Äidin reflektiivinen toiminta, emotionaalinen saatavillaolo ja vuorovaikutussignaalien ennustettavuus varhaisessa vuorovaikutuksessa

Abstract

Varhaista vuorovaikutusta on tutkittu viime vuosikymmeninä paljon ja sen tiedetään vaikuttavan lapsen kehitykseen kokonaisvaltaisesti. Viimeaikainen tutkimus on kohdistunut etenkin moniin vuorovaikutuksen laatua kuvaaviin osatekijöihin, kuten vanhemman reflektiivisyyteen eli mentalisaatiokykyyn sekä vanhemman ja vauvan väliseen emotionaaliseen saatavillaoloon. Sen sijaan juurikaan ei tiedetä mikrotason eli sekunti sekunnilta etenevistä prosesseista, joiden kautta vanhemman hoiva vaikuttaa lapseen. Tähän vastauksena Davis ja kollegat (2017) kehittivät eläintutkimukseen pohjautuvan varhaisen vuorovaikutuksen havainnointijärjestelmän, jolla voidaan mitata vanhemman vuorovaikutussignaalien ennustettavuutta. Ennustettavuudella tarkoitetaan vanhemman käyttäytymisen määrällistä johdonmukaisuutta, toistuvuutta ja ennakoitavuutta mikrotasolla. Vuorovaikutussignaalien ennustettavuutta on alettu tutkia ihmistieteissä vasta viime vuosina, joten siitä tiedetään vielä hyvin vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella, miten puolivuotiaiden vauvojen äitien reflektiivisyys, emotionaalinen saatavillaolo ja vuorovaikutussignaalien ennustettavuus ovat yhteydessä toisiinsa. Lisäksi tutkittiin, selittävätkö äidin reflektiivisyys, emotionaalinen saatavillaolo ja mieliala sekä vauvan terveys vuorovaikutussignaalien ennustettavuutta. Hypoteesina oli, että reflektiivisyyden, emotionaalisen saatavillaolon ja ennustettavuuden välillä olisi positiivinen yhteys, jolloin korkea taso yhdessä osatekijässä yhdistyisi korkeaan tasoon myös muissa osatekijöissä. Lisäksi oletin, että äidin reflektiivisyys ja emotionaalinen saatavillaolo selittäisivät vuorovaikutussignaalien ennustettavuutta siten, että korkeampi reflektiivisyyden ja emotionaalisen saatavillaolon taso yhdistyisivät suurempaan ennustettavuuteen. Äidin mielialaoireiden ja vauvan terveysongelmien puolestaan oletin yhdistyvän matalampaan vuorovaikutussignaalien ennustettavuuteen.

Tutkimukseen osallistui 63 tamperelaista äiti-vauvaparikkia vauvan ollessa noin puolivuotias. Vuorovaikutussignaalien ennustettavuutta arvioitiin Maternal Sensory Behavior Coding Scheme (MSBCS) -menetelmällä äidin ja lapsen videoidusta vapaasta leikkitilanteesta. Vanhemman reflektiivisyyttä (Parental Reflective Functioning Questionnaire, PRFQ) sekä äidin ja vauvan välistä emotionaalista saatavillaoloa (Emotional Availability – Self-Report, EA-SR) mitattiin äidin itsearviointeina. Äidit arvioivat myös mielialaansa Edinburgh Postnatal Depression Scale (EPDS) -kyselyllä sekä vauvan terveyttä kolmella tätä tutkimusta varten kehitetyllä kysymyksellä.

Toisin kuin olin olettanut, äidin reflektiivisyys ja emotionaalinen saatavillaolo eivät olleet yhteydessä vuorovaikutussignaalien ennustettavuuteen. Osa reflektiivisyyden ja emotionaalisen saatavillaolon ulottuvuuksista olivat kuitenkin yhteydessä toisiinsa: sekä äidin että äiti–vauva-dyadin emotionaalinen saatavillaolo olivat negatiivisesti yhteydessä äidin reflektiivisyyden puutteeseen ja positiivisesti yhteydessä äidin kykyyn tunnistaa lapsen mielentiloja. Lisäksi lapsen emotionaalinen saatavillaolo oli positiivisesti yhteydessä äidin reflektiivisyyteen liittyvään kiinnostukseen ja uteliaisuuteen lapsen mielentiloja kohtaan. Vastoin asettamiani hypoteeseja äidin reflektiivisyys, emotionaalinen saatavillaolo tai mieliala sen paremmin kuin vauvan terveyskään eivät selittäneet vuorovaikutussignaalien ennustettavuutta. Tutkimus toi uutta tietoa varhaisen vuorovaikutuksen määrällisten ja laadullisten tekijöiden keskinäisistä suhteista. Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että vuorovaikutussignaalien ennustettavuus saattaa olla vuorovaikutuksen laadullisista osatekijöistä erillinen ominaisuus. Aihetta on kuitenkin tutkittu vielä vähäisesti, ja jatkossa ennustettavuuden yhteyksiä muihin varhaisen vuorovaikutuksen piirteisiin on selvitettävä laajemmin.