Tekijänoikeudet AI-taiteessa : Kirjallisuuskatsaus tekstistä kuvaksi -mallien tekijänoikeuskysymykseen

Abstract

Tässä kirjallisuuskatsauksessa tutkitaan kysymystä AI-pohjaisten tekstistä kuvaksi -mallien tuottamien kuvien tekijänoikeudesta. Tämänkaltaisesta kuvageneraatiosta on jo laajassa käytössä olevia reaalimaailman sovelluksia, joiden avulla käyttäjät voivat yksinkertaisilla luonnollisen kielen syötteillä (tai kehote, engl. Prompt) tuottaa monimutkaisia, yksityiskohtaisia ja tarkkoja kuvataiteen kuvia. Tämän vuoksi tutkimuskysymys AI-taiteen tekijänoikeudellisesta tekijästä ja luovuudesta AI-taiteen tuottamisessa on ajankohtainen. Luovuuden ja omaperäisyyden tarkastelu ovat relevantteja, sillä tekijänoikeussuoja edellyttää tekijän luoneen omaperäisen ja itsenäisen teoksen.

Tutkielma koostuu kolmesta osasta. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan tekstistä kuvaksi -mallien arkkitehtuuritason toteutusta ja toimintamekanismia, keskittyen etenkin generatiiviseen kilpailevaan verkkoarkkitehtuuriin (engl. Generative Adversarial Network, GAN) sekä uudempiin diffuusiomalleihin. Nämä ovat koneoppimisen viitekehyksiä, joihin kuvageneraation sovellukset yleisesti pohjautuvat.

Toisessa osassa tutkielmaa tarkastellaan kysymystä AI-taiteen tekijästä ja luovuudesta taiteenfilosofian näkökulmasta. Taide ja taitelija määritellään Dickien institutionalismin mukaan, sillä tekijänoikeuden näkökulmasta esteettisiä ja formalistisia ominaisuuksia tärkeämpää on silkka taiteilijan pyrkimys tuoda teoksensa julki ja suojata se tekijänoikeudella. Luvussa tutkitaan luovuutta AI-taiteessa ja vertaillaan kirjallisuudessa havaittua kahta poikkeavaa näkökulmaa: autonomiamallia sekä työkalumallia. Autonomiamallin kannattajat painottavat AI:n luovia, itsenäisiä ja arvaamattomia ominaisuuksia luomisprosessissa, jolloin kehotteen kirjoittanutta ihmistä ei todennäköisesti voida pitää AI-taideteoksen tekijänä. Työkalumallin mukaan mielenkiintoisen kehotteen kirjoittamiseen sekä valmiista kuvista valitsemiseen liittyy tietty luova elementti, joka on jossain määrin verrannollinen Readymade-taiteeseen (eli taiteeseen, joka koostuu valmiista, löydetyistä esinestä sellaisenaan tai vain pintapuolisilla muutoksilla) sekä muuhun taiteeseen, joka painottaa taiteilijan roolia kuraattorina ja minimoi taiteellisteknisen osaamisen tärkeyttä luovuuden ilmaisemisessa. Näin kuvageneraattorit olisivat verrattavissa muihin taidemaailmaa mullistaneisiin teknologisiin kehityksiin (esimerkiksi kameraan).

Kolmannessa osassa tutkitaan Suomen tekijänoikeuslakia ja sen tulkintaa AI-taiteen tapauksessa. Luvussa vertaillaan mahdollisia tekijäehdokkaita: kehotteen kirjoittaja, AI itse, ohjelman kehittäjät, ei kukaan sekä jonkinlainen yhteisomistusmalli. Koska AI ei voi olla oikeussubjekti, ja useat kuvageneraattoripalvelut luovuttavat oikeudet loppukuvan käyttöön, suoraviivaisimmaksi potentiaaliseksi tekijänoikeuden haltijaksi löydettiin kirjallisuuden mukaan kehotteen kirjoittaja. Mikäli kehotteen kirjoittajan osuus luomisprosessissa nähdään pieneksi tai jopa lähes mitättömäksi, ei häntä voida pitää teoksen tekijänä eikä teosta suojata tekijänoikeudella. Keskeiseksi käsitteeksi nousee teoskynnys, minkä tekijänoikeuden piiriin haluttava teos tulisi ylittää. Koska taideteollisilta tuotteilta vaaditaan huomattavaa omaperäisyyttä tekijänoikeuden myöntämiseksi, tulee taiteilijoiden todennäköisesti käyttää kuvageneraattoreita yllättävillä ja omaperäisillä tavoilla, jotta lopputulos saavuttaisi tekijänoikeussuojan.