Varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin vaikuttaminen: Inkluusion, yhdenvertaisuuden ja lapsen oikeuksien diskurssit vaikuttamisen keinoina
Kivijärvi, Henrietta (2023)
Kivijärvi, Henrietta
2023
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma, varhaiskasvatus - Master´s Programme in Educational Studies, Early Childhood Education
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-09-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202308187672
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202308187672
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka varhaiskasvatuksen eri toimijat pyrkivät vaikuttamaan varhaiskasvatuksen politiikkaan ja käytäntöihin yhdenvertaisuuden, inkluusion ja lasten oikeuksien kautta. Tutkimusaineistona toimi varhaiskasvatuksen eri toimijoiden antamat lausunnot valtakunnalliseen Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet -asiakirjan luonnokseen.
Tutkimuksen keskeisinä käsitteinä toimivat inkluusio, yhdenvertaisuus ja lapsen oikeudet. Teoriassa käsiteltiin myös varhaiskasvatuksen ohjausjärjestelmää sekä ohjausasiakirjoja. Tutkimus toteutettiin kriittisen diskurssianalyysin keinoin. Aineistosta muodostui yhdeksän diskurssia; inkluusion toteutuminen, yhdenvertaisuuden ihanne, erityisopettajan mahdollistamat lapsen oikeudet, opettajan ammattitaidon korostus, erityisopettajan ammattitaidon korostus, sosionomiakin tarvitaan, muun henkilöstön ammattitaidon riittävyys, resurssipula sekä kohti vahvempaa normiohjausta.
Tutkimuksen keskeinen tulos on opettajan ammattitaidon korostuksen diskurssin hegemonisuus, ja lausunnoissa ilmennyt valtakamppailu varhaiskasvatuksen eri ammattiryhmien välillä. Opettaja erotettiin muusta henkilöstöstä ja nostettiin valta-asemaan. Lausunnoissa esiin noussut opettajan ammattitaidon korostuksen diskurssi sekä siinä tuotettu puhe pätevien opettajien pulasta voitiin yhdistää yhteiskunnalliseen, mediassakin usein mainittuun opettajapulaan. Opettajan ammattitaidon korostus lausunnoissa voikin johtua juuri alalla vallitsevasta opettajapulasta. Ammattiryhmien välisen valtakamppailun juuret juontuvat jo 80-luvulle ja valtakamppailu on jatkunut siitä asti. Varhaiskasvatuksen ajassa muuttuneiden käytäntöjen, kuten opettajan kelpoisuusvaatimusten sekä henkilöstörakenteen muuttumisen voidaan osaltaan nähdä vaikuttaneen tähän valtakamppailuun.
Lisäksi tulokset osoittivat, että varhaiskasvatuksen toimijat haluavat varhaiskasvatukseen valtiolta vahvempaa normiohjausta yhdenvertaisuuden nimissä. Tiukempi valtion valta jättää kunnille vähemmän tulkinnan varaa ja valtaa siihen, kuinka varhaiskasvatusta toteutetaan. Hallituksen vahva ohjaus oli 70- ja 80-lukujen henkeä ja voitaisiinkin kysyä olisiko tähän palaaminen menemistä ajassa taaksepäin.
Tutkimuksen keskeisinä käsitteinä toimivat inkluusio, yhdenvertaisuus ja lapsen oikeudet. Teoriassa käsiteltiin myös varhaiskasvatuksen ohjausjärjestelmää sekä ohjausasiakirjoja. Tutkimus toteutettiin kriittisen diskurssianalyysin keinoin. Aineistosta muodostui yhdeksän diskurssia; inkluusion toteutuminen, yhdenvertaisuuden ihanne, erityisopettajan mahdollistamat lapsen oikeudet, opettajan ammattitaidon korostus, erityisopettajan ammattitaidon korostus, sosionomiakin tarvitaan, muun henkilöstön ammattitaidon riittävyys, resurssipula sekä kohti vahvempaa normiohjausta.
Tutkimuksen keskeinen tulos on opettajan ammattitaidon korostuksen diskurssin hegemonisuus, ja lausunnoissa ilmennyt valtakamppailu varhaiskasvatuksen eri ammattiryhmien välillä. Opettaja erotettiin muusta henkilöstöstä ja nostettiin valta-asemaan. Lausunnoissa esiin noussut opettajan ammattitaidon korostuksen diskurssi sekä siinä tuotettu puhe pätevien opettajien pulasta voitiin yhdistää yhteiskunnalliseen, mediassakin usein mainittuun opettajapulaan. Opettajan ammattitaidon korostus lausunnoissa voikin johtua juuri alalla vallitsevasta opettajapulasta. Ammattiryhmien välisen valtakamppailun juuret juontuvat jo 80-luvulle ja valtakamppailu on jatkunut siitä asti. Varhaiskasvatuksen ajassa muuttuneiden käytäntöjen, kuten opettajan kelpoisuusvaatimusten sekä henkilöstörakenteen muuttumisen voidaan osaltaan nähdä vaikuttaneen tähän valtakamppailuun.
Lisäksi tulokset osoittivat, että varhaiskasvatuksen toimijat haluavat varhaiskasvatukseen valtiolta vahvempaa normiohjausta yhdenvertaisuuden nimissä. Tiukempi valtion valta jättää kunnille vähemmän tulkinnan varaa ja valtaa siihen, kuinka varhaiskasvatusta toteutetaan. Hallituksen vahva ohjaus oli 70- ja 80-lukujen henkeä ja voitaisiinkin kysyä olisiko tähän palaaminen menemistä ajassa taaksepäin.