Epäluonnollisten tapahtumien tuottama feministinen ironia Anu Kaajan novellissa "Leipomo"
Koivisto, Tytti (2023)
Koivisto, Tytti
2023
Kirjallisuustieteen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Literary Studies
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-06-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202306126677
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202306126677
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkastelen Anu Kaajan novellia ”Leipomo” erityisesti novellissa esiintyvien epäluonnollisten tapahtumien näkökulmasta. Epäluonnollisilla tapahtumilla tarkoitan sellaisia fiktiivisessä tarinamaailmassa mahdollisia tapahtumia, jotka todellisessa maailmassa rikkoisivat fysiikan tai logiikan lakeja. Tavoitteenani on selvittää, millaista novellin epäluonnollisuus on ja millaisia kerronnallisia ratkaisuja sen esittämiseen liittyy. Lisäksi kiinnitän huomiota siihen, miten kerronnassa kuvataan novellin tapahtumien seksuaaliväkivaltaa.
Jotta epäluonnollisen elementin ymmärtäminen on kognitiivisesti mahdollista, epäluonnollisen tekstin lukijan on hyödynnettävä luonnollistamisen strategioita. ”Leipomon” epäluonnollisuuden ymmärtämisessä näitä strategioita ovat temaattisen merkityksen korostaminen ja allegorinen lukeminen. Tutkielmassani tutkin, miten luonnollistamisen lukustrategiat johtavat novellin tulkintaan feministisen ironisena yhteiskuntakritiikkinä.
Feministinen ironia tarkoittaa ironisuutta, joka kohdistuu erityisesti yhteiskunnan epätasa-arvoisuuteen, sisäistettyyn naisvihaan, binääriseen sukupuoliajatteluun ja heteroseksismiin. Tutkielmassa esitän, että ”Leipomossa” feministinen ironia syntyy epäluonnollisen elementin sekä kerronnan ja väkivaltakuvauksen ristiriitaisuuden vuoksi. Kuitenkin epäluonnollinen elementti on lopulta aina novellin ironian keskiössä, koska epäluonnollisuus kehystää koko novellia.
Analyysini perusteella pystyn esittämään allegorisia tulkintoja ”Leipomon” epäluonnollisuuden merkityksistä yhteiskunnallisessa kehyksessä. Ensisijaisesti tulkitsen novellia kriittisenä kommentaarina siitä, miten yhteiskunnassa suhtaudutaan seksuaaliseen väkivaltaan ja sen uhreihin. Analyysini kuitenkin osoittaa, ettei novellilla ole yhtä oikeaa tulkintaa, vaan se pitää sisällään useita ulottuvuuksia.
Tutkimukseni perusteella väitän, että epäluonnollisen elementin käyttäminen kerronnallisena keinona tukee yhteiskuntakriittisen sanoman välittämistä kaunokirjallisessa tekstissä. Lisäksi tutkimukseni osoittaa, että epäluonnollisen narratologian hyödyntäminen yhdessä muiden teoriasuuntausten ja käsitteiden kanssa on analyysin kannalta hedelmällistä. Sisältöhuomautus: tutkimusaineisto käsittelee seksuaalista väkivaltaa.
Jotta epäluonnollisen elementin ymmärtäminen on kognitiivisesti mahdollista, epäluonnollisen tekstin lukijan on hyödynnettävä luonnollistamisen strategioita. ”Leipomon” epäluonnollisuuden ymmärtämisessä näitä strategioita ovat temaattisen merkityksen korostaminen ja allegorinen lukeminen. Tutkielmassani tutkin, miten luonnollistamisen lukustrategiat johtavat novellin tulkintaan feministisen ironisena yhteiskuntakritiikkinä.
Feministinen ironia tarkoittaa ironisuutta, joka kohdistuu erityisesti yhteiskunnan epätasa-arvoisuuteen, sisäistettyyn naisvihaan, binääriseen sukupuoliajatteluun ja heteroseksismiin. Tutkielmassa esitän, että ”Leipomossa” feministinen ironia syntyy epäluonnollisen elementin sekä kerronnan ja väkivaltakuvauksen ristiriitaisuuden vuoksi. Kuitenkin epäluonnollinen elementti on lopulta aina novellin ironian keskiössä, koska epäluonnollisuus kehystää koko novellia.
Analyysini perusteella pystyn esittämään allegorisia tulkintoja ”Leipomon” epäluonnollisuuden merkityksistä yhteiskunnallisessa kehyksessä. Ensisijaisesti tulkitsen novellia kriittisenä kommentaarina siitä, miten yhteiskunnassa suhtaudutaan seksuaaliseen väkivaltaan ja sen uhreihin. Analyysini kuitenkin osoittaa, ettei novellilla ole yhtä oikeaa tulkintaa, vaan se pitää sisällään useita ulottuvuuksia.
Tutkimukseni perusteella väitän, että epäluonnollisen elementin käyttäminen kerronnallisena keinona tukee yhteiskuntakriittisen sanoman välittämistä kaunokirjallisessa tekstissä. Lisäksi tutkimukseni osoittaa, että epäluonnollisen narratologian hyödyntäminen yhdessä muiden teoriasuuntausten ja käsitteiden kanssa on analyysin kannalta hedelmällistä. Sisältöhuomautus: tutkimusaineisto käsittelee seksuaalista väkivaltaa.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8430]