”Lennetään aluksi tarkastamaan onko Saturnuksen renkaissa ilmaa!” : Erisnimissä käytettyjen sanaleikkien käännösmenetelmät Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatu ja Patu -kuvakirjojen venäjänkielisissä käännöksissä
Pietilä, Heli (2023)
Pietilä, Heli
2023
Monikielisen viestinnän ja käännöstieteen maisteriohjelma - Master's Programme in Multilingual Communication and Translation Studies
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-06-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202306056496
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202306056496
Tiivistelmä
Sanaleikkien monitulkintaisuus sekä kiinteä suhde kuhunkin kieleen ja kulttuuriin tekee niistä yhden vaikeimmista käännettävistä kielellisistä ominaisuuksista. Niillä on myös tärkeä humoristinen rooli ympäröivän maailman ja ympäristön kyseenalaistamisessa ja toisaalta toivotun tunnelman luomisessa. Alle kouluikäisille lapsille on tarjolla runsaasti erilaisia interaktiivisia eri muotoisia tai muotoihin leikattuja ääntä, sanoja ja kuvia sisältäviä kuvakirjoja, mistä syystä lasten kuvakirjojen voidaan sanoa elävän tänä päivänä kulta-aikaansa.
Tutkielmassa tarkastellaan erisnimessä käytettyjen sanaleikkien käännösmenetelmiä kolmessa eri Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatu ja Patu -kuvakirjasarjan venäjännöksessä: Tatun ja Patun avaruusseikkailu (2011), Tatun ja Patun kummat keksinnöt kautta aikojen (2013) sekä Tatu ja Patu etsivinä – tapaus Puolittaja (2016). Venäjänkieliset teokset Tatu i Patu: kosmičeskoe priklûčenie (2020), Tatu i Patu: neveroâtnye izobreteniâ na vse vremena (2020) sekä Tatu i Patu – detektivy: delo o Polovinŝike (2019) on kääntänyt Anna Sidorova. Kuvakirjat edustavat postmodernia lastenkirjallisuutta, joiden leikkisä multimodaalinen luonne tavoittaa niin lapsi- kuin aikuislukijatkin.
Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka aineistopohjainen sisältötutkimus on toteutettu hyödyntämällä Excel-taulukkoa ja sen hakuominaisuuksia. Tutkimus nojautuu Riitta Oittisen (2000-2022) lastenkirjatutkimukseen sekä lastenkirjallisuuden adaptaation perinteeseen (Leden 2022). Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan huumorin syntymisen eri teorioita (Hietalahti 2018; Laakso 2022) sekä nonsensen roolia lastenkirjallisuudessa (Laakso 2014; Cross 2011). Erisnimien sanaleikkien tarkastelussa käytetään B. J. Epsteinin (2012) lastenkirjallisuuden ja ekspressiivisen kielen kääntämiseen tarkoitettua sanaleikkityyppi- sekä käännösstrategiajaottelua.
Tutkimus pyrkii vastaamaan kysymyksiin siitä, kuinka kuvakirjojen suomenkieliset erisnimien sanaleikit poikkeavat niiden venäjänkielisistä vastineista sekä millä tavoin kuvakirjojen kuvitus on vaikuttanut kääntäjän käyttämiin käännösstrategioihin erisnimien sanaleikeissä. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan erisnimissä esiintyvien sanaleikkien transkreatiivisia piirteitä. Yhteensä teoksissa oli 88 erisnimissä esiintyvää sanaleikkiä, joista tekstissä esiintyviä kirjan kuvituksen kanssa vuoropuhelua käyviä sanaleikkejä oli 30 ja grafiikan sisällä olevia sanaleikkejä oli 58. Useat tutkimuksessa tarkastelluista sanaleikeistä leikittelevät kuvituksen tai kielten välisillä ristiriidoilla, joihin lapsilukijan tietämys ei välttämättä ole riittävällä tasolla.
Eniten erisnimien sanaleikeissä käytetty käännösstrategia oli säilyttäminen, toiseksi eniten korvaaminen. Vähiten aineiston käännösvastineissa esiintyi lisäyksiä. Lähtökohtaisesti suurin osa kääntäjän käyttämistä käännösstrategioista oli kohdekulttuuriin sopeuttavia, vaikkakin vierautta sisältäviä. Näin ollen tarkastelemani käännökset ovat 1980-luvun kehityksen mukaisesti pyrkineet säilyttämään teoksissa esiintyvät vieraat elementit tai korvaamaan ne kulttuurineutraaleilla käsitteillä. Vaikka kuvituksella on ollut vaikutusta erisnimien sanaleikkien käännösvastineiden muodostamisessa, esiintyi transkreatiivisia käännösmenetelmiä aineistossa maltillisesti.
Tutkielmassa tarkastellaan erisnimessä käytettyjen sanaleikkien käännösmenetelmiä kolmessa eri Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatu ja Patu -kuvakirjasarjan venäjännöksessä: Tatun ja Patun avaruusseikkailu (2011), Tatun ja Patun kummat keksinnöt kautta aikojen (2013) sekä Tatu ja Patu etsivinä – tapaus Puolittaja (2016). Venäjänkieliset teokset Tatu i Patu: kosmičeskoe priklûčenie (2020), Tatu i Patu: neveroâtnye izobreteniâ na vse vremena (2020) sekä Tatu i Patu – detektivy: delo o Polovinŝike (2019) on kääntänyt Anna Sidorova. Kuvakirjat edustavat postmodernia lastenkirjallisuutta, joiden leikkisä multimodaalinen luonne tavoittaa niin lapsi- kuin aikuislukijatkin.
Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka aineistopohjainen sisältötutkimus on toteutettu hyödyntämällä Excel-taulukkoa ja sen hakuominaisuuksia. Tutkimus nojautuu Riitta Oittisen (2000-2022) lastenkirjatutkimukseen sekä lastenkirjallisuuden adaptaation perinteeseen (Leden 2022). Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan huumorin syntymisen eri teorioita (Hietalahti 2018; Laakso 2022) sekä nonsensen roolia lastenkirjallisuudessa (Laakso 2014; Cross 2011). Erisnimien sanaleikkien tarkastelussa käytetään B. J. Epsteinin (2012) lastenkirjallisuuden ja ekspressiivisen kielen kääntämiseen tarkoitettua sanaleikkityyppi- sekä käännösstrategiajaottelua.
Tutkimus pyrkii vastaamaan kysymyksiin siitä, kuinka kuvakirjojen suomenkieliset erisnimien sanaleikit poikkeavat niiden venäjänkielisistä vastineista sekä millä tavoin kuvakirjojen kuvitus on vaikuttanut kääntäjän käyttämiin käännösstrategioihin erisnimien sanaleikeissä. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan erisnimissä esiintyvien sanaleikkien transkreatiivisia piirteitä. Yhteensä teoksissa oli 88 erisnimissä esiintyvää sanaleikkiä, joista tekstissä esiintyviä kirjan kuvituksen kanssa vuoropuhelua käyviä sanaleikkejä oli 30 ja grafiikan sisällä olevia sanaleikkejä oli 58. Useat tutkimuksessa tarkastelluista sanaleikeistä leikittelevät kuvituksen tai kielten välisillä ristiriidoilla, joihin lapsilukijan tietämys ei välttämättä ole riittävällä tasolla.
Eniten erisnimien sanaleikeissä käytetty käännösstrategia oli säilyttäminen, toiseksi eniten korvaaminen. Vähiten aineiston käännösvastineissa esiintyi lisäyksiä. Lähtökohtaisesti suurin osa kääntäjän käyttämistä käännösstrategioista oli kohdekulttuuriin sopeuttavia, vaikkakin vierautta sisältäviä. Näin ollen tarkastelemani käännökset ovat 1980-luvun kehityksen mukaisesti pyrkineet säilyttämään teoksissa esiintyvät vieraat elementit tai korvaamaan ne kulttuurineutraaleilla käsitteillä. Vaikka kuvituksella on ollut vaikutusta erisnimien sanaleikkien käännösvastineiden muodostamisessa, esiintyi transkreatiivisia käännösmenetelmiä aineistossa maltillisesti.