Termination of Pregnancy and Its Consequences on Subsequent Birth Outcomes : A nationwide register-based study in Finland
KC, Situ (2023)
KC, Situ
Tampere University
2023
Terveystieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Health Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2023-10-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2998-3
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2998-3
Tiivistelmä
Raskaudenkeskeytys on yksi yleisimmistä naisille tehtävistä gynekologisista toimenpiteistä. Suomessa tehtiin vuonna 2021 noin 7600 raskaudenkeskeytystä, joissa lääketieteelliset menetelmät ovat viime vuosikymmeninä lähes korvanneet perinteiset kirurgiset menetelmät. Raskaudenkeskeytyksessä olleet naiset ovat pääosin nuoria, hedelmällisen ikänsä alkuvaiheessa olevia, joten monet heistä ovat todennäköisesti raskaana myöhemmässä elämässä. Raskaudenkeskeytysten on arveltu voivan johtaa syntyvien lasten terveysongelmiin naisen myöhemmässä raskaudessa riippuen raskaudenkeskeytyksen menetelmästä ja ajankohdasta, raskausviikoista. Olemassa olevat tutkimukset vastasyntyneisyysajan terveysongelmista raskaudenkeskeytyksen jälkeisessä raskaudessa ja niistä riskitekijöistä, jotka vaikuttavat toistuviin raskaudenkeskeytyksiin, ovat kuitenkin olleet rajallisia, ja tulokset ovat osin epäjohdonmukaisia.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää käytetyn raskaudenkeskeytysmenetelmän yhteyttä myöhempien raskauksien vastasyntyneisyysajan terveysongelmiin, kuten ennenaikaiseen synnytykseen, alhaiseen syntymäpainoon, perinataalikuolleisuuteen ja syntyneen lapsen raskausviikkoihin nähden pieneen kokoon. Näitä selvitettiin raskaudenkeskeytysmenetelmän, raskaudenkeskeytysten lukumäärän ja ajankohdan mukaan. Tutkimuksessa arvioitiin myös toistuviin raskaudenkeskeytyksiin liittyviä riskitekijöitä.
Tämä väitöskirjatutkimus sisältää neljä valtakunnallista rekisteripohjaista osatutkimusta. Osatutkimuksissa I, II ja III ovat mukana kaikki ensisynnyttäjät, joilla oli yksisikiöinen raskaus vuosina 1996–2013 (n=419 879). Synnyttäjät identifioitiin syntyneiden lasten rekisterin ja raskaudenkeskeytysrekisterin avulla. Osatutkimus IV sisältää ne naiset, joilla oli raskaudenkeskeytyksiä vuosina 1987-2015 (n=193 741) ja jotka identifioitiin raskaudenkeskeytysrekisteristä.
Ensimmäisessä osatutkimuksessa havaittiin kohonnut riski ennenaikaiseen synnytykseen ja alhaiseen syntymäpainoon äideillä, joilla oli aikaisempi kirurginen raskaudenkeskeytys verrattuna äiteihin, joilla oli aikaisempi lääkkeellinen raskaudenkeskeytys. Kirurgisen raskaudenkeskeytyksen jälkeisissä raskauksissa todettiin lisääntynyt riski ennenaikaiseen synnytykseen ja alhaiseen syntymäpainoon verrattuna niiden naisten raskauksiin, joilla ei ollut ollut aikaisempaa raskaudenkeskeytystä.
Toisessa osatutkimuksessa ei havaittu eri keskeytysmenetelmien mukaisia eroa vastasyntyneisyysajan terveysongelmien yleisyydessä, lukuun ottamatta hyvin pientä lisääntynyttä riskiä syntyneen lapsen pienikokoisuuteen niillä naisilla, joilla oli ollut kirurginen raskaudenkeskeytys verrattuna naisiin, joilla ei ollut ollut raskaudenkeskeytystä. Hyvin ennenaikaisen synnytyksen kohonnut riski todettiin naisilla, joilla oli useampi kuin yksi kirurginen raskaudenkeskeytys verrattuna niihin naisiin, joilla ei ollut ollut raskaudenkeskeytystä.
Kolmas osatutkimus osoitti, että myöhemmillä raskausviikoilla tehty raskaudenkeskeytys oli yhteydessä erittäin ennenaikaiseen synnytykseen, ennenaikaiseen synnytykseen, erittäin alhaiseen syntymäpainoon ja raskausviikkoihin nähden pienikokoiseen lapseen myöhemmässä raskaudessa, kun tuloksia verrattiin niiden naisten raskauksiin, joilla ei ollut aikaisempaa raskaudenkeskeytystä. Osatutkimuksessa saatiin myös viitteitä siitä, että myöhemmillä raskausviikoilla tehtyyn raskaudenkeskeytykseen liittyy myöhemmässä raskaudessa suurempia riskejä kuin varhain tehtyyn raskaudenkeskeytykseen.
Neljännen osatutkimuksen mukaan korkeampi ikä, taajamassa tai maaseudulla asuminen, avo- tai avioliitossa eläminen sekä luotettavan ehkäisyn käyttö olivat toistuvilta raskaudenkeskeytyksiltä suojaavia tekijöitä, mutta synnyttäneisyys lisäsi riskiä toistuviin keskeytyksiin.
Yhteenvetona voidaan todeta tämän tutkimuksen osoittavan, että kirurgiset ja myöhemmillä raskausviikoilla tehdyt raskaudenkeskeytykset ovat yhteydessä vastasyntyneisyysajan terveysongelmiin myöhemmässä synnytyksessä. Korkeampi ikä, avo- tai avioliitossa eläminen sekä luotettavan ehkäisyn käyttö ovat toistuvilta raskaudenkeskeytyksiltä suojaavia tekijöitä, mutta synnyttäneisyys lisää riskiä toistuviin keskeytyksiin. Raskaudenkeskeytystä hakeville naisille tulee tarjota asianmukaista neuvontaa sisältäen tietoa raskaudenkeskeytysten mahdollisista terveysvaikutuksista myöhemmissä synnytyksissä ja toistuvan raskaudenkeskeytyksen seurauksista. Myös luotettavan ehkäisyn, erityisesti pitkäaikaisen ehkäisyn aloittamista raskaudenkeskeytyksen jälkeen tulisi suosia vähentämään toistuvia raskaudenkeskeytyksiä.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää käytetyn raskaudenkeskeytysmenetelmän yhteyttä myöhempien raskauksien vastasyntyneisyysajan terveysongelmiin, kuten ennenaikaiseen synnytykseen, alhaiseen syntymäpainoon, perinataalikuolleisuuteen ja syntyneen lapsen raskausviikkoihin nähden pieneen kokoon. Näitä selvitettiin raskaudenkeskeytysmenetelmän, raskaudenkeskeytysten lukumäärän ja ajankohdan mukaan. Tutkimuksessa arvioitiin myös toistuviin raskaudenkeskeytyksiin liittyviä riskitekijöitä.
Tämä väitöskirjatutkimus sisältää neljä valtakunnallista rekisteripohjaista osatutkimusta. Osatutkimuksissa I, II ja III ovat mukana kaikki ensisynnyttäjät, joilla oli yksisikiöinen raskaus vuosina 1996–2013 (n=419 879). Synnyttäjät identifioitiin syntyneiden lasten rekisterin ja raskaudenkeskeytysrekisterin avulla. Osatutkimus IV sisältää ne naiset, joilla oli raskaudenkeskeytyksiä vuosina 1987-2015 (n=193 741) ja jotka identifioitiin raskaudenkeskeytysrekisteristä.
Ensimmäisessä osatutkimuksessa havaittiin kohonnut riski ennenaikaiseen synnytykseen ja alhaiseen syntymäpainoon äideillä, joilla oli aikaisempi kirurginen raskaudenkeskeytys verrattuna äiteihin, joilla oli aikaisempi lääkkeellinen raskaudenkeskeytys. Kirurgisen raskaudenkeskeytyksen jälkeisissä raskauksissa todettiin lisääntynyt riski ennenaikaiseen synnytykseen ja alhaiseen syntymäpainoon verrattuna niiden naisten raskauksiin, joilla ei ollut ollut aikaisempaa raskaudenkeskeytystä.
Toisessa osatutkimuksessa ei havaittu eri keskeytysmenetelmien mukaisia eroa vastasyntyneisyysajan terveysongelmien yleisyydessä, lukuun ottamatta hyvin pientä lisääntynyttä riskiä syntyneen lapsen pienikokoisuuteen niillä naisilla, joilla oli ollut kirurginen raskaudenkeskeytys verrattuna naisiin, joilla ei ollut ollut raskaudenkeskeytystä. Hyvin ennenaikaisen synnytyksen kohonnut riski todettiin naisilla, joilla oli useampi kuin yksi kirurginen raskaudenkeskeytys verrattuna niihin naisiin, joilla ei ollut ollut raskaudenkeskeytystä.
Kolmas osatutkimus osoitti, että myöhemmillä raskausviikoilla tehty raskaudenkeskeytys oli yhteydessä erittäin ennenaikaiseen synnytykseen, ennenaikaiseen synnytykseen, erittäin alhaiseen syntymäpainoon ja raskausviikkoihin nähden pienikokoiseen lapseen myöhemmässä raskaudessa, kun tuloksia verrattiin niiden naisten raskauksiin, joilla ei ollut aikaisempaa raskaudenkeskeytystä. Osatutkimuksessa saatiin myös viitteitä siitä, että myöhemmillä raskausviikoilla tehtyyn raskaudenkeskeytykseen liittyy myöhemmässä raskaudessa suurempia riskejä kuin varhain tehtyyn raskaudenkeskeytykseen.
Neljännen osatutkimuksen mukaan korkeampi ikä, taajamassa tai maaseudulla asuminen, avo- tai avioliitossa eläminen sekä luotettavan ehkäisyn käyttö olivat toistuvilta raskaudenkeskeytyksiltä suojaavia tekijöitä, mutta synnyttäneisyys lisäsi riskiä toistuviin keskeytyksiin.
Yhteenvetona voidaan todeta tämän tutkimuksen osoittavan, että kirurgiset ja myöhemmillä raskausviikoilla tehdyt raskaudenkeskeytykset ovat yhteydessä vastasyntyneisyysajan terveysongelmiin myöhemmässä synnytyksessä. Korkeampi ikä, avo- tai avioliitossa eläminen sekä luotettavan ehkäisyn käyttö ovat toistuvilta raskaudenkeskeytyksiltä suojaavia tekijöitä, mutta synnyttäneisyys lisää riskiä toistuviin keskeytyksiin. Raskaudenkeskeytystä hakeville naisille tulee tarjota asianmukaista neuvontaa sisältäen tietoa raskaudenkeskeytysten mahdollisista terveysvaikutuksista myöhemmissä synnytyksissä ja toistuvan raskaudenkeskeytyksen seurauksista. Myös luotettavan ehkäisyn, erityisesti pitkäaikaisen ehkäisyn aloittamista raskaudenkeskeytyksen jälkeen tulisi suosia vähentämään toistuvia raskaudenkeskeytyksiä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4947]