Aluevaalit 2022: Kvantitatiivinen analyysi äänestyspäätösten muotoutumisesta
Niinivuori, Pinja (2023)
Niinivuori, Pinja
2023
Politiikan tutkimuksen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-08-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202307017020
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202307017020
Tiivistelmä
Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan äänestäjän ominaisuuksien vaikutusta oman alueen, eli oman kunnan, ehdokkaan äänestämiseen sekä asiantuntijavaltaan aluevaaleissa. 2022. Lisäksi tarkastellaan, missä määrin nykyiset aluevaltuustot edustavat sosiodemografisesti omaa valitsijakuntaansa. Uusi hallinnon taso ja erityisesti hyvinvointialueiden tarkoitus terveys- ja sosiaalipalveluiden sekä pelastustoimen tuottajana antaa uudenlaisia merkityksiä äänestämiselle, mikä näkyi jo vaalien ehdokasasettelussa.
Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostui tutkielman pääkäsitteen edustuksellisuuden pohjalta. Peilikuvamaisen äänestämisen mallin mukaan äänestäjä äänestää sosiodemografisesti itsensä kaltaista ehdokasta, kun taas alueellisen äänestämisen mallissa äänestäjä painottaa oman kunnan ja alueen intressien korostamista ehdokasvalinnassa. Asiantuntijoiden äänestäminen ja heidän päätöksentekokykyynsä luottaminen taas kuvastaa häivedemokratiaa, jonka tavoitteena on muokata politiikkaa vähemmän näkyväksi osaksi arkea ja antaa päätöksentekovaltaa asiantuntijoille poliitikkojen sijaan.
Tutkimuskysymykseen ja tutkielmassa käytettävien mallien testaamiseen vastattiin kvantitatiivisen analyysin avulla. Peilikuvamallia testattiin kuvailevalla analyysilla, jossa tarkoituksena oli vertailla äänestäjien ja valtuutettujen jakaumia, ja sitä, vastasivatko ne toisiaan. Peilikuvamallin tulkitsemisessa oli tärkeää huomioida, että vaikka valtuustojen jakauma noudattelisi äänestäjien sosiodemografisia jakaumia, ei voi olettaa, että äänestäjä olisi äänestänyt välttämättä itsensä kaltaista ehdokasta. Alueellisen äänestämisen mallia sovellettiin logistista regressioanalyysia, ja häivedemokratian kohdalla sovellettiin lineaarista regressioanalyysia. Peilikuvamallin analyysissa tarkasteltiin Tilastokeskuksen tilastoja aluevaaleista ja aluevaltuustoista, kun taas regressioanalyysin analysoinnissa aineistona käytettiin Suomen vaalitutkimuskonsortion keräämää kyselytutkimusaineistoa aluevaaleista 2022.
Tutkielman keskeiset tulokset osoittivat, ettei äänestäjillä ollut johdonmukaisia alueellisen äänestämisen tai asiantuntijavallan kannattamisen piirteitä, mutta sen sijaan yksittäiset huomiot aineistosta olivat mielenkiintoisia. Peilikuvamallia ei voinut tutkia äänestäjätasolla, mutta äänestäjäkunnan ja aluevaltuustojen sukupuolijakauma vastasi melko hyvin toisiaan. Vastaavaa yhteyttä ei voi sanoa olleen muiden sosiodemografisten tekijöiden kohdalla. Alueellisen äänestämisen malli tarjosi mielenkiintoisia tuloksia, jossa harvaan asutuilla alueilla alueellinen äänestäminen ei odotusten mukaan toteutunut. Ensisijaisesti edustaja nähtiin koko hyvinvointialueen asukkaita edustavana, vaikka oman kunnan etujen ajaminen ja edustaminen oli myös äänestäjille tärkeää. Häivedemokratian malli osoitti, että korkeampi koulutus tuotti myönteisempää suhtautumista häivedemokratiaan, kun taas erityisesti ammatillisen koulutuksen käyneissä suhtautuminen oli erityisen negatiivista. Arvoakselilla taas liberaalit äänestäjät suhtautuivat häivedemokratiaan negatiivisemmin mitä konservatiiviset äänestäjät.
Hyvinvointialueiden ja aluevaalien haasteeksi voisi sanoa heikon äänestysaktiivisuuden, jossa valtaosa äänestäjistä jää edustuksen ulkopuolelle. Laaja edustus eri sosiodemografisista piirteistä, asiantuntijoista eri aloilta sekä monien eri kuntien alueilta on eduksi koko hyvinvointialueen toiminnalle. Äänestysaktiivisuuteen voi tulla positiivinen muutos tulevaisuudessa, kun kunta- ja aluevaalit yhdistetään toimitettaviksi samaan aikaan.
Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostui tutkielman pääkäsitteen edustuksellisuuden pohjalta. Peilikuvamaisen äänestämisen mallin mukaan äänestäjä äänestää sosiodemografisesti itsensä kaltaista ehdokasta, kun taas alueellisen äänestämisen mallissa äänestäjä painottaa oman kunnan ja alueen intressien korostamista ehdokasvalinnassa. Asiantuntijoiden äänestäminen ja heidän päätöksentekokykyynsä luottaminen taas kuvastaa häivedemokratiaa, jonka tavoitteena on muokata politiikkaa vähemmän näkyväksi osaksi arkea ja antaa päätöksentekovaltaa asiantuntijoille poliitikkojen sijaan.
Tutkimuskysymykseen ja tutkielmassa käytettävien mallien testaamiseen vastattiin kvantitatiivisen analyysin avulla. Peilikuvamallia testattiin kuvailevalla analyysilla, jossa tarkoituksena oli vertailla äänestäjien ja valtuutettujen jakaumia, ja sitä, vastasivatko ne toisiaan. Peilikuvamallin tulkitsemisessa oli tärkeää huomioida, että vaikka valtuustojen jakauma noudattelisi äänestäjien sosiodemografisia jakaumia, ei voi olettaa, että äänestäjä olisi äänestänyt välttämättä itsensä kaltaista ehdokasta. Alueellisen äänestämisen mallia sovellettiin logistista regressioanalyysia, ja häivedemokratian kohdalla sovellettiin lineaarista regressioanalyysia. Peilikuvamallin analyysissa tarkasteltiin Tilastokeskuksen tilastoja aluevaaleista ja aluevaltuustoista, kun taas regressioanalyysin analysoinnissa aineistona käytettiin Suomen vaalitutkimuskonsortion keräämää kyselytutkimusaineistoa aluevaaleista 2022.
Tutkielman keskeiset tulokset osoittivat, ettei äänestäjillä ollut johdonmukaisia alueellisen äänestämisen tai asiantuntijavallan kannattamisen piirteitä, mutta sen sijaan yksittäiset huomiot aineistosta olivat mielenkiintoisia. Peilikuvamallia ei voinut tutkia äänestäjätasolla, mutta äänestäjäkunnan ja aluevaltuustojen sukupuolijakauma vastasi melko hyvin toisiaan. Vastaavaa yhteyttä ei voi sanoa olleen muiden sosiodemografisten tekijöiden kohdalla. Alueellisen äänestämisen malli tarjosi mielenkiintoisia tuloksia, jossa harvaan asutuilla alueilla alueellinen äänestäminen ei odotusten mukaan toteutunut. Ensisijaisesti edustaja nähtiin koko hyvinvointialueen asukkaita edustavana, vaikka oman kunnan etujen ajaminen ja edustaminen oli myös äänestäjille tärkeää. Häivedemokratian malli osoitti, että korkeampi koulutus tuotti myönteisempää suhtautumista häivedemokratiaan, kun taas erityisesti ammatillisen koulutuksen käyneissä suhtautuminen oli erityisen negatiivista. Arvoakselilla taas liberaalit äänestäjät suhtautuivat häivedemokratiaan negatiivisemmin mitä konservatiiviset äänestäjät.
Hyvinvointialueiden ja aluevaalien haasteeksi voisi sanoa heikon äänestysaktiivisuuden, jossa valtaosa äänestäjistä jää edustuksen ulkopuolelle. Laaja edustus eri sosiodemografisista piirteistä, asiantuntijoista eri aloilta sekä monien eri kuntien alueilta on eduksi koko hyvinvointialueen toiminnalle. Äänestysaktiivisuuteen voi tulla positiivinen muutos tulevaisuudessa, kun kunta- ja aluevaalit yhdistetään toimitettaviksi samaan aikaan.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8709]