Henkisen väkivallan pitkäaikaiset seuraukset: Lapsena koetun henkisen väkivallan vaikutukset yksilön päihteiden käyttöön

Abstract

Tämä tutkielma käsittelee lapsena vanhempien taholta koettua henkistä väkivaltaa ja sen vaikutuksia yksilön nuoruus- ja aikuisiän päihteiden käyttöön. Lapsiin kohdistuva henkinen väkivalta jää usein muiden väkivallan muotojen varjoon, vaikka lapset kokevat sitä paljon. Tämän takia tutkielma pyrkii nostamaan henkistä väkivaltaa samalle viivalle muiden väkivallan muotojen kanssa käsittelemällä aihetta laajasti. Tutkimusaihetta taustoitetaan esittelemällä tilastotietoa siitä, kuinka moni lapsi kokee tai on kokenut henkistä väkivaltaa vanhempiensa taholta. Tämän lisäksi käsitellään eri ikäkausia ja niihin liittyviä kehityksellisiä piirteitä sekä henkiseen väkivaltaan ja päihteiden käyttöön liittyviä käsitteitä. Henkistä väkivaltaa ja päihteiden käyttöä tarkastellaan myös erikseen, mutta tutkielman tutkimuskysymyksen kannalta merkittävistä näkökulmista pohtimalla, minkälaisia seurauksia henkisellä väkivallalla voi olla ja mitkä tekijät lisäävät ongelmallisen päihteiden käytön riskiä.

Tutkielma on toteutettu laadullisena review-tutkimuksena eli kirjallisuuskatsauksena. Tutkielman aineisto koostuu 22 tieteellisestä, vertaisarvioidusta ja kansainvälisestä tutkimusartikkelista vuosilta 2010–2022. Tutkimukset on pääasiassa toteutettu kvantitatiivisin menetelmin ja niissä on suuria otoskokoja. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin luokittelemalla aineistosta saadut tulokset ja muut tiedot neljään luokkaan: henkisen väkivallan ja päihteiden käytön väliseen suoraan yhteyteen, yksilön taustatekijöiden vaikutukseen, yhteyttä sääteleviin tekijöihin sekä suojaaviin tekijöihin.

Aineiston analyysin tulosten perusteella lapsena vanhempien taholta koettu henkinen väkivalta on yhteydessä nuoruus- ja aikuisiän päihteiden käyttöön monin eri tavoin. Tulokset osoittavat, että henkinen väkivalta voi olla suoraan yhteydessä päihteiden käyttöön eli koettu henkinen väkivalta lisää päihteiden käytön riskiä. Tuloksia saatiin kuitenkin myös siitä, ettei tällaista suoraa yhteyttä välttämättä aina ole. Yksilön taustatekijöistä sukupuolen osalta saatiin ristiriitaisia tuloksia joidenkin tutkimusten osoittaessa selkeitä eroja miesten ja naisten välillä, kun taas joidenkin tutkimusten osoittaessa, että tällaisia eroja ei ole. Henkisen väkivallan todettiin olevan yhteydessä päihteiden käyttöön yksilön tunteiden säätelyn, impulsiivisuuden, selviytymisstrategioiden, muille traumoille altistumisen, aivojen toiminnan, sosiaalisten suhteiden ja yksilön iän kautta. Vaikka yksilö on kokenut lapsuudessaan henkistä väkivaltaa, se ei automaattisesti tarkoita, että yksilö käyttäisi päihteitä ongelmallisesti. Tutkimusten mukaan suojaavia tekijöitä ovat muun muassa yksilön hyvä suhde oman isänsä kanssa, kuuluvuuden tunteen kokeminen sekä sosiaalisen tuen saaminen.

Tulokset osoittavat, että lapsena koettu henkinen väkivalta voi vaikuttaa monin eri tavoin yksilön myöhempään päihteiden käyttöön, vaikka sillä ei olisi suoraa yhteyttä tähän. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että henkinen väkivalta on merkittävä väkivallan muoto eikä se saisi jäädä enää muiden väkivallan muotojen varjoon. Lapsuuden henkisen väkivallan kokemukset ovat tärkeää ottaa huomioon päihdetyössä sekä muilla sosiaalityön alueilla asiakkaiden auttamiseksi ja tulevien henkisen väkivallan kokemusten ennaltaehkäisemiseksi.