Rakennetun ympäristön resilienssi lasten näkökulmasta tarkasteltuna: Tukea, turvaa ja toimintaa tarjoavat lapsiystävälliset lähiympäristöt

Abstract

Edelleen kaupungistuvassa maailmassa urbaanit ympäristöt kohtaavat jatkuvasti uusia ja yhä kompleksisemmiksi muuttuvia kriisejä. Näiden kriisien ja niiden negatiivisten vaikutusten minimoimiseksi monet kaupungit ovat ryhtyneet rakentamaan aiempaa parempaa resilienssiä eli kriisinsietokykyä, joka koostuu monen aineettoman ja aineellisen tekijän yhteistuloksena. Rakennetun ympäristön resilienssin kasvattamiseen tarvitaan oleellisesti kaupunkien kaikkia asukkaita, sillä hyvinvoivat ja resilientit yksilöt ja yhteisöt ovat lopulta resilienttien kaupunkien ensisijaisia rakentajia.

Kaupungit on perinteisesti suunniteltu lähinnä aikuisia ja heidän tarpeitaan varten. Lapsille on joko osoitettu heille erityiset olemisen ja tekemisen paikat ja tilat kuten leikkikentät, päiväkodit ja koulut tai heidät on nähty kulkevan aikuisen rinnalla ikään kuin lisäosana. Resilientin rakennetun ympäristön luominen vaatii kuitenkin kaikkien sen asukkaiden hyvinvoinnin edellytysten huomioimista tasapuolisesti. Sen takia tämä diplomityö tutkii rakennetun ympäristön resilienssiä ennen kaikkea lasten näkökulmasta tarkasteltuna.

Tässä diplomityössä tarkastellaan resilientin ja kestävän rakennetun ympäristön ominaisuuksia lasten perspektiivistä käsin tutkimalla ympäristötekijöitä, jotka tukevat lasten tervettä kasvua. Koska lasten kasvu ja kehitys on vielä kesken, he ovat erityisen herkkiä etenkin erilaisille negatiivisille ympäristövaikutuksille, minkä takia työssä eritellään myös lapsia koskettavia rakennetun ympäristön riskitekijöitä. Lopuksi kysytään lasten omia ajatuksia ja näkemyksiä heitä ympäröivistä ympäristöistä visuaalisen työpajatoiminnan avulla ja kootaan yhteenveto asettamalla heidän omat tarpeensa ja toiveensa keskiöön.

Diplomityö koostuu rakennetun ympäristön resilienssiä, lapsen kehitystä ja lapsiystävällisiä ympäristöjä käsittelevästä kirjallisuudesta sekä niiden pohjalta muodostetuista kahdesta alakoululaisille suunnatusta työpajasta. Työpajoissa sovelletaan visuaalisen tiedonkeruun menetelmää, niin kutsuttua Vastaajien itsetuottama kuvamateriaali -metodia, jonka avulla saadaan ensikäden tietoa lasten omista ajatuksista ja ideoista suhteessa heidän omaan lähiympäristöönsä.

Työn tavoitteena on hahmottaa rakennetun ympäristön erityisesti lapsille tarjoamia potentiaaleja ja heidän kehitystään tukevia tekijöitä. Sitä kautta luodaan näkemys lapsiystävällisen resilienssin rakennuspalikoista, joita ovat muun muassa turvallinen oma tila, koti ja naapurusto, yhdessäolon ja toiminnan mahdollisuuksia tarjoavat harrastus- ja leikkipaikat, helposti saavutettava ja monipuolinen lähiluonto sekä osallistumista ja oikeudenmukaisuutta tukevat rakenteet. Lopulta todetaan, että lapsiystävällisten ympäristöjen ja rakennetun ympäristön resilienssin yhdistäminen voi parantaa kaikkien asukkaiden hyvinvointia, edistää kaupunkien sosiaalista oikeudenmukaisuutta, vauhdittaa resilienssin kehittämiseen liittyviä muutosprosesseja ja auttaa hahmottamaan myös lasten rooli muutoksen tekijöinä.