Korjausrakentamisen pätevyysvaatimukset

Abstract

Työssä tutkitaan korjausrakentamiseen liittyviä pätevyysvaatimuksia, joita suunnittelijoille ja urakoitsijoille on asetettu. Osa työssä käsiteltävistä pätevyyksistä ovat lakiin perustuvia ja osa alan tarvelähtöisiä pätevyyksiä. Pätevyysvaatimusten lisäksi tutkitaan näiden pätevyyksien hakemiseen liittyvää prosessia. Pääasiallisena lähdemateriaalina toimii Rakennus-, LVI- ja kiinteistöalan henkilöpätevyydet FISE Oy:n nettisivut, jonne pätevyyksien vaatimukset sekä hakuprosessi on kuvattu.

Työssä tarkastellaan pätevyyksiä, joille on määritetty omat korjaus- ja muutostyön pätevyydet. Näitä pätevyysnimikkeitä on suunnittelijoiden osalta betonirakenteiden suunnittelija, pohjarakenteiden suunnittelija, puurakenteiden suunnittelija, teräsrakenteiden suunnittelija, kosteusvaurion korjaussuunnittelija, rakennussuunnittelija, pääsuunnittelija sekä betonirakenteiden materiaalitekninen korjaussuunnittelija. Urakoitsijoiden osalta käsiteltäviä pätevyysnimikkeitä ovat kosteusvaurion korjaustyönjohtaja, vastaava työnjohtaja sekä betonirakenteiden materiaalitekninen korjaustyönjohtaja.

Tutkimuksen aikana huomattiin pätevyysvaatimusten koostuvan suurelta osin opinto- ja työkokemusvaatimuksista. Joidenkin pätevyyksien kohdalla näiden lisäksi vaaditaan myös pätevyyskoulutusta ja/tai -tenttiä. Pääsuunnittelijan pätevyyden vaatimuksiin kuuluu edellä mainittujen lisäksi myös lausuntovaatimukset.

Tutkimuksessa selvisi, että kaikki tässä työssä käsitellyt pätevyydet ovat voimassa 7 vuoden ajan, jonka jälkeen ne tulee uusia. Tutkimuksen aikana selvisi myös, että suunnittelijoiden ja työnjohtajien pätevyysluokat eroavat keskenään hieman. Suunnittelijoiden pätevyyksien osalta pätevyyttä voi hakea tavanomaisessa, vaativa V, vaativa V+ ja poikkeuksellisen vaativassa luokassa. Työnjohtajien pätevyydet on jaoteltu vain tavanomaiseen, vaativaan ja poikkeuksellisen vaativaan luokkaan.

Haastattelujen pohjalta voidaan sanoa, että pätevyyshakemuksien hylkäyksien määrä vaihtelee lautakunnittain. Yhtenäistä eri lautakuntien välillä on se, että hylkäyksien syynä on usein puuttuvat opintosuoritukset tai puutteellinen työkokemus. Joissain tapauksissa tutkintovaatimus ei ole täyttynyt, koska tutkinto on jäänyt suorittamatta loppuun.