Korkeakoulutuksen laatu : Mitä Karvin auditoinnit kertovat yliopistojen laadusta?

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää suomalaisen yliopistokoulutuksen laadun nykytilaa ja kehittymistä Kansallisen koulutuksen arvointikeskus Karvin auditointien tuottaman tiedon perusteella. Koulutuksen arviointi on lisääntynyt niin kansainvälisesti kuin kansallisesti samalla kun arviointikulttuurin muutoksen myötä arviointi on lisääntynyt kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Suomi on sitoutunut noudattamaan eurooppalaisen korkeakoulutuksen laadunvarmistuksen periaatteita ja korkeakoulujen velvoitteesta vastata toimintansa laadusta ja sen kehittämisestä sekä osallistua ulkoiseen arviointiin on säädetty laissa. Ulkoiset arvioinnit toteuttaa Karvi, joka toteuttaa arvioinnit auditointeina kehittävän arvioinnin periaatteella. Tämä tarkoittaa, että korkeakoulu päättää omasta laadunvarmistusjärjestelmästään ja Karvi arvioi korkeakoulun laadunvarmistustavat. Auditoinnit suoritetaan auditointikierroksen alussa julkaistavan auditointikäsikirjan mukaisesti, jossa on määritelty arviointialueet ja arvioinnin kriteeristö. Auditointikierrokset on aloitettu vuonna 2005 ja tällä hetkellä on meneillään kolmas auditointikierros.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tutkimusaineistona olivat Karvin Helsingin, Itä-Suomen, Jyväskylän, Lappeenrannan teknillisen ja Lapin yliopistojen auditointiraportit. Analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkimuksessa selvitettiin, mille arviointitasolle Karvi on yliopistot arvioinut ja millaisia vahvuuksia ja kehittämiskohteita yliopistoilla on kolmannen kierroksen auditoinneissa havaittu. Tutkimuksessa myös vertailtiin yliopistokohtaisesti kolmannen auditointikierroksen arvioinneissa esitettyjä vahvuuksia toisen kierroksen kehittämissuosituksiin suositusten vaikuttavuuden arvioimiseksi.

Tulosten perusteella tutkimuksessa mukana olleet yliopistot eivät saaneet kummallakaan kierroksella juurikaan parhaimman arviointitason arviointeja, mutta tarvetta uusinta-auditoinneille ei myöskään ollut. Yliopistojen vahvuuksissa ja kehittämissuositukissa korostui yliopistojen oman laatutyön ja kehittämisen painopisteet, vastaavuuksia yliopistojen välillä löytyi kuitenkin erityisesti auditointikierroksen teemoihin yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja koulutuksen opiskelijakeskeisyys liittyen. Tulosten perusteella kehittämistyötä oli yliopistoissa suunnattu selvästi enemmän yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen kuin koulutuksen opiskelijakeskeisyyteen. Toisella auditointikierroksella annettuja kehittämissuosituksia on nähtävissä kolmannella kierroksella vahvuuksissa, joten tämän tutkimuksen perusteella arviointineuvoston antamilla kehittämissuosituksilla voi olla vaikutusta yliopistojen kehittämistyöhön. Yliopistojen kokemia auditointien vaikutuksia ei ole juurikaan tutkittu ensimmäisen auditointikierroksen jälkeen, joten yliopistojen auditointikokemukset olisivat ajankohtainen jatkotutkimusaihe.