Persoonallisuuspiirteiden ja uhan yhteys responsseihin pelipohjaisessa arviointimenetelmässä

Abstract

Perinteisesti persoonallisuustutkimuksessa on pyritty selittämään käyttäytymistä tarkastelemalla yksilön piirteitä. Tilanteiden vaikutus käyttäytymiseen on jäänyt vähemmälle huomiolle. Nykynäkemysten mukaan piirteet ja tilanteet ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa, eli yhdysvaikutuksessa, ja yhdessä ohjaavat käyttäytymistä. Piirteiden ja tilanteiden yhdysvaikutuksesta on kuitenkin varsin vähän tutkimusta. Tämä tutkimus tarkasteli yhdysvaikutusta virtuaalisessa peliympäristössä. Tilanteiden vaikutusta tarkasteltiin tilanteen uhkaavuuden suhteen. Ensimmäinen tutkimuskysymys oli, että selittävätkö persoonallisuuspiirteet käyttäytymistä. Hypoteesina oli, että yksilön piirteet olivat yhteydessä piirrettä vastaavaan käyttäytymiseen virtuaalisessa peliympäristössä. Toinen tutkimuskysymys oli, että selittääkö uhka käyttäytymistä. Hypoteesina oli, että tilanteen korkea uhkaavuus on yhteydessä korkeaan neuroottiseen käyttäytymiseen. Kolmantena tutkimuskysymyksenä oli, että selittääkö piirteiden ja tilanteiden yhdysvaikutus käyttäytymistä. Hypoteesina oli, että yhdysvaikutus on selitysvoimaisempi kuin piirteet tai uhka erikseen. Tutkimusaineisto koostui 153 Tampereen Yliopiston noin 23 vuotiaista (vaihteluväli 19–56) opiskelijoista. Tutkimuksen ensimmäisessä osuudessa tutkittavat vastasivat kyselyyn, jossa kartoitettiin Big Five (B5) -persoonallisuuspiirteitä. Toisessa osuudessa tutkittavat pelasivat pelipohjaista arviointimenetelmää nimeltä Pelipohjainen persoonallisuuden arviointimenetelmä (PEPE-AM). Menetelmässä tutkittaville esitettiin virtuaalisessa peliympäristössä tilanteita, joissa oli kokeellisesti säädelty uhan määrää. Tutkittavien käyttäytymistä mitattiin virtuaalisessa peliympäristössä responssien avulla, jotka oli suunniteltu vastaamaan B5-piirteiden mukaista käyttäytymistä. Tulokset osoittivat, että sovinnollisuus-, ekstroversio- ja avoimuuspiirteillä oli yhteys piirrettä vastaavaan responssiin. Toisessa tutkimuskysymyksessä hypoteesin vastaisesti tilanteen uhka ei selittänyt neuroottisuusresponsseja. Kuitenkin uhka vaikutti tunnollisuus-, ekstroversio- ja avoimuusresponsseihin. Vastauksena kolmanteen tutkimuskysymyksen, hypoteesien mukaisesti tunnollisuus-, ekstroversio- ja avoimuuspiirteiden kohdalla piirteen ja uhan yhdysvaikutus selitti vastaavia responsseja. Tutkimustulokset tukevat ajatusta siitä, että käyttäytyminen selittyy parhaiten yksilön piirteiden ja tilanteiden vuorovaikutuksena. Vuorovaikutuksen lisäksi piirteiden ja tilanteiden oma vaikutus selittivät käyttäytymistä. Merkittävää oli, että ekstroversion ja avoimuuden osalta käyttäytymistä selitti sekä piirteiden ja tilanteiden oma vaikutus sekä näiden yhdysvaikutus. Persoonallisuustutkimuksessa on mielekästä tunnistaa yksilöllisten ja ympäristöllisten tekijöiden oma sekä yhteinen vaikutus käyttäytymisen selittämisessä. Pelipohjaiset menetelmät tarjoavat uusia mahdollisuuksia asetelmille, jossa tarkastella käyttäytymisen ilmenemistä.