Kotialuepäiväkoti oppimisympäristönä tukea tarvitsevalle lapselle

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan kotialuepäiväkotia oppimisympäristönä tukea tarvitsevalle lapselle. Tarkoituksena on selvittää varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiä huomiota vaativista tekijöistä tukea tarvitsevan lapsen osallistuessa varhaiskasvatukseen kotialuepäiväkodissa. Lisäksi tutkimuksella halutaan saada tietoa niistä kotialuepäiväkodin oppimisympäristöön liittyvistä tekijöistä, jotka joko tukevat tai haittaavat tukea tarvitsevaa lasta varhaiskasvatuksen opettajien käsitysten mukaan. Tämän tiedon saaminen on tärkeää kotialuepäiväkotien yleistyessä varhaiskasvatusympäristöinä samalla, kun tukea tarvitsevien lasten määrä on ollut kasvussa. Kotialuepäiväkotien oppimisympäristöt ja toimintakulttuurit eroavat perinteisistä päiväkodeista, sillä lapsi- ja kasvattajamäärät ovat kotialueella perinteistä päiväkotia suurempia ja käytössä olevat tilat isommat. Kotialuepäiväkodilla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa päiväkotia, jossa kaksi tai kolme lapsiryhmää jakaa ainakin osan ryhmätiloista keskenään.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu Bronfenbrennerin ekologiseen teoriaan, jonka mukaan yksilö kehittyy vuorovaikutuksessa erilaisten ympäristöjen kanssa. Nämä ympäristöt muodostavat sisäkkäisistä mikro-, meso-, ekso- ja makrosysteemistä koostuvan rakennelman. Näiden systeemien väliset suhteet sekä yksittäiset ympäristötekijät vaikuttavat lapsen kasvuun ja kehitykseen joko suotuisasti tai rajoittavasti. Oppimisympäristöä kuvataan tässä tutkimuksessa fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen oppimisympäristön kautta.

Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kotialuepäiväkodeissa työskenteleviä varhaiskasvatuksen opettajia (N=8) kuudesta eri varhaiskasvatusyksiköstä. Teemahaastattelun kautta kerätty aineisto analysoitiin teoriasuuntaavasti teemoittelemalla aineistossa esiintyneet huomioitavat asiat ekologisen teorian systeemeihin. Tutkimustuloksissa olennaisina tekijöinä olivat mikrosysteemissä pienryhmät, arjen pysyvyys ja henkilöstön ammattitaito. Mesosysteemissä keskeistä oli yhteistyö ja eksosysteemissä fyysinen päiväkotirakennus sekä materiaaliset ja henkilöstöresurssit. Makrosysteemi näkyi kaikissa muissa systeemeissä muun muassa suhdelukuja ja henkilöstön kelpoisuutta ohjaavana vaikutuksena. Näitä tekijöitä tarkasteltiin myös oppimisympäristön sosiaalisen, fyysisen ja psyykkisen ulottuvuuden kautta, jolloin niiden merkitykset sekä lasta tukevina tai haittaavina tekijöinä että vaikutukset toinen toisiinsa tulivat esiin. Tulokset toimivat apuna niin kotialuepäiväkodin käytännön työssä kuin uusien yksiköiden ja ryhmien suunnittelussa.