Hiljaa hyvä tulee nyt ja tulevaisuudessa : Vertaileva tutkimus Ahaa! 1 ja Suomen mestari 1 -oppikirjojen kielioppiterminologiasta ja sen opetuksesta
Koivumäki, Helmi (2023)
2023
Suomen kielen maisteriohjelma - Master's Programme in Finnish Language
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-09-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202309128116
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202309128116
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, miten Ahaa! 1 -oppikirjan terminologiassa, termien selittämisessä ja termien opettamisen keinoissa ilmenee kotoutumiskoulutuksen hitaan polun kielenoppijoiden kohderyhmä. Hidas polku on suunniteltu erityisesti maahanmuuttajille, joiden lähtökohdat opiskeluun ovat haastavat ja joille latinalainen kirjaimisto on vielä vieras (Opetushallitus 2022: 18). Tutkimuskohteena suomi toisena kielenä -oppikirjallisuus on ajankohtainen, sillä maahanmuuton myötä kyseisiä oppikirjoja tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa kasvavissa määrin. Lisäksi suomen kielen kielioppiterminologiasta ja sen haasteista on käyty keskustelua jo pitkään (ks. esim. Kok 2012, 2018; Siitonen 2003), ja tämä tutkimus havainnollistaa, miten oppikirjat vastaavat osaltaan näihin haasteisiin.
Tutkimuksen keskeisimmän teoriataustan muodostavat Kokin (2012, 2018) ja Siitosen (2003) tutkimukset suomen kielioppiterminologiasta suomi toisena kielenä -opetuksessa. Lisäksi termien selittämisen analysoinnissa hyödynnetään Satokankaan (2021a, 2021b) esittämää mallia termien selittämisen tavoista. Vakiintuneeksi nimitykseksi eli termiksi luokitteleminen pohjataan tässä tutkimuksessa Ison suomen kieliopin verkkoversioon (VISK 2008), ja vakiintuneen termin pohjalta muodostettua vaihtoehtoista nimitystapaa kutsutaan tässä tutkimuksessa selkotermiksi. Nimitykset ja määritelmät termien opettamisessa käytetyille opettamisen apuvälineille on muodostettu tutkimusaineiston pohjalta.
Tutkimus on toteutettu vertailemalla erityisesti hitaalle polulle sopivaa Ahaa! 1 -oppikirjaa peruspolulle suunnattuun Suomen mestari 1 -oppikirjaan. Tutkimus koostuu ensinnäkin terminologian tarkastelusta ja toisekseen termien selitystapojen ja termien opettamisessa käytettyjen pedagogisten apuvälineiden tarkastelusta. Terminologian analyysi pohjautuu aineiston määrälliseen katsaukseen, jossa eritellään vakiintuneiden termien ja selkotermien määrät kummassakin oppikirjassa. Tästä edetään termien jaottelemiseen kielentutkimuksen eri osa-alueisiin, vakiintuneiden termien ensiesiintymien vertailuun oppikirjojen välillä ja selkotermien määrien vertailuun tarkemmin eri alakategorioissa. Neljää erilaista termien selitystapaa tarkastellaan muutamien esimerkkien kautta, ja termien opettamisen pedagogisia apuvälineitä tarkastellaan määrällisen katsauksen jälkeen kolmen pääasiallisen kielioppiaiheen kautta.
Oppikirjojen määrällinen vertailu osoitti, että Ahaa! 1 -oppikirjassa termejä on käytetty lähes neljännes vähemmän kuin Suomen mestari 1 -oppikirjassa. Lisäksi käytetyistä termeistä useampi kuin joka kolmas osoittautui olevan Ahaa! 1 -oppikirjassa selkotermi. Prosentuaalisesti selkotermejä on käytetty kahdeksan pro-senttia enemmän Ahaa! 1 -oppikirjassa Suomen mestari 1 -oppikirjaan verrattuna. Pedagogisia apukainojakin on käytetty noin neljännes enemmän Ahaa! 1 -oppikirjassa kuin Suomen mestari 1 -oppikirjassa.
Kielentutkimuksen osa-alueista fonologinen eli äänneopillinen termistö painottuu Ahaa! 1 -oppikirjassa eniten, kun taas Suomen mestari 1 -oppikirjassa painottuu morfologinen ja syntaksinen eli muoto- ja lauseopillinen termistö. Vakiintuneiden termien ensiesiintymien tarkastelussa ilmeni, että yleensä Ahaa! 1 -oppikirjassa termit otetaan myöhemmin käyttöön Suomen mestari 1 oppikirjaan verrattuna. Tämä johtuu siitä, että Ahaa! 1 -oppikirjassa uusi aihe on tapana esitellä tuttuun aiheeseen linkittäen ja induktiivisesti edeten esimerkkien kautta nimitykseen eli termiin. Suomen mestari 1 -oppikirjassa opetus on deduktiivisempaa eli termeistä esimerkkeihin etenevää, mikä mahdollistaa termien käyttämisen aikaisemmin. Sama tendenssi näkyy termien selitystavoissa, joista erityisesti termit induktiivisesti selittävä nimeämiskuvio korostuu Ahaa! 1 -oppikirjassa. Selkotermityypeistä puolestaan yleisin Ahaa! 1 -oppikirjassa on kielenilmiön muotoa kuvaileva tai siihen viittaava kuvaileva selkotermi.
Tuloksista voidaan päätellä, että Ahaa! 1 -oppikirjassa keskitytään tukemaan oppimisprosessia induktiivisella uusiin asioihin johdattelemisella ja helposti ymmärrettävien selkotermien käyttämisellä. Lisäksi latinalaiseen kirjaimistoon ja suomalaiseen äännejärjestelmään perehdytään kattavasti ja siten rakennetaan vahva perusta kielenoppimiselle.
Tutkimuksen tuloksista voivat hyötyä oppikirjojen tekijöiden lisäksi esimerkiksi opettajat, jotka haluavat lisätietoa Ahaa! 1 ja Suomen mestari 1 -oppikirjoissa käytetyistä termeistä ja niiden opetustavoista. Tutkimus voi antaa uusia näkökulmia ja arvokasta lisätietoa myös heille, ketkä suunnittelevat oppimateriaalia kotoutumiskoulutuksen hitaan polun kursseille.
Tutkimuksen keskeisimmän teoriataustan muodostavat Kokin (2012, 2018) ja Siitosen (2003) tutkimukset suomen kielioppiterminologiasta suomi toisena kielenä -opetuksessa. Lisäksi termien selittämisen analysoinnissa hyödynnetään Satokankaan (2021a, 2021b) esittämää mallia termien selittämisen tavoista. Vakiintuneeksi nimitykseksi eli termiksi luokitteleminen pohjataan tässä tutkimuksessa Ison suomen kieliopin verkkoversioon (VISK 2008), ja vakiintuneen termin pohjalta muodostettua vaihtoehtoista nimitystapaa kutsutaan tässä tutkimuksessa selkotermiksi. Nimitykset ja määritelmät termien opettamisessa käytetyille opettamisen apuvälineille on muodostettu tutkimusaineiston pohjalta.
Tutkimus on toteutettu vertailemalla erityisesti hitaalle polulle sopivaa Ahaa! 1 -oppikirjaa peruspolulle suunnattuun Suomen mestari 1 -oppikirjaan. Tutkimus koostuu ensinnäkin terminologian tarkastelusta ja toisekseen termien selitystapojen ja termien opettamisessa käytettyjen pedagogisten apuvälineiden tarkastelusta. Terminologian analyysi pohjautuu aineiston määrälliseen katsaukseen, jossa eritellään vakiintuneiden termien ja selkotermien määrät kummassakin oppikirjassa. Tästä edetään termien jaottelemiseen kielentutkimuksen eri osa-alueisiin, vakiintuneiden termien ensiesiintymien vertailuun oppikirjojen välillä ja selkotermien määrien vertailuun tarkemmin eri alakategorioissa. Neljää erilaista termien selitystapaa tarkastellaan muutamien esimerkkien kautta, ja termien opettamisen pedagogisia apuvälineitä tarkastellaan määrällisen katsauksen jälkeen kolmen pääasiallisen kielioppiaiheen kautta.
Oppikirjojen määrällinen vertailu osoitti, että Ahaa! 1 -oppikirjassa termejä on käytetty lähes neljännes vähemmän kuin Suomen mestari 1 -oppikirjassa. Lisäksi käytetyistä termeistä useampi kuin joka kolmas osoittautui olevan Ahaa! 1 -oppikirjassa selkotermi. Prosentuaalisesti selkotermejä on käytetty kahdeksan pro-senttia enemmän Ahaa! 1 -oppikirjassa Suomen mestari 1 -oppikirjaan verrattuna. Pedagogisia apukainojakin on käytetty noin neljännes enemmän Ahaa! 1 -oppikirjassa kuin Suomen mestari 1 -oppikirjassa.
Kielentutkimuksen osa-alueista fonologinen eli äänneopillinen termistö painottuu Ahaa! 1 -oppikirjassa eniten, kun taas Suomen mestari 1 -oppikirjassa painottuu morfologinen ja syntaksinen eli muoto- ja lauseopillinen termistö. Vakiintuneiden termien ensiesiintymien tarkastelussa ilmeni, että yleensä Ahaa! 1 -oppikirjassa termit otetaan myöhemmin käyttöön Suomen mestari 1 oppikirjaan verrattuna. Tämä johtuu siitä, että Ahaa! 1 -oppikirjassa uusi aihe on tapana esitellä tuttuun aiheeseen linkittäen ja induktiivisesti edeten esimerkkien kautta nimitykseen eli termiin. Suomen mestari 1 -oppikirjassa opetus on deduktiivisempaa eli termeistä esimerkkeihin etenevää, mikä mahdollistaa termien käyttämisen aikaisemmin. Sama tendenssi näkyy termien selitystavoissa, joista erityisesti termit induktiivisesti selittävä nimeämiskuvio korostuu Ahaa! 1 -oppikirjassa. Selkotermityypeistä puolestaan yleisin Ahaa! 1 -oppikirjassa on kielenilmiön muotoa kuvaileva tai siihen viittaava kuvaileva selkotermi.
Tuloksista voidaan päätellä, että Ahaa! 1 -oppikirjassa keskitytään tukemaan oppimisprosessia induktiivisella uusiin asioihin johdattelemisella ja helposti ymmärrettävien selkotermien käyttämisellä. Lisäksi latinalaiseen kirjaimistoon ja suomalaiseen äännejärjestelmään perehdytään kattavasti ja siten rakennetaan vahva perusta kielenoppimiselle.
Tutkimuksen tuloksista voivat hyötyä oppikirjojen tekijöiden lisäksi esimerkiksi opettajat, jotka haluavat lisätietoa Ahaa! 1 ja Suomen mestari 1 -oppikirjoissa käytetyistä termeistä ja niiden opetustavoista. Tutkimus voi antaa uusia näkökulmia ja arvokasta lisätietoa myös heille, ketkä suunnittelevat oppimateriaalia kotoutumiskoulutuksen hitaan polun kursseille.