Yhteisöllisyys juniorijalkapallossa: Valmentajien näkökulma
Antikainen, Vili (2023)
2023
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-09-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202309017900
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202309017900
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee juniorijalkapallojoukkueiden yhteisöllisyyttä valmentajien näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia tekijöitä juniorijalkapallojoukkueiden valmentajat liittävät valmentamansa joukkueyhteisön yhteisöllisyyden muodostumiseen. Tutkielmassa myös tarkastellaan, millä tavoin valmentajat merkityksellistävät yhteisöllisyyttä ja tutkitaan tapoja, joiden kautta valmentajat kokevat edistävänsä yhteisöllisyyttä valmentamissaan joukkueyhteisöissä.
Tutkielma sijoittuu laadullisen tutkimuksen kenttään. Tutkielman aineisto on kerätty elo-joulukuussa 2022. Aineisto kerättiin teemahaastatteluiden avulla. Teemahaastatteluissa haastateltiin juniorijalkapallon parissa toimivia valmentajia ja haastatteluihin osallistui kuusi juniorijalkapallovalmentajaa. Aineiston analyysi tehtiin teoriasidonnaisen sisällönanalyysin avulla.
Tutkielman tuloksissa yhteisöllisyyden muodostumiseen liittyvät tekijät jakaantuivat kolmeen yläluokkaan: (1) rakenteellis-kulttuuriset tekijät, (2) pelilliset tekijät sekä (3) psykososiaaliset tekijät. Joukkueyhteisön rakenteellis-kulttuuriset tekijät muodostivat organisatorisen rakenteen kulttuuriin liittyvän hallinnoivan sekä sosiaalistavan ulottuvuuden kautta siinä missä psykososiaaliset tekijät heijastivat yhteisöllisyyden psyykkistä kokemusta sekä sen sosiaalista rakentumista.
Yhteisöllisyyden merkityksenannoissa keskeinen kysymys liittyi siihen, näkevätkö valmentajat yhteisöllisyyden välineenä jonkin muun tavoitteen saavuttamiseksi vai päämääränä ja siten tavoiteltavana “itseisarvona”. Yhteisöllisyyden merkitys näkyi siinä, kuinka se nähtiin tärkeänä voimavarana valmentajien valmennuksellisten tavoitteiden edistämisessä, jolloin yhteisöllisyyden välineellinen merkitys korostui esimerkiksi pelaajakehityksen tukena.
Yhteisöllisyyden edistämisen tavat niin ikään jakautuivat kolmeen yläluokkaan: (1) valmentaja esimerkkinä – yhteisöllisyyttä edistävien arvojen mukainen toiminta, (2) positiivisen ja turvallisen ilmapiirin rakentaminen sekä rakentava vuorovaikutus ja (3) yhteisöllisyyttä edistävät toiminnot. Luokittelun perusteella valmentajien rooli yhteisöllisyyden rakentamisessa vaikutti olevan kolmenlainen: valmentaja toimii esimerkkinä yhteisöllisyyttä edistävien arvojen mukaisessa toiminnassa; yhteisöllisyyden rakentamiseksi valmentaja rakentaa turvallisen ja positiivisen ilmapiirin, mikä luo psykologisella ja henkisellä tasolla valmiuksia yhteisöllisyyden kokemukselle; ja valmentajat käyttävät yhteisöllisyyden edistämiseksi konkreettisia harjoitteita, ryhmätöitä ja erilaisia rutiiniksi muodostuneita ja kulttuuria heijastavia toimintoja
Tutkielma sijoittuu laadullisen tutkimuksen kenttään. Tutkielman aineisto on kerätty elo-joulukuussa 2022. Aineisto kerättiin teemahaastatteluiden avulla. Teemahaastatteluissa haastateltiin juniorijalkapallon parissa toimivia valmentajia ja haastatteluihin osallistui kuusi juniorijalkapallovalmentajaa. Aineiston analyysi tehtiin teoriasidonnaisen sisällönanalyysin avulla.
Tutkielman tuloksissa yhteisöllisyyden muodostumiseen liittyvät tekijät jakaantuivat kolmeen yläluokkaan: (1) rakenteellis-kulttuuriset tekijät, (2) pelilliset tekijät sekä (3) psykososiaaliset tekijät. Joukkueyhteisön rakenteellis-kulttuuriset tekijät muodostivat organisatorisen rakenteen kulttuuriin liittyvän hallinnoivan sekä sosiaalistavan ulottuvuuden kautta siinä missä psykososiaaliset tekijät heijastivat yhteisöllisyyden psyykkistä kokemusta sekä sen sosiaalista rakentumista.
Yhteisöllisyyden merkityksenannoissa keskeinen kysymys liittyi siihen, näkevätkö valmentajat yhteisöllisyyden välineenä jonkin muun tavoitteen saavuttamiseksi vai päämääränä ja siten tavoiteltavana “itseisarvona”. Yhteisöllisyyden merkitys näkyi siinä, kuinka se nähtiin tärkeänä voimavarana valmentajien valmennuksellisten tavoitteiden edistämisessä, jolloin yhteisöllisyyden välineellinen merkitys korostui esimerkiksi pelaajakehityksen tukena.
Yhteisöllisyyden edistämisen tavat niin ikään jakautuivat kolmeen yläluokkaan: (1) valmentaja esimerkkinä – yhteisöllisyyttä edistävien arvojen mukainen toiminta, (2) positiivisen ja turvallisen ilmapiirin rakentaminen sekä rakentava vuorovaikutus ja (3) yhteisöllisyyttä edistävät toiminnot. Luokittelun perusteella valmentajien rooli yhteisöllisyyden rakentamisessa vaikutti olevan kolmenlainen: valmentaja toimii esimerkkinä yhteisöllisyyttä edistävien arvojen mukaisessa toiminnassa; yhteisöllisyyden rakentamiseksi valmentaja rakentaa turvallisen ja positiivisen ilmapiirin, mikä luo psykologisella ja henkisellä tasolla valmiuksia yhteisöllisyyden kokemukselle; ja valmentajat käyttävät yhteisöllisyyden edistämiseksi konkreettisia harjoitteita, ryhmätöitä ja erilaisia rutiiniksi muodostuneita ja kulttuuria heijastavia toimintoja