Control of Wettability Using Flame Generated Multicomponent Nanoparticle Coatings
Haapanen, Janne (2023)
Haapanen, Janne
Tampere University
2023
Tekniikan ja luonnontieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Engineering and Natural Sciences
Tekniikan ja luonnontieteiden tiedekunta - Faculty of Engineering and Natural Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2023-09-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3017-0
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3017-0
Tiivistelmä
Pintojen kastuvuuden muokkaaminen on ollut yksi tärkeimmistä tutkimusaiheista jo vuosia. Kehitysidea vettähylkiviin ja vesihakuisiin pintoihin on tullut alun perin luonnon esimerkeistä. Yleisin tapa muokata pinnan kastumista on valmistaa pinnalle toiminnallinen nanopinnoite. Tässä työssä valmistettiin toiminnallisia nanopinnoitteita kartonki-, puu- ja lasipinnoille. Menetelmänä käytettiin nesteliekkiruiskutusta (Liquid Flame Spray, LFS), jossa nanohiukkasia muodostetaan aerosolimenetelmällä. Superhydrofobisia eli vettähylkiviä ja superhydrofiilisiä eli vesihakuisia pinnoitteita on tehty jo aiemmin nesteliekkiruiskutuksella, mutta tässä työssä tutkittiin tarkemmin pinnoitteen rakennetta ja selvitettiin mikä on minimimäärä pinnoitetta, jolla pinnan kastumista saadaan muokattua. Pinnan kastuvuus muuttui radikaalisti, vaikka pinta oli vain osittain nanohiukkasten peitossa.
Pinnoitteen pysyvyys ja kulutuskestävyys ovat perinteisesti nanopinnoitteiden suurimpia ongelmia, joten ne ovat tämänkin työn tutkimusaiheita. Pinnoitteen kestävyys riippuu pääosin pinnoitteen adheesiosta ja koheesiosta. Adheesiolla tarkoitetaan pinnoitteen kiinnittymistä materiaalin pintaan ja koheesiolla hiukkasten keskinäistä kiinnipysyvyyttä nanopinnoitteessa. Tässä työssä koheesiota on pyritty parantamaan muokkaamalla nanopinnoitteen hiukkasrakennetta. Aiemmissa töissä superhydrofobinen pinnoite on saatu aikaan TiO2 nanohiukkasilla, mutta tässä työssä TiO2 nanopinnoitteen agglomeraattien kestävyyttä parannettiin lisäämällä pinnoitteeseen myös SiO2 nanohiukkasia. Tällä tavoin pinnoitteen koheesiota saatiin parannettua niin että pinnoitteen huokoisuus ja vettähylkivyys säilyivät lähes ennallaan.
Tässä työssä LFS-menetelmää yhdisteltiin myös muiden pinnoitusmenetelmien kanssa. Yhdistämällä useiden pinnoitusmenetelmien hyviä puolia, saatiin aikaan superamfifobinen pinnoite eli pinnoite hylki myös muita nesteitä kuin vain vettä. LFS-menetelmällä valmistettiin huokoinen nanorakenne, jonka pintaa parannettiin plasmakäsittelyllä tai kemiallisella kaasufaasipinnoituksella (Chemical Vapor Deposition, CVD). Näillä yhdistelmäpinnoituksilla pinta saatiin hylkimään vettä, oliiviöljyä, etyleeniglykolia, diodometaania sekä n-heksadekaania. Yhdistelmäpinnoitteiden pysyvyyttä testattiin pisaratesteillä, joissa pinnoille pudotettiin tuhansia vesipisaroita. Pinnoite pysyi vahingoittumattomana, joten yhdistelmäpinnoitteella voitiin todeta olevan kohtuullisen hyvä adheesio ja koheesio.
Pinnoitteen pysyvyys ja kulutuskestävyys ovat perinteisesti nanopinnoitteiden suurimpia ongelmia, joten ne ovat tämänkin työn tutkimusaiheita. Pinnoitteen kestävyys riippuu pääosin pinnoitteen adheesiosta ja koheesiosta. Adheesiolla tarkoitetaan pinnoitteen kiinnittymistä materiaalin pintaan ja koheesiolla hiukkasten keskinäistä kiinnipysyvyyttä nanopinnoitteessa. Tässä työssä koheesiota on pyritty parantamaan muokkaamalla nanopinnoitteen hiukkasrakennetta. Aiemmissa töissä superhydrofobinen pinnoite on saatu aikaan TiO2 nanohiukkasilla, mutta tässä työssä TiO2 nanopinnoitteen agglomeraattien kestävyyttä parannettiin lisäämällä pinnoitteeseen myös SiO2 nanohiukkasia. Tällä tavoin pinnoitteen koheesiota saatiin parannettua niin että pinnoitteen huokoisuus ja vettähylkivyys säilyivät lähes ennallaan.
Tässä työssä LFS-menetelmää yhdisteltiin myös muiden pinnoitusmenetelmien kanssa. Yhdistämällä useiden pinnoitusmenetelmien hyviä puolia, saatiin aikaan superamfifobinen pinnoite eli pinnoite hylki myös muita nesteitä kuin vain vettä. LFS-menetelmällä valmistettiin huokoinen nanorakenne, jonka pintaa parannettiin plasmakäsittelyllä tai kemiallisella kaasufaasipinnoituksella (Chemical Vapor Deposition, CVD). Näillä yhdistelmäpinnoituksilla pinta saatiin hylkimään vettä, oliiviöljyä, etyleeniglykolia, diodometaania sekä n-heksadekaania. Yhdistelmäpinnoitteiden pysyvyyttä testattiin pisaratesteillä, joissa pinnoille pudotettiin tuhansia vesipisaroita. Pinnoite pysyi vahingoittumattomana, joten yhdistelmäpinnoitteella voitiin todeta olevan kohtuullisen hyvä adheesio ja koheesio.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4843]