kokevaa työntekijää puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Monimenetelmäinen aineisto muodostettiin yhdistelemällä näitä aineistoja. Kvantitatiivisesta aineistosta ei tehty tilastollista analyysiä, vaan se esitettiin kuvailevien tunnuslukujen kautta. Kvalitatiivisen aineiston tulosten analysoinnissa hyödynnettiin deduktiivista, abduktiivista sekä induktiivista sisällönanalyysiä tapaustutkimukselle tyypillisen syvän ymmärryksen takaamiseksi. Teoriapohjana toimi työn voimavarojen jaottelu työtehtävää koskeviin, työn järjestelyä koskeviin, työn sosiaalisiin, työn organisatorisiin ja yksilöllisiin voimavaroihin. Menetelmiä yhdistävää tutkimuskysymystä analysoitiin taulukoimalla yhteen määrällinen työn imun kokemus sekä analyysiyksiköiden määrät. Tutkimuksen tulosten mukaan tutkitun yrityksen työntekijöiden työn imun kokemus vaihteli matalasta korkeaan, ja keskiarvoinen työn imun kokemus oli kohtuullinen. Työn imua synnyttäviksi sekä estäviksi tekijöiksi hahmottui useita erilaisia työn voimavaroja ja vaatimuksia. Työn voimavaroista useimmiten mainittiin työtehtävän monipuolisuus ja kehittävyys, työyhteisön ja esimiehen tuki, ammatillinen pystyvyys, sopivan kiireinen työtahti, asiakastyön palkitsevuus sekä työpaikan myönteinen ilmapiiri. Työn keskeisiksi vaatimuksiksi puolestaan hahmottui liian kiireinen tai kiireetön työtahti, työpaikan kireä ilmapiiri sekä työntekijän oma vireystila. Määrällisesti mitatun ja sanallisen työn imun kokemuksen välisestä tarkastelusta havaittiin, että matalampaa työn imua kokevat työntekijät mainitsivat suhteellisesti enempi työn imua estäviä tekijöitä verrattaessa korkeampaa työn imua kokeviin. Tämä tulos on linjassa tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen kanssa, jonka mukaan työn voimavarat synnyttävät työn imua ja vaatimukset puolestaan heikentävät sitä.