Kuuluuko kansalaisen kanta?: Kriittinen tarkastelu sekä kehittämisehdotuksia kansallisesta sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnasta
Vihlman, Ilona (2023)
Vihlman, Ilona
2023
Tietojenkäsittelyopin maisteriohjelma - Master's Programme in Computer Science
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-06-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202306166794
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202306166794
Tiivistelmä
Suomen sosiaali- ja terveydenhuolto (sote) on ennennäkemättömässä kriisissä ja murroksessa pitkäaikaisten poliittisten linjausten, henkilöstöpulan, globaalin pandemian sekä tuoreen hyvinvointialueuudistuksen johdosta. Samaan aikaan uusilla hyvinvointialueilla on käytössään valtava määrä ohjelmistoja ja sovelluksia, jotka siirtyivät lakiuudistuksen myötä hyvinvointialueiden vastuulle. Järjestelmien harmonisointi vie resursseja, ja toisaalta uusien ratkaisujen hankkiminenkaan ei ole helppoa. Sote-henkilöstöllä on aikaa kansalaisille liian vähän ja tekijöitä uupuu tilanteessa, jossa hoitovelkaa on erityisen paljon. Tilanne on monin tavoin haasteellinen.
Pirstaleinen kokonaiskuva kansalaisten tilanteesta hankaloituu niin moninaisilla ohjelmistoilla kuin kansallisen tiedonhallinnan ohjauksen hajanaisuudellakin. Ratkaisut, joissa digitalisaatiota esitetään hopealuotina moninaisiin ja vuosikymmenien aikana kehittyneisiin haasteisiin, eivät ota huomioon jo digitalisaation kuormittamaa henkilökuntaa. Valtaisien tietojärjestelmäuudistusten on ajateltu ratkaisevan ongelmia, mutta tilanne kenttätyön arjessa ei näytä ensisijaisesti helpottuneen. Epäselvää lieneekin, mikä lopulta on ollut sote-järjestelmäuudistusten perimmäinen tarkoitus ja tavoite, ja keiden kustannuksella lisääntyvää kirjaamista olisi relevanttia toteuttaa.
Sote-tietojärjestelmäuudistuksissa paitsioon on jäänyt usein kansalainen itse. Kansalaiselle jää passiivisen tarkkailijan ja objektin rooli tilanteessa, jossa kansalainen lopulta on keskeisin omaan hyvinvointiinsa vaikuttava tekijä ja subjekti. Tilanteen pohjalta tutkielmassa suunniteltiin ratkaisuja kansalaisen osallisuuden ja toimijuuden lisäämiseksi Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisiin tietojärjestelmäratkaisuihin sekä kansalliseen arkkitehtuuriin. Asiakkaan tilanteen näkyvämmäksi tekeminen voisi mahdollistaa yksilöllisempää hoitoa ja hoivaa kuormittamatta ammattilaisia kirjaamisvelvotteilla. Lisäksi ratkaisu voisi motivoida kansalaista parempaan itse- ja omahoidon toteuttamiseen ja johtaa sitä kautta lisääntyneeseen hyvinvointiin, vähempiin käyntimääriin ja sote-ydintietojen jakamisen helpottamiseen myös kansainvälisestä perspektiivistä.
Pirstaleinen kokonaiskuva kansalaisten tilanteesta hankaloituu niin moninaisilla ohjelmistoilla kuin kansallisen tiedonhallinnan ohjauksen hajanaisuudellakin. Ratkaisut, joissa digitalisaatiota esitetään hopealuotina moninaisiin ja vuosikymmenien aikana kehittyneisiin haasteisiin, eivät ota huomioon jo digitalisaation kuormittamaa henkilökuntaa. Valtaisien tietojärjestelmäuudistusten on ajateltu ratkaisevan ongelmia, mutta tilanne kenttätyön arjessa ei näytä ensisijaisesti helpottuneen. Epäselvää lieneekin, mikä lopulta on ollut sote-järjestelmäuudistusten perimmäinen tarkoitus ja tavoite, ja keiden kustannuksella lisääntyvää kirjaamista olisi relevanttia toteuttaa.
Sote-tietojärjestelmäuudistuksissa paitsioon on jäänyt usein kansalainen itse. Kansalaiselle jää passiivisen tarkkailijan ja objektin rooli tilanteessa, jossa kansalainen lopulta on keskeisin omaan hyvinvointiinsa vaikuttava tekijä ja subjekti. Tilanteen pohjalta tutkielmassa suunniteltiin ratkaisuja kansalaisen osallisuuden ja toimijuuden lisäämiseksi Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisiin tietojärjestelmäratkaisuihin sekä kansalliseen arkkitehtuuriin. Asiakkaan tilanteen näkyvämmäksi tekeminen voisi mahdollistaa yksilöllisempää hoitoa ja hoivaa kuormittamatta ammattilaisia kirjaamisvelvotteilla. Lisäksi ratkaisu voisi motivoida kansalaista parempaan itse- ja omahoidon toteuttamiseen ja johtaa sitä kautta lisääntyneeseen hyvinvointiin, vähempiin käyntimääriin ja sote-ydintietojen jakamisen helpottamiseen myös kansainvälisestä perspektiivistä.