Äidistä irti: Äidinmurha ja abjektio Stephen Kingin romaanissa Carrie

Abstract

Tässä tutkielmassa analysoin Stephen Kingin romaania Carrie (1974/1987) feministisen psykoanalyyttisen teorian näkökulmasta. Tarkoituksenani on selvittää, voisiko Carrie kuvastaa äidinmurhafantasiaa sekä kuinka abjektio ilmenee teoksen tapahtumissa. Tämän selvittääkseni peilaan tutkimuksessa feministisen psykoanalyyttisen teorian kehitysvaiheita kertomuksen päähenkilön, Carrien, kehitykseen tytöstä naiseksi sekä tulkitsen teoksen tapahtumien kuvaannollisia merkityksiä.

Tulkitsen teoksessa Carrien käyvän läpi äidinmurhaprosessia, sillä hän alkaa kapinoida äitinsä tahtoa vastaan ja etsiä omaa identiteettiään. Äidinmurhafantasia tarkoittaa tiedostamattomia toiveita äidin murhaamisesta. Psykoanalyyttisessa teoriassa äidinmurha on metafora lapsen äidistä erottautumisprosessille. Äidinmurha osoittautuu haastavaksi Carrielle, sillä hän elää hyvin tiiviissä suhteessa äitinsä kanssa. Tämä äiti-tytär-suhde näyttäytyy Carrielle näkemykseni mukaan abjektina eli samaan aikaan houkuttelevana sekä torjuttavana, vastenmielisten ja kammottavien tunteiden ympäröimänä. Voimistuneet telekineettiset kyvyt antavat kuitenkin mahdollisuuden kapinoida äitiä vastaan. Tulkitsen telekineettiset kyvyt oman tahdon löytymiseksi ja käyttämiseksi. Etsiessään omaa identiteettiään Carrie tutustuu paremmin myös omaan sukupuoli- ja seksuaali-identiteettiinsä, joka tukee tulkintojeni mukaan Carrien äidinmurhaprosessia. Erityisessä roolissa toimii tanssiaispari Tommy, jonka tulkitsen kuvastavan oidipaalista/imaginaarista isää.

Carrien kuukautisten alkaminen on merkittävässä osassa tarinaa, siksi analysoin myös niiden merkitystä Carrien äidinmurhassa. Lisäksi tarkastelen tekstissä ilmeneviä kuukautisveren aiheuttamia abjektion tuntemuksia sekä veren luonnetta abjektina. Psykoanalyyttisessa teoriakehyksessä tulkitsen kuukautisten alkamisen organisoivan Carrien kehitystä naiseksi sekä samaistumisprosessia äitiin/omaan sukupuoleensa. Abjektina kuukautisveri näyttäytyy kertomuksessa jokaisen osapuolen kauhistuneina reaktioina. Kauhistuneet reaktiot toistuvat, kun Carrie nolataan tanssiaisillassa kaatamalla hänen päälleen sian verta. Näen tämän Elina M. Reenkolan äidinmurhateorian näkökulmasta käännekohtana, jolloin Carrien äidinmurha kääntyy tuhoavaksi. Carrie päätyy tuhoamaan koko kaupungin, minkä tulkitsen Julia Kristevan teorian pohjalta Carrien heittäytymiseksi viettiensä varaan ja näin putoamalla symbolisen järjestyksen piiristä semioottiseen. Pohdinkin Carrien kuoleman merkitystä mahdollisena kaipuuna takaisin äidin luokse, semioottiseen järjestykseen, sekä ”henkisenä kuolema”, kykenemättömyytenä hyväksyä erillisyys äidistä.

Äidinmurhafantasian ilmeisin ilmentymä Carriessa on Carrien suorittama äidin konkreettinen murha. Näenkin kertomuksen tapahtuvien kuvastavan symbolisin piirtein äidinmurhafantasiaa.