"Rakkautta ja romantiikkaa ei miesvankilassa juuri kysellä" : Vankeuslaissa säädettyjen kirjastopalveluiden käytännön järjestelyt Suomen vankiloissa

Abstract

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on selvittää, kuinka Vankeuslakiin kirjatut määräykset kirjastopalveluiden tarjoamisesta vangeille käytännössä toteutetaan. Nykyinen Vankeuslaki määrittää vangeille siviiliväestön kanssa yhtäläiset oikeudet yleisten kirjastopalveluiden käyttöön.

Vankilakirjastoilla on Suomessa yli satavuotinen historia. Koko olemassaolonsa ajan kirjastojen tarkoitus on ollut sivistää ja kehittää vankeja sekä ohjata heitä siveellisen ja nuhteettoman lukemiston pariin, ja ensimmäisiä vankilakirjastoja ylläpitivätkin papit ja opettajat. 1900-luvun edetessä lakia on portaittain muutettu siten, että lainaus-määrien rajat ovat vähentyneet ja oikeus viihteellisempään ja kevyempään lukemistoon on lisääntynyt. Kirjastopalveluiden säilyminen lailla taattuna oikeutena ja niiden tutkimuksessa ilmennyt suosio osoittavat, että kirjallisuudelle on edelleen paikkansa suomalaisessa vankilajärjestelmässä.

Tutkimus suoritettiin puolistrukturoituna haastatteluna satunnaisotannalla valitulle joukolle vankiloita. Kysymykset pyydettiin kattavien vastausten saavuttamiseksi välittämään kirjastopalveluista vastaavalle henkilölle. Lopullinen otoskoko on 14 vankilaa, kun koko Suomen vankilaluku on 28. Haastattelussa pyydettiin vastauksia niin käytännön järjestelyitä kuin aineistojakin koskeviin kysymyksiin.

Saatujen vastausten pohjalta kävi ilmi, että kirjastotoiminta on pääosin hyvin suosittua. Vankiloista nimettiin kattavasti suosituimpia aineistoja sekä esiteltiin kirjastojen valikoimaa myös kirjojen ulkopuolelta. Kirjastotoiminnasta piirtyi kuva laajana laadukkaan vapaa-ajan tarjoajana, kun perinteisten kirjojen lisäksi valikoimista kerrottiin löytyvän niin äänikirjoja, pelejä kuin soittimiakin.

Koska tämä tutkimus tarjoaa yksinomaan vankilan henkilökunnan näkökulman kirjastotoimintaan, jatkotutkimusmahdollisuuksia vankien näkökulmasta on paljon. Vankien haastatteluilla tai seurannalla voitaisiin kerätä lisää tietoa esimerkiksi kirjaston vaikutuksesta myönteiseen vankeusaikaan tai tulevaisuuden työ- ja opiskeluelämään.