Ryhmäperusteisen kansainvälisen suojelun myöntäminen joukottaisen maahantulon tilanteessa : Erityisesti perus- ja ihmisoikeusmyönteisestä näkökulmasta

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan ryhmäperusteisen kansainvälisen suojelun myöntämistä joukottaisen maahantulon tilanteessa. Kansainvälistä suojelua koskeva järjestelmä perustuu nykyisellään pakolaissopimukselle, jonka vaikutus näkyy kaikilla sääntelyn tasoilla: kansainvälisellä, eurooppalaisella ja kansallisella tasolla. Pakolaissopimukselle perustuvalla kansainvälisen suojelun järjestelmällä on kuitenkin merkittäviä haasteita vastata moderniin pakolaisuuteen. Pakolaissopimuksen mukaan pakolaiseksi voidaan katsoa ainoastaan henkilö, joka pakenee kotimaassaan tapahtuvaa, lähinnä poliittisista syistä tapahtuvaa vainoa. Pakolaissopimukselle perustuvaa turvapaikkaharkintaa tehdään yksilöperusteisesti, mikä tekee siitä huonosti soveltuvan joukottaisen maahantulon tilanteisiin. Joukottaisella maahantulolla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa tilannetta, jossa suuri määrä suojelua tarvitsevia henkilöitä siirtyy samalta alueelta Suomeen aiheuttaen merkittävää rasitusta kansainvälisen suojelun järjestelmälle.

Tutkielma on julkisoikeuden opinnäytetyö. Tutkimuksen päätutkimuskysymyksenä on, millainen ryhmäperusteisen suojelun kriteeristö voidaan luoda kansainvälisten oikeuslähteiden perusteella joukottaisen maahantulon tilanteita varten. Apututkimuskysymyksinä on, millaisia ryhmä- ja kiintiöperusteisia kansainvälisen suojelun muotoja voimassa oleva oikeus mahdollistaa sekä miten ryhmäperusteisia kansainvälisen suojelun muotoja tulisi soveltaa, jotta ne takaisivat tehokkaasti pakolaisen perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen. Koska tutkimuksessa tarkastellaan voimassa olevaa oikeutta, on tutkimuksessa käytetty metodi lainoppi. Tutkimuksen näkökulma on perus- ja ihmisoikeusmyönteinen. Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tietoa lainsoveltajan käyttöön joukottaisen maahantulon tilanteita varten.

Tutkielman tarkastelu lähtee liikkeelle kansainvälisen suojelun järjestelmän oikeudellisista lähtökohdista sekä yksilöperusteisen kansainvälisen suojelun pääpiirteistä ja siihen kohdistuvasta kriittisestä keskustelusta erityisesti joukottaisen maahantulon tilanteisiin nähden. Tutkimus pyrkii vastaamaan yksilöperusteisen kansainvälisen suojelun ongelmakohtiin systematisoimalla ja tulkitsemalla voimassa olevan oikeuden mahdollistamia ryhmäperusteisia suojelukeinoja. Samalla näitä keinoja peilataan joukottaisen maahantulon asettamaa taustaa vasten. Täten tutkimuksessa keskeiseksi muodostuu myös joukottaisen maahantulon käsitteen määritteleminen, joka edellyttää sekä normatiivista, että ei-normatiivista tietoa.

Tutkimuksessa havaitaan, että pakolaissopimuksen mukainen individualistinen vainon käsite soveltuu huonosti nykyajan olosuhteisiin, jossa joukottaisia maahantuloja aiheuttavat esimerkiksi aseelliset konfliktit, sodat ja ilmastonmuutos. Siitä huolimatta ryhmäperusteinen kansainvälinen suojelu on eräänlainen poikkeus sekä kansainvälistä suojelua sääntelevien oikeusnormien maailmassa että oikeuskäytännössä. Tutkimuksen keskeisenä johtopäätöksenä on, että ryhmäperusteisia kansainvälisen suojelun mekanismeja tehokkaammin soveltamalla voidaan turvata paremmin pakolaisen oikeusasema. Tilapäisen suojelun soveltamisen hyöty on laaja-alaisessa reagoimisessa unionin tasoisesti, kun taas ulkomaalaislain 93 §:n soveltamisella voidaan ketterästi vastata erilaisiin äkillisiin kriisitilanteisiin kansallisella tasolla joko Suomen omasta tai jonkin ulkopuolisen tahon aloitteesta. Jotta kansainvälisen suojelun järjestelmä säilyttäisi sen kantokykynsä jatkossakin ja turvaisi pakolaisen perus- ja ihmisoikeudet, pelkästään voimassa olevien oikeudellisten mekanismien soveltaminen ei riitä, vaan tarvitaan kokonaisvaltaista ja rohkeaa uudistamisotetta.