Neonatal Birth Injuries
Kekki, Maiju (2023)
Kekki, Maiju
Tampere University
2023
Lääketieteen, biotieteiden ja biolääketieteen tekniikan tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine, Biosciences and Biomedical Engineering
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2023-08-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2960-0
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2960-0
Tiivistelmä
Vastasyntyneistä 2–3 %:lla todetaan jokin syntymävaurio ja 0,2–0,5 %:lla vakava syntymävaurio. Syntymävaurio voi aiheuttaa vastasyntyneelle esimerkiksi kipua, raajan liikerajoitusta ja pitkittynyttä sairaalaseurantaa. Vakavasta syntymävauriosta, kuten esimerkiksi aivoverenvuodosta tai olkahermopunoksen vauriosta, voi jäädä lapselle pysyvää haittaa. Lisäksi vakava syntymävaurio voi lisätä kuolleisuuden riskiä. Monet asiat vaikuttavat syntyvän lapsen vaurioriskiin, eikä kaikkia myötävaikuttavia tekijöitä välttämättä tiedetä ennen lapsen syntymää. Synnytyksen aikana sikiöön kohdistuu monenlaisia voimia, jotka voivat altistaa syntymävauriolle. Esimerkiksi sikiön ja synnyttäjän synnytyskanavan kokojen epäsuhta, tarjontavirheet ja synnytyksen aikaiset ongelmat, joiden vuoksi lapsen syntymistä joudutaan avustamaan toimenpidesynnytyksellä, lisäävät syntymävaurion riskiä. Tiedetään, että myös esimerkiksi synnyttäjän diabetekseen, kohdun supistuspoikkeavuuksiin ja sikiön verenvuodoille altistaviin sairauksiin liittyy suurentunut riski syntymävaurioihin. Vaurioriskin luotettava arviointi ja vaurioiden ehkäiseminen on haasteellista sillä syntymävauriot ovat harvinaisia ja vaurioille altistavat riskitekijät ovat yleisiä. Syntymävaurioita todetaan myös ongelmattomien synnytysten jälkeen, vaikka raskauksissa ei ole ollut tiedossa riskitekijöitä.
Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli tutkia vuosina 1997–2017 Suomessa syntyneiden vastasyntyneiden syntymävaurioita. Retrospektiivinen rekisteritutkimus pyrki arvioimaan syntymävaurioiden esiintyvyyttä, niille altistavia tekijöitä ja sekä vauriomäärissä että riskitekijöissä tapahtuneita epidemiologisia muutoksia. Tutkimuksessa käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ylläpitämien Syntyneiden lasten rekisterin ja Terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisterin tietoja. Osatöissä II– IV lapset syntyivät ajanjaksolla 2004–2017.
Ensimmäinen osatyö kattoi kaikki tutkimusaikana (1997–2017) Suomessa elävänä syntyneet lapset. Syntymävaurioita todettiin yhteensä 28 551. Yleisimpiä vauriotyyppejä olivat solisluun murtuma, kefaalihematooma ja olkahermopunoksen vaurio. Syntymävaurioiden esiintyvyys väheni 3,4 %:sta 1,7 %:iin. Muutos johtui ennen kaikkea solisluun murtumien vähenemisestä. Myös olkahermopunoksen syntymävauriot vähenivät.
Toisessa osatyössä perehdyttiin raivotarjonnassa raskausviikolla 37+0 tai myöhemmin syntyneiden vastasyntyneiden solisluun murtumiin. Tutkimusaikana todettiin 6577 syntymään liittyvää solisluun murtumaa yksisikiöisissä raskauksissa alatiesynnytyksen jälkeen. Monien solisluun murtumille altistavien riskitekijöiden, kuten esimerkiksi raskausdiabeteksen ja imukuppisynnytysten, esiintyvyys nousi tutkimusjakson aikana. Iso syntymäpaino oli kliinisesti merkittävin riskitekijä: 45 %:lla solisluun murtuman saaneista lapsista syntymäpaino oli vähintään 4000 grammaa. Syntymäpainoltaan yli 4000 grammaa painaneiden lasten määrällinen väheneminen todennäköisesti selittää ainakin osittain solisluun murtumien määrän vähenemistä. Myös hartiadystokia ja raskautta edeltänyt synnyttäjän diabetes lisäsivät murtumariskiä. Mielenkiintoinen löydös oli se, että neljäsosassa solisluun murtumatapauksista ei ollut tunnistettavaa riskitekijää ja että solisluun murtumat vähenivät tutkimusaikana matalan riskin raskauksissa.
Vakavien syntymävaurioiden esiintyvyyttä eri diabetesryhmissä verrattuna ei- diabeetikkoraskauksiin tutkittiin raskausviikolla 35+0 tai myöhemmin raivotarjonnassa alateitse syntyneillä lapsilla. Tässä joukossa oli yhteensä 1934 vakavaa syntymävauriota. Vakavia syntymävaurioita esiintyi eniten lapsilla, joiden synnyttäjällä oli todettu diabetes ennen raskautta. Raskausdiabeetikoiden lapsilla vakavia syntymävaurioita ei todettu juurikaan enempää kuin raskauksissa ilman diabetesta. Olkahermopunoksen vaurio oli yleisin vauriotyyppi. Syntymäpainon nousulla oli suurempi vaikutus vaurioriskin kannalta tyypin 1 ja tyypin 2 diabeetikoiden raskauksissa kuin muissa raskauksissa.
Vastasyntyneiden syntymävauriot olivat satunnaisia perätilasynnytyksissä. Tutkimuksessa oli mukana 4344 perätilan alatiesynnytystä ja 16 979 sektiota, joissa lapsi syntyi perätarjonnassa. Vakavia syntymävaurioita todettiin perätilan alatiesynnytyksissä enemmän kuin niillä lapsilla, jotka syntyivät alateitse raivotarjonnassa. Perätilan alatiesynnytyksissä olkahermopunoksen vaurio oli yleisin ja solisluun murtuma toiseksi yleisin syntymävaurio. Tutkimuksessa ei löydetty riskitekijöitä, jotka altistaisivat syntymävaurioille perätilan alatiesynnytyksessä.
Väitöstyö osoittaa, että vastasyntyneiden syntymävauriot ovat vähentyneet siitä huolimatta, että monien riskitekijöiden esiintyvyys on noussut ja keisarileikkausten määrä on pysynyt vakaana. Syntymävauriolle altistavat lapsen iso syntymäpaino ja raskautta edeltävä synnyttäjän diabetes sekä synnytyksen aikaiset ongelmat, jotka johtavat imukuppisynnytykseen tai hartiadystokiaan. Kuitenkin syntymävaurio todetaan usein myös yllättäen ilman ennalta tiedossa olleita riskitekijöitä.
Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli tutkia vuosina 1997–2017 Suomessa syntyneiden vastasyntyneiden syntymävaurioita. Retrospektiivinen rekisteritutkimus pyrki arvioimaan syntymävaurioiden esiintyvyyttä, niille altistavia tekijöitä ja sekä vauriomäärissä että riskitekijöissä tapahtuneita epidemiologisia muutoksia. Tutkimuksessa käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ylläpitämien Syntyneiden lasten rekisterin ja Terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisterin tietoja. Osatöissä II– IV lapset syntyivät ajanjaksolla 2004–2017.
Ensimmäinen osatyö kattoi kaikki tutkimusaikana (1997–2017) Suomessa elävänä syntyneet lapset. Syntymävaurioita todettiin yhteensä 28 551. Yleisimpiä vauriotyyppejä olivat solisluun murtuma, kefaalihematooma ja olkahermopunoksen vaurio. Syntymävaurioiden esiintyvyys väheni 3,4 %:sta 1,7 %:iin. Muutos johtui ennen kaikkea solisluun murtumien vähenemisestä. Myös olkahermopunoksen syntymävauriot vähenivät.
Toisessa osatyössä perehdyttiin raivotarjonnassa raskausviikolla 37+0 tai myöhemmin syntyneiden vastasyntyneiden solisluun murtumiin. Tutkimusaikana todettiin 6577 syntymään liittyvää solisluun murtumaa yksisikiöisissä raskauksissa alatiesynnytyksen jälkeen. Monien solisluun murtumille altistavien riskitekijöiden, kuten esimerkiksi raskausdiabeteksen ja imukuppisynnytysten, esiintyvyys nousi tutkimusjakson aikana. Iso syntymäpaino oli kliinisesti merkittävin riskitekijä: 45 %:lla solisluun murtuman saaneista lapsista syntymäpaino oli vähintään 4000 grammaa. Syntymäpainoltaan yli 4000 grammaa painaneiden lasten määrällinen väheneminen todennäköisesti selittää ainakin osittain solisluun murtumien määrän vähenemistä. Myös hartiadystokia ja raskautta edeltänyt synnyttäjän diabetes lisäsivät murtumariskiä. Mielenkiintoinen löydös oli se, että neljäsosassa solisluun murtumatapauksista ei ollut tunnistettavaa riskitekijää ja että solisluun murtumat vähenivät tutkimusaikana matalan riskin raskauksissa.
Vakavien syntymävaurioiden esiintyvyyttä eri diabetesryhmissä verrattuna ei- diabeetikkoraskauksiin tutkittiin raskausviikolla 35+0 tai myöhemmin raivotarjonnassa alateitse syntyneillä lapsilla. Tässä joukossa oli yhteensä 1934 vakavaa syntymävauriota. Vakavia syntymävaurioita esiintyi eniten lapsilla, joiden synnyttäjällä oli todettu diabetes ennen raskautta. Raskausdiabeetikoiden lapsilla vakavia syntymävaurioita ei todettu juurikaan enempää kuin raskauksissa ilman diabetesta. Olkahermopunoksen vaurio oli yleisin vauriotyyppi. Syntymäpainon nousulla oli suurempi vaikutus vaurioriskin kannalta tyypin 1 ja tyypin 2 diabeetikoiden raskauksissa kuin muissa raskauksissa.
Vastasyntyneiden syntymävauriot olivat satunnaisia perätilasynnytyksissä. Tutkimuksessa oli mukana 4344 perätilan alatiesynnytystä ja 16 979 sektiota, joissa lapsi syntyi perätarjonnassa. Vakavia syntymävaurioita todettiin perätilan alatiesynnytyksissä enemmän kuin niillä lapsilla, jotka syntyivät alateitse raivotarjonnassa. Perätilan alatiesynnytyksissä olkahermopunoksen vaurio oli yleisin ja solisluun murtuma toiseksi yleisin syntymävaurio. Tutkimuksessa ei löydetty riskitekijöitä, jotka altistaisivat syntymävaurioille perätilan alatiesynnytyksessä.
Väitöstyö osoittaa, että vastasyntyneiden syntymävauriot ovat vähentyneet siitä huolimatta, että monien riskitekijöiden esiintyvyys on noussut ja keisarileikkausten määrä on pysynyt vakaana. Syntymävauriolle altistavat lapsen iso syntymäpaino ja raskautta edeltävä synnyttäjän diabetes sekä synnytyksen aikaiset ongelmat, jotka johtavat imukuppisynnytykseen tai hartiadystokiaan. Kuitenkin syntymävaurio todetaan usein myös yllättäen ilman ennalta tiedossa olleita riskitekijöitä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4945]