Mikä tekee poliitikoista luotettavia?: Kokeellinen tutkimus poliitikkojen luotettavuutta rakentavista tekijöistä

Abstract

Vuoden 2019 eduskuntavaalitutkimuksessa yli 70 prosenttia vastaajista arvioi luotettavuuden vaikuttaneen heidän ehdokasvalintaansa ratkaisevasti tai paljon. Toisin sanoen, poliitikkojen toivotaan olevan luotettavia henkilöitä. Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena oli pohtia teoreettisesti 1) mitä luotettavuudella tarkoitetaan ja 2) miten luotettavuuden käsite suhteutuu poliittisen luottamuksen käsitteeseen. Empiirisesti tutkin 1) missä määrin luotettavuuden osatekijät selittävät poliitikkoihin kohdistuvaa luottamusta, 2) selittävätkö luotettavuuden osatekijät poliitikkoihin kohdistuvaa luottamusta eri asteisesti, sekä 3) missä määrin sosiaalinen luottamus selittää poliitikkoihin kohdistuvaa luottamusta.

Tutkielmassa keskeistä on luotettavuuden teoretisointi suhteessa poliittisen luottamuksen käsitteeseen. Teoretisoinnin pohjalta kuvaan luotettavuuden ja poliittisen luottamuksen välisen suhteen prosessina, jossa kansalainen arvioi jonkin poliittisen toimijan tai instituution luotettavuutta ja tämän pohjalta joko luottaa tai ei luota kyseiseen kohteeseen. Luotettavuuden arvioinnin on teoreettisesti katsottu pohjaavaan luotettavuuden osatekijöihin, jotka ovat pätevyys, välittäminen, vastuunalaisuus ja ennustettavuus. Tässä tutkielmassa selvitin, mikäli teoria saa tukea myös empiirisesti.

Keräsin empiiristä analyysiä varten kvantitatiivisen aineiston. Keräsin aineiston vinjetteihin pohjautuvalla kyselytutkimuskokeella, jossa operationalisoin jokaisesta luotettavuuden osatekijästä oman vinjettinsä eli lyhyen kuvitteellisen kertomuksen. Vinjeteissä kuvasin tilanteen, jossa luotettavuuden osatekijät ovat toteutuneet heikosti kuvitteellisen poliitikon toiminnassa. Toteuttamiseen hyödynsin Tampereen yliopiston päätöksentekolaboratorion (DMLab) osallistujatietokantaa. Huhtikuussa 2023 toteuttamaani kyselytutkimuskokeeseen vastasi yhteensä 204 Tampereen yliopiston ja ammattikorkeakoulun opiskelijaa. Tutkimusmenetelminä sovelsin kvantitatiivisista menetelmistä sekä kuvailevia tilastollisia menetelmiä että lineaarista regressioanalyysiä. Kuvailevien analyysien avulla selvitin, missä määrin luotettavuuden osatekijät selittävät poliitikkoihin kohdistuvaa luottamusta. Lineaarisen regressioanalyysin keinoin tarkastelin, selittävätkö luotettavuuden eri osatekijät poliitikkoihin kohdistuvaa luottamusta eriasteisesti sekä sitä, missä määrin sosiaalinen luottamus selittää poliitikkoihin kohdistuvaa luottamusta.

Kuvailevat analyysit osoittavat, että poliitikkoihin kohdistuva luottamus on keskimääräistä heikompaa jokaisen vinjetin esittämisen jälkeen kuin ennen vinjetin esittämistä. Lineaarisesta regressioanalyysistä on puolestaan nähtävissä, että luotettavuuden osatekijät selittävät luottamusta vinjetissä esitettyyn kuvitteelliseen poliitikkoon eri asteisesti. Välittämisen vinjetin saaneet eroavat ainoana ryhmänä tilastollisesti merkitsevästi vertailtavasta, pätevyyden vinjetin saaneiden ryhmästä muiden perinteisesti poliittiseen luottamukseen vaikuttavien tekijöiden ollessa kontrolloituina. Lisäksi lineaarinen regressioanalyysi osoittaa, että yleinen sosiaalinen luottamus kasvattaa myös luottamusta kuvitteelliseen poliitikkoon.

Havainto alhaisen välittämisen merkityksestä kytkeytyy mediassa ja tutkimuskirjallisuudessa esitettyyn pohdintaan empatian kuulumisesta politiikkaan. Vaikka kerätyn aineiston rajoitteilla ja vinjettien operationalisoinnilla saattoi olla vaikutuksensa tuloksiin, voidaan päätellä, että kansalaisten hyvinvoinnista välittäminen on keskeinen poliitikkojen luotettavuuteen vaikuttava tekijä. Tutkielma myös tukee tutkimuskirjallisuudessa paljon puhuttanutta yhteyttä sosiaalisen ja poliittisen luottamuksen välillä.