Työuupumus suomalaisessa työväestössä korona-aikana: Itsesäätely ja sosiaalinen tuki selittävinä tekijöinä
Heikkinen, Camilla (2023)
Heikkinen, Camilla
2023
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-06-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202306126675
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202306126675
Tiivistelmä
Vuonna 2019 alkanut koronaviruspandemia mullisti työelämää monin tavoin. Osa työntekijöistä siirtyi nopeasti etätöihin, osa sopeutui lähityöhön ja terveysturvallisuusrajoitteisiin, kun taas osa lomautettiin työstä. Muutos oli ennennäkemätöntä ja nopeaa. Siitä syystä on tärkeää saada tietoa työikäisen väestön työhyvinvoinnista koronapandemian aikana.
Työuupumuksella voidaan kuvata työhyvinvoinnin negatiivista puolta eli pahoinvointia työssä ja sillä on monia negatiivisia seurauksia niin yksilölle, organisaatiolle kuin yhteiskunnallekin. Työuupumus voidaan jakaa kolmeen ulottuvuuteen, joita ovat uupumusasteinen väsymys, kyynistyminen ja ammatillisen itsetunnon heikentyminen. Tutkielman teoreettisena lähtökohtana on työn vaatimusten ja voimavarojen teoria, jonka mukaan työuupumus on seurausta työn korkeista vaatimuksista ja vähäisistä voimavaroista. Teorian mukaan esimerkiksi itsesäätely ja työstä saatu sosiaalinen tuki ovat työn voimavaroja.
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin työuupumuksen ja itsesäätelyn välistä yhteyttä. Lisäksi tarkasteltiin sosiaalisen tuen sekä taustamuuttujien etätyön tekemisen, sukupuolen, iän ja ammattiryhmän yhteyttä työuupumukseen. Tutkielmassa tarkasteltiin yhteyksiä erikseen työuupumuksen kolmella ulottuvuudella, mikä mahdollisti yhteyksien yksityiskohtaisen tarkastelun.
Aineistona käytettiin Työ ja sosiaalinen media -pitkittäiskyselyn kevään 2021 aineistoa. Tutkielman aineisto edustaa hyvin suomalaista työväestöä (n = 1018). Aineisto analysoitiin robustilla regressioanalyysilla, jota voidaan käyttää silloin, jos aineistossa on liian paljon poikkeavia havaintoja.
Tulokset osoittivat, että itsesäätely ja työpaikalta saatu sosiaalinen tuki ovat yhteydessä kaikkiin kolmeen työuupumuksen ulottuvuuteen. Tulokset tukivat työn vaatimusten ja voimavarojen teoriaa. Matala itsesäätelyn taso ja vähäinen työpaikalta saatu sosiaalinen tuki olivat yhteydessä korkeampaan työuupumusoirehdintaan. Taustamuuttujien yhteys vaihteli työuupumuksen eri ulottuvuuksien suhteen, mikä korostaa työuupumusta erityisesti työperäisenä syndroomana sekä työuupumuksen moninaisuutta ilmiönä.
Tulokset tarjoavat arvokasta tietoa työuupumuksen eri ulottuvuuksista ja niihin vaikuttavista tekijöistä pandemia-aikana. Tulokset kannustavat organisaatioita mahdollistamaan työntekijöilleen laajempaa itsesäätelyä, mutta myös edistämään sosiaalista tukea työyhteisössä.
Työuupumuksella voidaan kuvata työhyvinvoinnin negatiivista puolta eli pahoinvointia työssä ja sillä on monia negatiivisia seurauksia niin yksilölle, organisaatiolle kuin yhteiskunnallekin. Työuupumus voidaan jakaa kolmeen ulottuvuuteen, joita ovat uupumusasteinen väsymys, kyynistyminen ja ammatillisen itsetunnon heikentyminen. Tutkielman teoreettisena lähtökohtana on työn vaatimusten ja voimavarojen teoria, jonka mukaan työuupumus on seurausta työn korkeista vaatimuksista ja vähäisistä voimavaroista. Teorian mukaan esimerkiksi itsesäätely ja työstä saatu sosiaalinen tuki ovat työn voimavaroja.
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin työuupumuksen ja itsesäätelyn välistä yhteyttä. Lisäksi tarkasteltiin sosiaalisen tuen sekä taustamuuttujien etätyön tekemisen, sukupuolen, iän ja ammattiryhmän yhteyttä työuupumukseen. Tutkielmassa tarkasteltiin yhteyksiä erikseen työuupumuksen kolmella ulottuvuudella, mikä mahdollisti yhteyksien yksityiskohtaisen tarkastelun.
Aineistona käytettiin Työ ja sosiaalinen media -pitkittäiskyselyn kevään 2021 aineistoa. Tutkielman aineisto edustaa hyvin suomalaista työväestöä (n = 1018). Aineisto analysoitiin robustilla regressioanalyysilla, jota voidaan käyttää silloin, jos aineistossa on liian paljon poikkeavia havaintoja.
Tulokset osoittivat, että itsesäätely ja työpaikalta saatu sosiaalinen tuki ovat yhteydessä kaikkiin kolmeen työuupumuksen ulottuvuuteen. Tulokset tukivat työn vaatimusten ja voimavarojen teoriaa. Matala itsesäätelyn taso ja vähäinen työpaikalta saatu sosiaalinen tuki olivat yhteydessä korkeampaan työuupumusoirehdintaan. Taustamuuttujien yhteys vaihteli työuupumuksen eri ulottuvuuksien suhteen, mikä korostaa työuupumusta erityisesti työperäisenä syndroomana sekä työuupumuksen moninaisuutta ilmiönä.
Tulokset tarjoavat arvokasta tietoa työuupumuksen eri ulottuvuuksista ja niihin vaikuttavista tekijöistä pandemia-aikana. Tulokset kannustavat organisaatioita mahdollistamaan työntekijöilleen laajempaa itsesäätelyä, mutta myös edistämään sosiaalista tukea työyhteisössä.