Digitalisaation uhasta digiosallisuuteen : Tarkastelussa yksityiset palvelualat
Kankare, Laura (2023)
Kankare, Laura
2023
Kansanterveystieteen maisteriohjelma - Master's Programme in Public Health
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-09-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202306166792
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202306166792
Tiivistelmä
Digitalisaatio on tuonut digitaalisen tekniikan mukaan moneen arkipäiväiseen toimintaan. Sillä on myös merkittäviä vaikutuksia työhön, työelämään ja työhyvinvointiin. Osana teollista vallankumousta digitalisaatio on muuttanut tuotantomenetelmiä, automatisoinut työtä ja tuonut työntekijöiden työkaluiksi uusia digitaalisia laitteita ja sovelluksia. Tutkijat ovat nähneet digitalisaation uhkaavan monia perinteisiä ammatteja, mutta luovan myös uusia toimenkuvia. Se on vapauttanut työntekijöitä raskaista fyysisistä töistä, mutta samalla työntekijöiltä vaaditaan digitalisaation myötä uusia tietoja ja taitoja, mikä voi lisätä henkistä kuormitusta työtehoa ja hyvinvointia heikentäen. Digitaalisen tekniikan kehityksen myötä osa ihmisistä onkin vaarassa pudota digitaalisiin kuiluihin, jotka kuvaavat eroja digitaalisiin laitteisiin ja internetiin pääsyssä, niiden käyttötavoissa ja hyödyntämisessä. Digitaaliset kuilut lisäävät omalta osaltaan eriarvoisuutta vaikuttaen negatiivisesti hyvinvointiin esimerkiksi työllisyysvaikutusten kautta.
Tämän tutkielman tarkoituksena on ollut tutkia digitalisaatiota ja sen vaikutuksia yksityisillä palvelualoilla, jotka ovat jääneet työelämätutkimuksessa tehdas- ja tietotyön varjoon. Tutkielman aineistona käytettiin PAMin vuoden 2019 jäsenkyselyä (n= 6 375), joka on osa Helsingin ja Tampereen yliopiston yhteistä ”PAMilaisten elämä - elämänkulku, työ ja elintavat” (PAMEL) -tutkimushanketta. Tutkimusjoukko rajattiin 19–64-vuotiaisiin työssäkäyviin vastaajiin, jotka olivat työntekijöitä kaupan alalla, matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajan palveluissa (MaRaVa), kiinteistöpalvelu- (Kipa) tai turvallisuusalalla. Tutkielman lopulliseen aineistoon kuului 3 732 vastaajaa. Kyselyn alkuperäisiä muuttujia muokattiin tarvittaessa käsiteltävyyden parantamiseksi. Uusina muuttujina aineistosta muodostettiin kolme summamuuttujaa, jotka kuvasivat digitalisaation kokemista uhkana, koettuja digitaalisia taitoja ja osaamista sekä digiosallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia.
Aineiston kuvailussa käytettiin frekvenssejä, prosenttiosuuksia sekä keski- ja hajontalukuja. Tutkielmassa on tarkasteltu ristiintaulukoinnin ja Khii neliö -testin avulla sosiodemografisten, työn muutokseen ja työnkuvaan liittyvien tekijöiden jakautumista eri palvelualoilla. Tämän lisäksi on tarkasteltu muodostettujen summamuuttujien jakautumista koko tutkimusjoukossa. Summamuuttujien ja selittävien muuttujien eli vastaajien sosiodemografisten sekä työhön ja työkuvaan liittyviin tekijöiden välistä riippuvuutta tarkasteltiin ensin ristiintaulukoinnilla ja Khiin neliö -testillä. Tämän jälkeen käytettiin t-testiä tai yksisuuntaista varianssianalyysia (ANOVA) ja tarvittaessa niiden epäparametrisiä vastineita. Monisuuntaisella varianssianalyysilla (Multi-way ANOVA) tutkittiin niitä selittäviä muuttujia, jotka t-testin tai yksisuuntaisen varianssianalyysin mukaan olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä muodostettuihin summamuuttujiin.
Tulosten mukaan eri palvelualojen työntekijät erosivat toisistaan sosiodemografisten, työhön ja työnkuvaan liittyvien tekijöiden mukaan. Esimerkiksi turvallisuusala oli muita aloja miesvaltaisempi ja Kipa-alan työntekijät olivat ikäjakaumaltaan vanhimpia. MaRaVa-alalla työ koettiin kiireisimmäksi ja kuormittavimmaksi. Kipa-alalla digitaalisten laitteiden käyttö oli vähäisintä. Yleisesti ottaen digitalisaatiota ei koettu uhkana työlle. Nuoret, ilman koulutusta olevat ja korkeammin kouluttautuneet kokivat digitalisaation uhan työnsä kannalta muita hieman korkeampana. Vastaajat arvioivat omat digitaitonsa ja osaamisensa melko hyviksi, mutta digiosallisuus ja -vaikutusmahdollisuudet koettiin melko heikoiksi. Sosiodemografisista tekijöistä esimerkiksi nuorempi ikä oli yhteydessä paremmiksi koettuihin digitaitoihin ja digitaaliseen osallisuuteen. Raskas työkuormitus ja matala työtyytyväisyys olivat yhteydessä heikompiin digitaalisiin taitoihin sekä digiosallisuuteen.
Tulokset osoittivat, että on löydettävissä tekijöitä, jotka liittyvät suurempaan digitalisaation kokemiseen uhkana, heikompiin digitaitoihin ja vähäisempään digiosallisuuteen. Jotta digitaalinen eriarvoisuus ei kasvaisi, tietoa ja koulutusta digitalisaatiosta tulisi antaa erityisesti vanhemmille työntekijäryhmille, matalammin kouluttautuneille sekä heille, jotka eivät käytä työssään digitaalisia laitteita. Tutkielman tulokset tuovat esiin myös sen, kuinka digitaalisen eriarvoisuuden vähentämisessä pelkkä digitaitojen parantaminen ei riitä, vaan työntekijöiden osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia on myös parannettava. Yleiseen hyvinvointiin sekä työn kuormitustekijöihin on syytä kiinnittää huomiota, koska hyvinvoinnin notkahdukset nostavat riskiä digitaaliseen syrjäytymiseen.
Tämän tutkielman tarkoituksena on ollut tutkia digitalisaatiota ja sen vaikutuksia yksityisillä palvelualoilla, jotka ovat jääneet työelämätutkimuksessa tehdas- ja tietotyön varjoon. Tutkielman aineistona käytettiin PAMin vuoden 2019 jäsenkyselyä (n= 6 375), joka on osa Helsingin ja Tampereen yliopiston yhteistä ”PAMilaisten elämä - elämänkulku, työ ja elintavat” (PAMEL) -tutkimushanketta. Tutkimusjoukko rajattiin 19–64-vuotiaisiin työssäkäyviin vastaajiin, jotka olivat työntekijöitä kaupan alalla, matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajan palveluissa (MaRaVa), kiinteistöpalvelu- (Kipa) tai turvallisuusalalla. Tutkielman lopulliseen aineistoon kuului 3 732 vastaajaa. Kyselyn alkuperäisiä muuttujia muokattiin tarvittaessa käsiteltävyyden parantamiseksi. Uusina muuttujina aineistosta muodostettiin kolme summamuuttujaa, jotka kuvasivat digitalisaation kokemista uhkana, koettuja digitaalisia taitoja ja osaamista sekä digiosallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia.
Aineiston kuvailussa käytettiin frekvenssejä, prosenttiosuuksia sekä keski- ja hajontalukuja. Tutkielmassa on tarkasteltu ristiintaulukoinnin ja Khii neliö -testin avulla sosiodemografisten, työn muutokseen ja työnkuvaan liittyvien tekijöiden jakautumista eri palvelualoilla. Tämän lisäksi on tarkasteltu muodostettujen summamuuttujien jakautumista koko tutkimusjoukossa. Summamuuttujien ja selittävien muuttujien eli vastaajien sosiodemografisten sekä työhön ja työkuvaan liittyviin tekijöiden välistä riippuvuutta tarkasteltiin ensin ristiintaulukoinnilla ja Khiin neliö -testillä. Tämän jälkeen käytettiin t-testiä tai yksisuuntaista varianssianalyysia (ANOVA) ja tarvittaessa niiden epäparametrisiä vastineita. Monisuuntaisella varianssianalyysilla (Multi-way ANOVA) tutkittiin niitä selittäviä muuttujia, jotka t-testin tai yksisuuntaisen varianssianalyysin mukaan olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä muodostettuihin summamuuttujiin.
Tulosten mukaan eri palvelualojen työntekijät erosivat toisistaan sosiodemografisten, työhön ja työnkuvaan liittyvien tekijöiden mukaan. Esimerkiksi turvallisuusala oli muita aloja miesvaltaisempi ja Kipa-alan työntekijät olivat ikäjakaumaltaan vanhimpia. MaRaVa-alalla työ koettiin kiireisimmäksi ja kuormittavimmaksi. Kipa-alalla digitaalisten laitteiden käyttö oli vähäisintä. Yleisesti ottaen digitalisaatiota ei koettu uhkana työlle. Nuoret, ilman koulutusta olevat ja korkeammin kouluttautuneet kokivat digitalisaation uhan työnsä kannalta muita hieman korkeampana. Vastaajat arvioivat omat digitaitonsa ja osaamisensa melko hyviksi, mutta digiosallisuus ja -vaikutusmahdollisuudet koettiin melko heikoiksi. Sosiodemografisista tekijöistä esimerkiksi nuorempi ikä oli yhteydessä paremmiksi koettuihin digitaitoihin ja digitaaliseen osallisuuteen. Raskas työkuormitus ja matala työtyytyväisyys olivat yhteydessä heikompiin digitaalisiin taitoihin sekä digiosallisuuteen.
Tulokset osoittivat, että on löydettävissä tekijöitä, jotka liittyvät suurempaan digitalisaation kokemiseen uhkana, heikompiin digitaitoihin ja vähäisempään digiosallisuuteen. Jotta digitaalinen eriarvoisuus ei kasvaisi, tietoa ja koulutusta digitalisaatiosta tulisi antaa erityisesti vanhemmille työntekijäryhmille, matalammin kouluttautuneille sekä heille, jotka eivät käytä työssään digitaalisia laitteita. Tutkielman tulokset tuovat esiin myös sen, kuinka digitaalisen eriarvoisuuden vähentämisessä pelkkä digitaitojen parantaminen ei riitä, vaan työntekijöiden osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia on myös parannettava. Yleiseen hyvinvointiin sekä työn kuormitustekijöihin on syytä kiinnittää huomiota, koska hyvinvoinnin notkahdukset nostavat riskiä digitaaliseen syrjäytymiseen.