Liikunta- ja urheilualan ammattilaisten uskomukset heidän autonomiaa tukevan vuorovaikutustyylin ja kontrolloivan vuorovaikutustyylin ennustavina tekijöinä
Friman, Sanna (2023)
Friman, Sanna
2023
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-07-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202306076594
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202306076594
Tiivistelmä
Liikunta- ja urheilualan ammattilaisten vuorovaikutuksella on merkittävä vaikutus siihen, miten heidän oppilaansa tai valmennettavansa motivoituvat liikuntaan. Itsemääräämisteorian mukaan motivaatiota vahvistaa vuorovaikutus, joka tukee ihmisen psykologisten perustarpeiden täyttymistä. Psykologisia perustarpeita ovat tarve tuntea autonomiaa, tarve tuntea pystyvyyttä ja tarve tuntea yhteenkuuluvuutta muiden ihmisten kanssa. Vuorovaikutustyylien kehämalli jakaa vuorovaikutustyylit neljään eri tyyliin, joita ovat autonomian tuki, rakenne, kontrolli ja kaaos. Kaksi ensimmäistä ovat motivoivia vuorovaikutustyylejä, jotka tukevat psykologisten perustarpeiden täyttymistä. Kaksi viimeistä taas ovat epämotivoivia vuorovaikutustyylejä, jotka horjuttavat psykologisten perustarpeiden täyttymistä, ja sitä kautta heikentävät motivaatiota ja hyvinvointia. Melko vähän on tutkittu sitä, miksi liikunta- ja urheilualan ammattilaiset käyttävät tiettyä vuorovaikutustyyliä. Motivoiviin ja epämotivoiviin vuorovaikutustyyleihin liitetyt uskomukset saattavat olla yksi selittävä tekijä. Järkeillyn toiminnan lähestymistavan mukaan uskomukset ovat ihmisten arvioita siitä, millaisia seurauksia tietyllä käyttäytymisellä on. Hyväksyvätkö muut tämän käyttäytymisen tai käyttäytyvätkö he tällä tavalla, ja voivatko tietyt tekijät auttaa tai haitata heidän pyrkimyksiään suorittaa tätä käyttäytymistä. Uskomukset toimivat ohjeina siitä, miten tietyssä tilanteessa tulisi tai ei tulisi toimia. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää missä määrin liikunta- ja urheilualan ammattilaisten uskomukset autonomian tuen ja kontrollin hyödystä, yleisyydestä ja käytön helppoudesta ovat yhteydessä näiden tyylien itseraportoituun käyttöön. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan paremmin ymmärtää miksi ammattilaiset käyttävät tiettyä vuorovaikutustyyliä, ja onko heillä uskomuksia, jotka saavat heidät käyttämään epämotivoivaa vuorovaikutustyyliä.
Tutkimuksen aineistona on MotiStyleSport -hankkeen yhteydessä kerätty kyselylomakeaineisto. MotiStyleSport -hanke on opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama hanke, jonka tarkoituksena on tutkia liikunta- ja urheilualan ammattilaisten vuorovaikutustyylejä ja niiden kehittämistä. Osallistujat ovat liikunnan edistämisen ammattilaisia (fysioterapeutit, terveydenhoitajat, liikunnanohjaajat ja liikuntaneuvojat), liikunnanopettajia ja urheiluvalmentajia. Tässä tutkimuksessa tutkitaan liikunnanopettajia ja valmentajia (n=111). Tutkimusmenetelmänä käytetään korrelaatioanalyysiä ja regressioanalyysiä. Analyysejä varten luotiin summamuuttujat autonomian tuelle, kontrollille ja näitä molempia koskeville kolmelle uskomukselle. Lisäksi kontrolloivina muuttujina ovat ikä ja sukupuoli.
Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että uskomus hyödystä ja uskomus käytön helppoudesta ovat positiivisesti yhteydessä autonomian tuen käyttöön, ja uskomus hyödystä on positiivisesti yhteydessä kontrollin käyttöön. Erityisesti uskomusta hyödystä voidaan pitää keskeisenä selittävänä tekijänä vuorovaikutustyylin käytölle, sillä se havaittiin molempien vuorovaikutustyylien kohdalla. Tuloksista voidaan päätellä, että uskomus hyödystä ja käytön helppoudesta toimivat ammattilaisille ohjenuorina siitä, että näitä vuorovaikutustyylejä kannattaa käyttää työssä oppilaiden tai valmennettavien motivoimiseen. Kiinnostavaa on se, että uskomus hyödystä saattaa ennustaa vuorovaikutustyylin käyttöä, vaikka se olisi virheellinen, kuten tässä kohtaa uskomus kontrollin hyödyllisyydestä.
Tutkimukseni tulosten perusteella esitän, että arvioitaessa liikunta- ja urheilualan ammattilaisten käyttämiä vuorovaikutustyylejä, tulee ottaa huomioon, että heidän uskomuksensa siitä mitä vuorovaikutustyylejä he pitävät hyödyllisinä tai helposti käytettävinä, saattavat vaikuttaa siihen mitä tyylejä he päätyvät käyttämään työssään. Tämän takia ammattilaisten virheelliset uskomukset todellisuudessa epämotivoivista vuorovaikutustyyleistä voivat vaikuttaa heidän oppilaisiinsa ja valmennettaviin negatiivisella tavalla ja heikentää heidän motivaatiotaan. Olisi tärkeää, että ammattilaiset uskoisivat autonomian tuen olevan tehokas ja helposti käytettävä, jotta he käyttäisivät sitä työssään.
Tutkimuksen aineistona on MotiStyleSport -hankkeen yhteydessä kerätty kyselylomakeaineisto. MotiStyleSport -hanke on opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama hanke, jonka tarkoituksena on tutkia liikunta- ja urheilualan ammattilaisten vuorovaikutustyylejä ja niiden kehittämistä. Osallistujat ovat liikunnan edistämisen ammattilaisia (fysioterapeutit, terveydenhoitajat, liikunnanohjaajat ja liikuntaneuvojat), liikunnanopettajia ja urheiluvalmentajia. Tässä tutkimuksessa tutkitaan liikunnanopettajia ja valmentajia (n=111). Tutkimusmenetelmänä käytetään korrelaatioanalyysiä ja regressioanalyysiä. Analyysejä varten luotiin summamuuttujat autonomian tuelle, kontrollille ja näitä molempia koskeville kolmelle uskomukselle. Lisäksi kontrolloivina muuttujina ovat ikä ja sukupuoli.
Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että uskomus hyödystä ja uskomus käytön helppoudesta ovat positiivisesti yhteydessä autonomian tuen käyttöön, ja uskomus hyödystä on positiivisesti yhteydessä kontrollin käyttöön. Erityisesti uskomusta hyödystä voidaan pitää keskeisenä selittävänä tekijänä vuorovaikutustyylin käytölle, sillä se havaittiin molempien vuorovaikutustyylien kohdalla. Tuloksista voidaan päätellä, että uskomus hyödystä ja käytön helppoudesta toimivat ammattilaisille ohjenuorina siitä, että näitä vuorovaikutustyylejä kannattaa käyttää työssä oppilaiden tai valmennettavien motivoimiseen. Kiinnostavaa on se, että uskomus hyödystä saattaa ennustaa vuorovaikutustyylin käyttöä, vaikka se olisi virheellinen, kuten tässä kohtaa uskomus kontrollin hyödyllisyydestä.
Tutkimukseni tulosten perusteella esitän, että arvioitaessa liikunta- ja urheilualan ammattilaisten käyttämiä vuorovaikutustyylejä, tulee ottaa huomioon, että heidän uskomuksensa siitä mitä vuorovaikutustyylejä he pitävät hyödyllisinä tai helposti käytettävinä, saattavat vaikuttaa siihen mitä tyylejä he päätyvät käyttämään työssään. Tämän takia ammattilaisten virheelliset uskomukset todellisuudessa epämotivoivista vuorovaikutustyyleistä voivat vaikuttaa heidän oppilaisiinsa ja valmennettaviin negatiivisella tavalla ja heikentää heidän motivaatiotaan. Olisi tärkeää, että ammattilaiset uskoisivat autonomian tuen olevan tehokas ja helposti käytettävä, jotta he käyttäisivät sitä työssään.