"Heippa, minä olen Laura." / "Hallo! Ich bin Conni.": Vertaileva tutkimus lapsille suunnattujen suomen- ja saksankielisten ohjelmatekstitysten käytänteistä
Räsänen, Anne (2023)
2023
Monikielisen viestinnän ja käännöstieteen maisteriohjelma - Master's Programme in Multilingual Communication and Translation Studies
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-08-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202306226889
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202306226889
Tiivistelmä
Jos audiovisuaalisen sisällön äänimaailma muuttuu saavuttamattomaksi, puhuttu dialogi ja muut äänet on esitettävä visuaalisesti ohjelmatekstityksen muodossa. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan lastenanimaation suomeksi ja saksaksi tehtyjä kielensisäisiä ohjelmatekstityksiä. Tavoitteena on selvittää, onko tekstityskäytännöissä havaittavissa eroja tai yhtäläisyyksiä kielten välillä. Lisäksi tarkastellaan ohjelmatekstitysten muotoiluja sekä sitä, miten lapsiyleisölle tekstittäminen näkyy käytännössä erilaisten tekstitysvalintojen, kuten tiivistämisen tai repliikkien merkkimäärien kautta.
Tutkimuksen aineistoksi valittiin saksalainen animaatiosarja Meine Freundin Conni. Vertailevaa analyysia tehtiin suomeksi käännettyyn ja dubattuun Laura-sarjaan. Aineistoksi valikoitiin sattumanvaraisesti kymmenen kuvasisällöltään yhtenevää saksaksi ja suomeksi puhuttua jaksoa, joihin oli saatavilla vastaavat kielensisäiset ohjelmatekstitykset suoratoistopalveluissa. Aineistoa tarkasteltiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin pilkkomalla se ensin osiin ja muokkaamalla tekstityksissä toistuvista havainnoista kategorioita. Esiintymien luokittelussa hyödynnettiin myös määrällistä analyysia, jotta havaintoja voitiin vertailla numeerisin tuloksin. Yhdelle jaksolle suoritetun testianalyysin jälkeen päätettiin aineistosta tarkasteltavat näkökulmat, kuten äänimaailman kuvailu, puhujan vaihtumisen merkitseminen sekä kulttuurisidonnaiset elementit.
Tutkimuksessa selvisi, että kielten tekstityskäytännöt olivat melko yhtenevät eroavaisuuksista huolimatta. Molemmissa ohjelmatekstityskielissä repliikit jaettiin enintään kahdelle riville, jolloin rivikohtaiset enimmäismerkkimäärät olivat suomenkielisissä 37 ja saksankielisissä 32. Saksankielisessä aineistossa oli jaksoa kohden keskimäärin 66 repliikkiä enemmän kuin suomeksi tekstitetyissä, mikä johtui useista lyhyemmistä repliikeistä ja puhujien jakamisesta eri aikaan ruudulla näkyviin repliikkeihin. Ympäristön äänimaailmaa sanallistettiin saksaksi yhteensä 218 kertaa, mutta suomeksi äänet kirjoitettiin näkyviin ainoastaan 27 kertaa. Jotta puhuja saatiin identifioitua katsojalle, saksankielisessä käytettiin hakasulkeita ja välilyöntejä [ Conni ], kun taas suomeksi sulkeita ja kaksoispistettä (Laura:). Erisnimien ja muutamien kulttuurisidonnaisten seikkojen kotouttaminen oli tapahtunut jo ohjelman käännös- ja dubbausvaiheessa.
Tämän tutkimuksen tulokset lisäävät ymmärrystä ohjelmatekstityksiin liittyvistä käytänteistä saksankielisissä maissa sekä Suomessa. Ohjelmatekstitykset parantavat ohjelmien saavutettavuutta kuulorajoitteisille ja muulle laajentuneelle käyttäjäkunnalle, joten tavoitteena tulisi aina olla laadukkaat ja ymmärrettävät tekstitykset kohdeyleisön ikäryhmä huomioon ottaen. Ääniä, henkilöitä ja kuvan tapahtumia sanallistamalla lapsikatsojien lukutaito kehittyy ja heidän sanavarastonsa laajenee. Ohjelmatekstityksiä laadittaessa onkin tärkeä huomioida myös opetuksellinen näkökulma.
Tutkimuksen aineistoksi valittiin saksalainen animaatiosarja Meine Freundin Conni. Vertailevaa analyysia tehtiin suomeksi käännettyyn ja dubattuun Laura-sarjaan. Aineistoksi valikoitiin sattumanvaraisesti kymmenen kuvasisällöltään yhtenevää saksaksi ja suomeksi puhuttua jaksoa, joihin oli saatavilla vastaavat kielensisäiset ohjelmatekstitykset suoratoistopalveluissa. Aineistoa tarkasteltiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin pilkkomalla se ensin osiin ja muokkaamalla tekstityksissä toistuvista havainnoista kategorioita. Esiintymien luokittelussa hyödynnettiin myös määrällistä analyysia, jotta havaintoja voitiin vertailla numeerisin tuloksin. Yhdelle jaksolle suoritetun testianalyysin jälkeen päätettiin aineistosta tarkasteltavat näkökulmat, kuten äänimaailman kuvailu, puhujan vaihtumisen merkitseminen sekä kulttuurisidonnaiset elementit.
Tutkimuksessa selvisi, että kielten tekstityskäytännöt olivat melko yhtenevät eroavaisuuksista huolimatta. Molemmissa ohjelmatekstityskielissä repliikit jaettiin enintään kahdelle riville, jolloin rivikohtaiset enimmäismerkkimäärät olivat suomenkielisissä 37 ja saksankielisissä 32. Saksankielisessä aineistossa oli jaksoa kohden keskimäärin 66 repliikkiä enemmän kuin suomeksi tekstitetyissä, mikä johtui useista lyhyemmistä repliikeistä ja puhujien jakamisesta eri aikaan ruudulla näkyviin repliikkeihin. Ympäristön äänimaailmaa sanallistettiin saksaksi yhteensä 218 kertaa, mutta suomeksi äänet kirjoitettiin näkyviin ainoastaan 27 kertaa. Jotta puhuja saatiin identifioitua katsojalle, saksankielisessä käytettiin hakasulkeita ja välilyöntejä [ Conni ], kun taas suomeksi sulkeita ja kaksoispistettä (Laura:). Erisnimien ja muutamien kulttuurisidonnaisten seikkojen kotouttaminen oli tapahtunut jo ohjelman käännös- ja dubbausvaiheessa.
Tämän tutkimuksen tulokset lisäävät ymmärrystä ohjelmatekstityksiin liittyvistä käytänteistä saksankielisissä maissa sekä Suomessa. Ohjelmatekstitykset parantavat ohjelmien saavutettavuutta kuulorajoitteisille ja muulle laajentuneelle käyttäjäkunnalle, joten tavoitteena tulisi aina olla laadukkaat ja ymmärrettävät tekstitykset kohdeyleisön ikäryhmä huomioon ottaen. Ääniä, henkilöitä ja kuvan tapahtumia sanallistamalla lapsikatsojien lukutaito kehittyy ja heidän sanavarastonsa laajenee. Ohjelmatekstityksiä laadittaessa onkin tärkeä huomioida myös opetuksellinen näkökulma.