Naisten oikeuksien taantuminen osana demokratian rapautumista : Tapaustutkimus Turkin liittymisestä Istanbulin sopimukseen ja sopimuksesta eroamisesta

Abstract

Tutkielman tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä demokratian rapautumisen ja naisten oikeuksien heikentymisen ilmiöiden välisestä yhteydestä Turkkiin sijoittuvassa, kaksi tapausta käsittävässä tapaustutkimuksessa. Vaikka ilmiöiden välisiä yhteyksiä on havaittavissa empiirisellä tasolla, ilmiöiden välillä vallitsevien yhteyksien käsitteleminen teoreettisella tasolla on jäänyt vähäisemmälle huomiolle. Demokratiatutkimuksessa demokratia ymmärretään liberaalina demokratiana sisältäen vapaiden vaalien lisäksi myös liberalismin, poliittisen osallistumisen, deliberatiivisuuden ja yhdenvertaisuuden ulottuvuudet, joiden tarkastelu on usein sukupuolisokeaa. Sukupuolittunut väkivalta, joka paitsi ilmentää sukupuolten välistä epäyhdenvertaisuutta myös ylläpitää sitä ja on siksi merkittävä haaste liberaalille demokratialle.

Istanbulin sopimus eli Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta on kattavin ja vaikuttavin väline sukupuolittuneen väkivallan ja perheväkivallan eliminoimiseksi. Sopimus avattiin jäsenmaiden allekirjoitettavaksi Turkin Euroopan neuvoston puheenjohtajuuskaudella 11.5.2011, jolloin Turkki AK-puolueen johdolla allekirjoitti sopimuksen ensimmäisenä valtiona. AKP:ta edustava presidentti Erdoğan ilmoitti eroavansa sopimuksesta lähes 10 vuotta myöhemmin 20.3.2021. Kaksoistapaustutkimuksessa selvitetään tekijöitä ja olosuhteita, jotka vaikuttivat Turkin päätöksiin liittyä Istanbulin sopimukseen ja erota siitä, jaotellen ne kotimaisiin ja kansainvälisiin. Tapausten tekijöitä ja olosuhteita analysoidaan maan demokratiakehityksen näkökulmasta, minkä perusteella vastataan tutkimuskysymykseen, selittääkö demokratiakehitys Turkin hallituksen Istanbulin sopimusta koskevan suhtautumisen muutosta. Tutkielman aineisto koostuu sukupuolittuneen väkivallan turkkilaisen sääntelyn kehittymistä käsittelevistä tutkimusartikkeleista, joita täydennetään Euroopan komission, Euroopan neuvoston, Turkin valtion ja kansalaisjärjestöjen tuottamilla asiakirjoilla ja aihetta käsittelevillä turkkilaisilla ja kansainvälisillä uutisartikkeleilla.

Analyysin perusteella ilmeni, että syy AKP-hallituksen päätökselle liittyä Istanbulin sopimukseen ei ollut ensisijaisesti tulosten saavuttaminen sukupuolittuneen väkivallan vastaisessa työssä, vaan AKP:n legitimiteetin kohentaminen kotimaassa ja kansainvälisesti sekä Turkkiin kohdistuvan kansainvälisen kielteisen huomion kääntäminen hallituksen voitoksi, joiden varjolla hallitus saattoi toimeenpanna demokratiaa rapauttavaa politiikkaansa. Turkin eroamista sopimuksesta selittää demokratian rapautumisesta aiheutunut vallan keskittyminen AK-puolueelle ja tilivelvollisuusmekanismien heikentyminen, joita AKP on myös edistänyt manipuloimalla poliittisten mahdollisuuksien rakennetta sekä rakentamalla bumerangiefektin vastaista suojaa irrottautumalla kansainvälisen ihmisoikeusregiimin odotuksista.

Tutkielmalla pyritään laajentamaan olemassa olevaa teoreettista keskustelua demokratian rapautumisen ja naisten oikeuksien heikentymisen suhteesta lisäämällä ymmärrystä naisten oikeuksien instrumentaalisesta hyödyntämisestä demokratian rapauttamisen välineenä sekä laajentamalla käsitystä tasa-arvopolitiikan murentamisen keinovalikoimasta tuomalla mukaan kansainvälisen ulottuvuuden. Tutkielmassa kehitetään tunnusmerkistöt kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vilpittömän ja strategisen ratifioinnin käsitteille, minkä tarkoituksena on helpottaa valtioiden autokraattisen genderwashing’in erottamista aidoista pyrkimyksistä kehittää naisten oikeuksia. Lisäksi tutkielmassa esitellään uusi näkökulma, jonka avulla voidaan selittää kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista eroamista. Aiheeseen liittyviä jatkotutkimusmahdollisuuksia käsitellään tarkemmin tutkielman viimeisessä luvussa.